7. elokuuta 2016

Dieettikuulumisia #7weeksout




BILEET!! :D


IHANAA! Vapaa viikonloppuuu! Se tunne, kun kalenterissa luki vain treenit. Eikä mitään muuta. Miten vapauttavaa! Tätähän voisi kutsua kahden päivän minilomaksi. Olin niin ansainnu tän! Ja mun perhe oli ansainnu kans tän. Siis että äiti oli kotona. Ja se teki "normijuttuja" ja "oli". Harmi, kun mies oli työreissussa juuri nyt, mutta näillehän nyt ei vaan voi mitään. Yrittäjäperheen arkea...




Nallikarissa


Kisadieettiä on takana 3 kuukautta. Tähän postaukseen piti alunpitäen tulla kehityskuvia, mutta kohtalo päätti toisin. Mun puhelin nimittäin lasahti viime viikolla ja ARVAA olinko siirtänyt kuvia koneelle? No en tietenkään! Helkutin kuustoista meni hermot. Huollosta vain todettiin varovasti, (setä varmaan aisti että pulssi alkoi kiihtyä) että todennäköisesti kuvat on menetetty, mutta he tekevät parhaansa. Senpä näkee sitten. Koitan olla harmittelematta etukäteen, mutta ottaahan se pannuun jos niin on käynyt :( Siellä oli vaikka mitä matskuja odottamassa mm. blogipostauksiakin. Yhyy.




Viikko kuulemma vielä menee ja siihen asti on pärjättävä tuolla vanhalla luurilla. Ostin tuliterän iPhone6:sen huhtikuussa, eikä ole koskaan ollut Applen kanssa mitään ongelmia, mutta nyt pelitti VAIN 4 kuukautta. Edellinen vitonen on varmaan pari vuotta vanha, hyvin porskuttaa edelleen ja sillä kuvailen. Laatu on nyt mitä on. Mutta mun mielestä, pääasia että kuvia ON.

Eli tästä tuleekin kesäkuulumis-dieettikuulumispostaus.


Happy! :D


Millainen kesäni on ollut? 

Heinäkuu on ollut sanoisko nyt silleen kauniisti: mielenkiintoinen. Oikeasti helvetinmoista sumplimista aikataulujen kanssa, puuh! Päiväkoti oli kesän kiinni (päivystävään päiväkotiin en vie lasta kirveelläkään), JA kun viis vee rasavilli poika oli kotona, mutta yrittäjien kuitenkin piti tehdä työnsä, niin olihan tässä pari muuttujaa... Rakas mies, sukulaiset ja tuttavat on ottaneet paljon vastuuta pienimmäisen hoitamisesta, että kyllä selvisimme hengissä (henkisistä traumoista en tiedä), mutta kyllä mä niin TUULETIN kun juuri koitti elokuu ja päiväkoti aukesi! Wellcome rutiinit ja säännöllinen arkirytmi. Teitä on odotettu! Tästä eteenpäin kaikki on lasten leikkiä :) #familyproblems


Heinäkuun kuntoa.
  


IHANIA Hiilareita <3 (nyt niitä on ikävä...)


Kesä on ollut herkistävä. Tytär pääsi ripille viime viikonloppuna. Ajatella! Justhan mää sitä kärräsin vaunuissa pitkin Helsingin katuja. Nyt hän on tuollainen kaunis, herttainen, kiharapäinen, omapäinen, pieni naisen alku, melkein aikuinen. Tässä kohtaa sitä tajuaa, miten aika todella kiitää, mutta ei voi silti käsittää mihin tuo aika on mennyt... viisitoista vuotta on pitkä aika, huhhuh! Eipä sitä arvaa, kun ensi kertaa äiteyden onni potkaisee, millainen elämänkoulu on edessä. Kuinka paljon elämää lapsen tulo mullistaa. Arvomaailmasta lähtien. Sitä ei voi kukaan opettaa eikä lapseton ymmärtää, se täytyy itse kokea ja oppia.





Herkissä tunnelmissa pläräsin kuluneita vuosia ja tapahtumia pikakelauksella läpi siinä tuskaisen hikisessä konfirmaatiossa, kirkon penkissä. Sen jälkeen oli tyttären suuren päivän kunniaksi lämminhenkiset rippijuhlat meillä kotona. Erittäin Kaunis Kiitos Teille jotka muistitte ja kävitte kakulla <3





Kesä on ollut todella kiireinen. En ole pitänyt lomaa lainkaan. Jotain päivän pikkupreikkejä on mahtunut mukaan, mutta kaikkinensa hyvin työntäyteinen ja treenien täyttämä kesä. Täysin erilainen kuin koskaan. En ole käynyt reissuissa, festareilla, en edes sukuloimassa, lähinnä Oulussa pyörinyt kodin, ruokakaupan ja työpaikka-kuntosalien väliä. Ai niin hei. Hailuodossa kävin pari päivää tuulettumassa ja aah, se oli Luksusta. Meri-ilmasto ja luonnon tuoksut lähellä. Suosittelen ympäristöä stressitasojen laskuun <3


Heinäkuun kuntoa.


Niin antoisa työ kun minulla personal trainerina ja ravintovalmentajana onkin, mutta kyllä rehellisesti sanottuna, pääkoppa alkaa kaivata jo pidempää taukoa. Kunnollista irtiottoa. Mutta siellä se häämöttää jo näköpiirissä! Vielä elokuun painan duunia ja kun syyskuu koittaa, sitten läpsähtää työläppäri kiinni pam ja pidän koko kuukauden lomaa. Tai no, lomaa ja lomaa. Keskityn kisoihin eli ei siinä silti sammaloitumaan pääse :)


jaksaajaksaa.


Kesä on ollut silmiä avaava, siinä mielessä, että tajusin kuinka tärkeä tavoitteeni on. Silti, koin ihan valtavaa morkkista tuossa männäviikolla, kun perhe lähti eräs aurinkoinen hellepäivä uimaan, mutta minä en, koska oli mentävä treenaamaan. Tai, kun mies pyysi aamulla jäämään peiton alle lusikkaan, niin ei, kun on vedettävä lenkkitossut jalkaan ja lähdettävä hikoilemaan aamuarobiselle. Tai kun perhe rientää kyläilemään, minä haluan jäädä kotiin, koska en jaksa juuri sillä hetkellä olla sosiaalinen. Niin. Valintoja. ISOJA valintoja. Ja välillä ne riipaisevat syvältä kipeästi. Ei ole kyse siitä että olisin epäkohtelias, tyly tai minua ei kiinnostaisi, en missään nimessä, vaan toteutan sen minkä laji vaatii. Koska haluan. Tavoite on kova, kovempi kuin osasin odottaa ja meno kovenee koko ajan.


perusnäky :) paistoi aurinko tai ei.


Kesä on ollut myös ajatuksia kirkastava, liittyen tuohon edelliseen. Hmm, mietin hetken kirjoitanko tätä seuraavaa ollenkaan. Mutta tämä on mun blogi, niin saan täällä avautua...

Olen tähän saakka touhunnut "juttuani" aika rauhassa. Mutta. Viimeaikoina olen alkanut saamaan negatiivissävytteisiä ja piruilevia kommentteja. "Mutta kun sulla on perhe, olet äiti ja vaimo, ethän sä voi, voisit vähän relata..." "Milloin sä lopetat tuon...?" "Sä syöt tuolleen "eritavalla"..." What the fuck!!


Syön normisti "näin". Ja "näin" syö perhekin... ;)


Mä kiehun, kun joku tulee neuvomaan, niinkuin tietäisi paremmin miten tätä elämää pitäisi elää. Kaikella kunnioituksella, en voi sietää, että elämäntapaani sotkeudutaan, josko vaikka se kaikkitietävä "naapuri" huolehtisi ensin oman elämänsä kuntoon. Eiköhän me jokainen rakenneta se oma polku ja koeta ne kivet ja kannot ihan itse. Miksi se oma ääni on niin helevetin tärkeä kuuluttaa? Varsinkin sinä, joka et ensinnäkään ole äiti etkä isä, et ole yrittäjä etkä urheilija, niin pyyhin mielipiteelläsi perseeni.




Linkkasin yksi päivä Joni Jaakkolan loistavan bloggauksen facebook-profiiliini joka käsitteli just tätä aihetta. Et voi koskaan tietää mitä taisteluita se toinen käy läpi, mitä se toinen kokee, mitä ponnisteluja se on tehnyt, jotta on tietyssä pisteessä. Ja se on justiinsa noin. Varsinkin tänä kiiltokuvamaisena instagram-aikakautena, hurraa, helposti muodostuu sellainen kuva että kaikki on vain hymyä, aurinkoa ja uusia treenivaatteita, vaan mitäs siellä nyrkin ja hellan välissä oikeasti tapahtuu... sitä ei moni tiedä, vain rakkaimmat. Ja niin sen kuuluukin olla. Tekisi mieli sanoa pahasti, mutta pysyn hiljaa ja ehkä hymyilen vaivautuneesti. That`s it.




Joten, seuraavan kerran kun meinaat möläyttää sammakoita suustasi, niin mietippä kahdesti. Jokainen, jolla on intohimo, tekee parhaansa, jotta saavuttaa unelmansa. Sama kuin sanoisin sinulle joka rassaat autoja tallissa joka päivä yömyöhään: "Aiotko tosiaan hinkata paskoja, haisevia romujasi lopun elämääsi?" Jos se on todellinen intohimosi, saako mielipiteeni lopettamaan touhusi? Ei. Mielipiteelläni ei ole sinulle merkitystä, koska nautit siitä mitä teet, saat sormet öljyssä toteuttaa itseäsi ja auton osien kanssa näprääminen on sinulle tärkeää. Sitähän tässä elämässä toivoo eniten: että jokainen löytäisi aidon intohimonsa. Koska todellista intohimoa toteuttaa päivä toisensa jälkeen ja silti on innoissaan siitä. Ja siitä kumpuaa onnellisuus. "Ei onni tule etsien, se tulee eläen". Tuo ikivanha värssy on niin totta.

Älä jää odottelemaan että onnellisuus laskeutuu jostain autuaana päällesi, vaan elä, koe ja löydä itsesi. Sen myötä sinulle kirkastuu että olet ainutlaatuinen ja uniikki jollaista toista ei ole maailmassa. Jalosta erityistaitosi äärimmilleen ja sinulla on mahdollisuus olla siinä maailman paras. Sinä voit olla ihan mitä sinä itse haluat. Elämä on lyhyt. Toteuta itseäsi NYT.


Ylpeä masustani. Olen tehnyt sen eteen valtavasti töitä. Ja teen jatkossakin

Parhaat lisäravinteet Oulun Sportheavystä :)


Ehkä sen verran näistä ääliömäisistä leiskautuksista on ollut apua, että minulle on todella kirkastunut kuinka tärkeä tavoitteeni on ja miksi tätä teen.

Minua ei kiinnosta jos et tätä ymmärrä. En kaipaa hyväksyntääsi. Sinun ei tarvitse ymmärtää, koska teen tätä täysin itselleni ja itseäni varten. Vaikka tämä ottaakin, niin voi luoja miten paljon tämä antaa ja mitä voimavaroja elämäntavastani saan, kun näen että pystyn! En harrastele puolivillaisesti, vaan tähtään pitkälle, tosissani ja silloin annan fitnekselle kaikkeni. Piste.
 
Älä huoli. Rakastavana äitinä en katoa mihinkään. Vähän aikaa viihdyn enemmän punttien parissa ja muovikippojen ääressä, mutta kisadieetti ei kestä enää kuin pari kuukautta, se ei ole mikään loputon suo. Tuo kuvio on käsitelty perheen kesken ja noilta kolmelta murulta tulee tavoitteelleni täysi tuki ja turva. Ja SILLÄ on minulle todellista merkitystä. <3


I CAN AND I WILL!!!!

Semmosta. Lääh. Sainpas oksennettua.

Kaikkein kiitollisin olen siitä, että tänä kesänä olen saanut olla terve. Ei yhtään flunssaa ja polvi on kunnossa. Kävin otattamassa verikokeet pari viikkoa sitten, ja erityisesti kilpirauhasarvot siellä tietysti kiinnosti. Ja vihreää valoa luvut näyttivät. Täysin terve tyttö. Kaikin puolin jessss!! Sen tuntee, että kaikki on kunnossa, kun on käynyt siellä rajapinnan toisella puolella harmaalla alueella harhailemassa, kun mikään ei toimi. Että ne jotka vetävät johtopäätöksiä, että fitness on suoraan yhtäkuin sano hyvästit terveelle kilpirauhaselle, asia ei ole ihan niin mustavalkoinen.


Aikaa myös ystävälle ja kahville <3 <3 <3


Kisadieetin voi toteuttaa fiksustikin, mutta se edellyttää pitkän, vuosien pohjatyön, toimivan aineenvaihdunnan, stressittömän tasapainoisen elämän, vahvat tukijoukot sekä ammattitaitoisen valmentajan. Jos noin karrikoiden vedän mutkat suoraksi. Olen kulkenut tuon polun, hyvää vauhtia päihittänyt 2/3 matkasta ja toivon että se kestää loppuun saakka :) #sinullaonvainyksikehopidäsiitäparastamahdollistahuolta




No mitä dieetille kuuluu?

Hyvää!! Homma etenee aikataulussa. Juuri niin kuin pitääkin. Painosta on lähtenyt tänään -6,1kg. Ympärysmitoista noin 15cm. Kehonkoostumusmittauksessa lihasta tarttunut ja rasvaa lähtenyt. Aerobinen kunto kasvaa kohisten ja voimatasot ihan ok kantimilla. Kaikki jees!


Tänään alin! Enooikinäpainanunäinvähä!


On jäätävää nähdä rutiininomaisen kisadieetin tuottamia tuloksia, joita on nyt alkanut ropista oikein kunnolla. Kaikki tujummat hiilarit otettiin viime viikolla pois ja keho alkaa olla ketoosissa. Vuorokaudet ovat juuri nyt hyvin vaihtelevia, välillä tuntuu että voisin loikata kuuhun, ja sitten taas yhtäkkiä tuntuu että jaloissa roikkuu kymmenen kilon perunasäkit. Mutta kuulemma, kun keho syvenee ketoosiin, kaikki helpottuu. Sitä odotellessa :)


Selkää #8weeksout

 
Yleensä aamut alkavat reippaaseen tahtiin metsässä kirmaten. Aamut ovat mun juttu. Luonto herää, niin minäkin. Linnut, metsä, äänettömyys, rauhallisuus, omaa aikaa <3 Päivät soljuu mukavasti ihanien asiakkuuksien kanssa touhuten (KIITOS, saan teistä valtavasti energiaa!!), siitä kotiin, mutta illalla iskee armoton väsy. Äitiä ei paljon naurata eikä pinnaa ole nimeksikään, mutta onneksi lapset alkavat olla jyvällä miksi. Naapureista en olisi niin varma ;)


Let`s Go!! :)


55,5 kg. Tiivistyy :)

 
Ensimmäiset 2kk olivat alkulämmittelyä. NYT tuntuu luissa ja ytimissä, että on dieetillä. Siksi paras ohje on: päivä kerrallaan. Siksi en tee tuleviin päiviin juuri mitään radikaaleja suunnitelmia, koska jos tossu painaa, niin silloin se Todella Painaa. Olennaista kuitenkin on, että rakastan sitä mitä teen. Valtava polte ja halu nousta lavalle. Ja kuten jo sanottu, sitä tekee myös niinä huonoina päivinä, koska todellinen intohimo ei katoa ensimmäisen (eikä toisenkaan) vastoinkäymisen edessä. 


Perusnaama ;) HIKI VIRTAA.


viime viikolla aamumasu. hui.


Tulevista viikoista ennen kisoja:

Elokuu tulee olemaan härdelliä, joten en tiedä miten enää ehdin tänne blogin puolelle :( Ehkä sitten syyskuussa kun jään lomille :) Siksi käytän aktiivisti snapchattia, koska matsku lennähtää eetteriin helposti ja nopeasti samantein, ilman värkkäämistä. Pistä siis seurantaan snapchat: tiialasimi puhelimeesi. Siellä näet runsain mitoin arkista matskua, sitä mun normielämää.


POLAR kirittää :)


Huomenna sujautan sinivalkoisin siivin Espooseen ottamaan oppia kisameikin tekoon Katarina Lagukselta (ODOTAN), sitten luvassa Oz MAXin avoimet ovet la 13.8. (Tervetuloa tutustumaan!), Team Jiipeen tiimipäivät, fitnesskuvauksia, posetreenejä, muotinäytös, ystävän häät, LPG-hoitoja Fysio-Centerillä, Kauneudella-kasvohoitoja, kisahiusten viimeistelyä Goalaksen Tiinan kanssa, treenivaatteiden ja lisäravinteiden shoppailua Sportheavystä, monen monta aamuaerobista, kovaa punttia, foodpreppiä sekä töitä. Eli tukka putkella mennään. Eipä ehdi jännittämään.

Se on #7weeksout eli seitsemän viikkoa kisoihin. BOOM.

Upeaa alkavaa viikkoa Sinulle. Terkuin, Tii <3

Lisää snapchatissa tiialasimi
Inspiroidu instassa @tiialasimi
Seuraa valmentajasivuja facessa Tii Alasimi

4 kommenttia:

  1. Näytät aivan upealta! Ja tuo selkä, vau!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anonyymi sinulle! Valtavasti vielä hommia edessä, mutta pikkuhiljaa... selkä on ollut aina lempparilihasryhmä, siksi se kehittyykin kun sitä veistelee mielellään ;)

      Poista
  2. Siis käsittämätöntä että olet lähemmäs 40- kuin 30-vuotias! :D Herranjestas, ajattelin että oot suunnilleen 30 v! Upeaa! Samankaltaisen nurinkurisuuden olen kyllä havainnut myös himoliikkuja-miehessäni, joten tässäpä taas yksi hyvä syy jatkaa kuntoilua.
    Postauksesi herätti todella vahvoja samaistumisen tunteita liittyen esim. intohimon löytämiseen elämässä ja siihen, miten kuntoilu siihen vaikuttaa. Itse olen nyt 26-vuotias ja vasta viime vuoden aikana löytänyt elämääni sitä kauan etsimääni kuuluisaa intohimoa, mikä tapauksessani tarkoittaa hyvinvointia liikunnan kautta ja opiskeluun täysillä panostamista eli juurikin sitä arjen energisyyttä. Uskon, että nimenomaan kuntosalitouhuun hurahtaminen aikanaan herätti minut oivaltamaan oman pystyvyyteni, ja sitä kautta olen saanut eräänlaista "strive for excellence" -paloa myös omiin opiskeluihini. Vuosien alisuorittavan haihattelun jälkeen olen tajunnut että perhana, kovalla työllä näköjään todellakin tapahtuu taikoja. Vaikka salilla käynti minullakin alkoi vain ja ainoastaan tavoitteesta näyttää paremmalta, on huikeaa miten laajasti se on järisyttänyt elämäntapojani. Ilmeisesti joskus sitä vaan tarvii hyvin konkreettista vertauskuvaa siitä, miten kova duuni palkitsee ja että siitä kovaa duunaamisestakin on todella mahdollisuus oppia nauttimaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Anonyymi, kiitos viestistäsi. Voi että. Oon vilpittömän iloinen puolestasi että oot löytänyt elämääsi uutta virtaa! Tärkeintä muutoksessa on juuri tuo oivallus että sitä on itse vastuussa elämästään ja valinnoistaan. Toki ympärillä olevat ihmiset ja esim valmentaja voi vaikuttaa ja olla tukena, auttamassa mutta jos se oma pohjimmainen tahtotila ja motivaatio puuttuvat, niin tuloksiin ei pääse. Ei muuta kuin jatka samaan malliin vaan. Sinusta on ihan mihin vain kun niin itse päätät ja olet valmis tekemään töitä sen eteen! ROCK!

      Poista