10. heinäkuuta 2016

Punnitsemisen ihanuus


Herään aamulla, avaan silmät, maha kurnii. Hyvä merkki, kun on nälkä, jee! Viikon treenit on tehty just eikä melkein, ruokavaliota noudatettu grammalleen, nukkumiseen panostettu. Olen innoissaan ja kiitollinen siitä että viikko on sujunut nappiin, polvi kestää hyvin jatkuvasti tiukempia treenejä ja yleisfiilis on kymppi.






Rutiininomaisesti suuntaan sängystä vessaan tyhjennykselle ja matkalla huomaan, että OUJES, eilinen jalkatreeni on uponnu syvälle pakaraan. ERINOMAISTA. Paitsi että: pöntölle istuminen ei tuota vaikeuksia, että ehkä vedin sittenkin himpun verran liian kevyesti...


JÄÄTÄVÄ PAKARAPUMPPI! Uuet Better Bodies treenipökät Sportheavy Oulu.


Sitten helpotuksen huoneesta punnitukseen. Fiilis on toiveikas, vähän niinku penskana karkkipäivänä, kun odotti lauantaita. Tosin sillon viikon kohokohta oli tyyliin tikkari ja illalla saunassa pillimehua ;) Nykyään jos tommosta menee ehdottaan, katotaan lähinnä kuin pöliää, että niin, missäs ne herkut on, unohtuiko sulta jotain... 



Mun Herkkua <3 Terveellinen ruoka on HYVÄÄ ja maukasta.


Suomalaiset mansikat <3

Asetan varpaat puntarille täsmälleen samaan kohtaan kuin joka ikinen aamu. Näin minimoin virhemarginaalin :) Sitte lukemat napsuu eetteriin. 58,3kg. Mitäää? Tuijotan numeroyhdistelmää. Suu menee mutruun, leukaluut puristuu yhteen ja huomaan tuhahtavani. Pistän silmät kiinni, laskeudun alas ja kokeilen uudestaan. Pieni toivon kipinä, josko se olikin erehdys. Vaan ei, samat lukema. EIIII! Joo kiva. KIITTI! Heitänkö puntarin seinään?!



selkäsaunaa.



Hiukset luottokampaajani Siekkisen Tiina / Goalas <3


Se tunne, kun odotat jotain ja sitten, vaikka olet toteuttanut kaiken niin hyvin kuin pystyt, tulos on ihan jotain muuta. Olin satavarma että paino olisi alimpana ja kun se ei olekaan, niin #vittuperkelesaatana. Painon pudottaminen on kyllä välillä todella perseestä. Mutta tähän ei sovi kuvaus "käy työstä", koska mun työ on superkivaa. Mutta kyllä dieettaaminen on kovvaa hommaa!



Sunnuntaiaamun luksusta. Hiljaisuus.

 
Eipä siinä auta. Jospa humahtais reippaammin ens viikolla, aina on toivoa! :) Sain jo uuden, huipun treeniohjelman ja ruokaaki luultavasti näillä lukemilla lähtee. Koitan kehittää mieltäni, etten jää vellomaan pettymykseen. Niin kuin viisaammat sanoo, paino jumittaa ja heilahtelee KAIKILLA jossain kohtaa. En ole siis erilainen nuori. Normimeno.


Kuntokuvaa viikolta. Tiivistyy.



Hei. Tänään on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Onneksi paino on SILTI vain numero ja vain yksi edistymisen mittari. Niin kauan ku vyötärö kapenee ja keho tiivistyy niin suunta on oikea. Mutta fakta on se että ei siellä minun pituusluokassa hirveästi yli 50 kiloa paineta eli kyllä tässä töitä on tehtävä jos aikoo kireäksi päästä. Ensi viikolla kisoihin 11 viikkoa. Wuhuu! Aurinkoista sunnuntaita.

Terkuin, Tii <3

Lisää snapchatissa tiialasimi
Inspiroidu instassa @tiialasimi
Seuraa valmentajasivuja facessa Tii Alasimi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti