26. kesäkuuta 2016

Dieettihörhön kaksi kuukautta


Heipähei! Tänään tulee täyteen kahdeksan viikkoa dieettiä. Siis kaks kuukautta. Ihan JÄRKYTTÄVÄN äkkiä aika sujahtaa! Ei voi käsittää. Ja koska aika todellakin kiitää, juuri siksi joka ainoa päivä on yhtä tärkeä. Tavoite mielessä. Sen ehdoilla mennään.



Vaatteet vähenee ja pidot paranee.


Fiilis on erinomainen ja salilla kulkee mahtavasti. Voimatasot kasvaa. Hiki lentää ja välillä räkäkin, hihii. Keho kiristyy. Vissiin pahemmilta sekoiluilta on vältytty, muisti pelaa ja älli juoksee. Yhen kerran asiakas on sanonut että "Olet tänään jotenkin outo". Kyllä kiitos, oli aika vasta vähennetty sapuskaa. Hiilari vaikuttaa aivotoimintaan, niin hyvässä kuin pahassa, kiitos vain kommentista muru <3 Paljon on vielä duunia jäljellä, mutta aikaakin on. Toteutan valkun ohjeita, kehoa kuunnellen ja luotan että homma etenee kuten pitääkin. Koska oon kisadieetillä ekaa kertaa, kaikki on jännittävää ja tähän todellakin suhtautuu päivä kerrallaan-otteella kun ei voi tietää huomisesta.


Happy <3


Vähän niin kuin mun ensimmäinen hiilaritankkaus, joka oli juhannusaattona, perjantaina. Tieto tuli varoittamatta, aamulla, ihan puskista. No eikait siinä, kaupan kautta täydennystä. Gaad miten hyvää tuore sämpylä voi olla, kun en syö normisti leipää ollenkaan. Voin kertoa että helpommin upposi se hiilarimäärä leipänä alas, kuin vastaava määrä riisiä :)


Tässä YKSI annos ruokaa, kaikki minulle. Mikä iltapala!


Maha oli illalla extraenergiasta ihan potkupallona ja mä elelin iloisessa hiilarihiprakassa. No kyllä väsyttiki. Semmonen vetämätön, tökkyrä olo. Aamulla oli sellaset silmäpussit naaman koristeena että huhhuh. Noo, kerrankos tuota, juhannuksen kunniaksi, yhet sille ;) Salilla oli energian vaikutuksesta äärettömän kevyttä rautaa. Keihästin jalat hitonmoiseen kuosiin joten loppupäivä meni melkein sohvalla vaaka-asennossa. Ihan oikein mulle. Kehittyy se äässi!


Pakarapumppi ;)


Mites ruuat?

Hyvä perusrunko rullailee alla niin ei ole ollut mitään radikaaleja muutoksia harjoituskauden ruokavalioon verrattuna. Gluteenittomasti ja maidottomasti syön muutenkin. Ruokaa on vähennetty pari kertaa. Ekalla kerralla karsittiin hiilareista elikkäs riisiä, pastaa, kvinoaa ja puuroa vähemmäksi. Tokalla kierroksella valkku jumaliuti otti ja vei mun herkkupähkinät pois! Äääääää! Kalorit on tällä hetkellä siinä 1900 huiteilla, veikkaisin, en oo nyt laskenu tarkkaan. Nälkä hiipii kehiin pari tuntia ruokailusta, mutta mahan kurniminen kuuluu asiaan, koska homman tarkoitus on rasvojen häätäminen eikä normi olotila. Yöuniin nälkä ei oo onneksi (vielä) vaikuttanu.


Kaikki ruoat puntarin kautta.

Entä paino?

Paino tippui ensimmäisen kuukauden ajan puoli kiloa viikossa, kunnes vauhti alkoi junnata. Silti kroppa jatkoi tiivistymistään joten ei tarttenut huolestua. Perseen ympäriltä, vyötäröltä ja tissien alta on sulanut kuusi senttiä. Tällä hetkellä lähtenyt -2,8 kg. Sopiva tahti.


Kuvaa tältäaamulta. Likka hoikistuu. HYVÄ!


Ainoa miinus että vaatteet alkavat roikkua päällä. Näytin eilen aika surkealta uitetulta koiralta, kun vetäsin mun peruspieruverkkarit jalkaan, perseeseen jäi tyhjää pussia eikä vyötäröä saanut kiristettyä tarpeeksi... Mutta onhan tuo tavoitetta ajatellen ehdottoman positiivinen asia!!! Tiedossa on siis sekä vanhojen vaatteiden kirppistelyä että uusien shoppailua. Tai no en tiiä jaksanko edes alkaa myymään vai pistänkö suoraa kierrätykseen. Kattoo ny.


Laturit naamaan ja let`s train!


Entä treenipuoli?

Tähän saakka on menty lähes pelkällä salitreenillä 5 x viikossa sekä aktiivisella arjella ja hyötyliikunnalla, kunnes nyt maanantaina pamahti kunnon aerobiset kehiin. Salivapaapäivinä aerobista aamulla sekä illalla. Erilaisia treenejä tulee viikkotasolla yhteensä 14. Plus poseeraus- ja kävelyharjoitukset päälle. Terve! Muuttui kalenteri heti lennosta systemaattisemmaksi.


Sitten vuorostaan olkapää pumpissa.


Oma napa ensin. Kyllä.

Tärkeysjärjestys on urheilu ykkösenä ja vasta sitten kaikki muu. Ensin kalenteroin treenit, ruoat ja huoltotoimenpiteet, jonka jälkeen tulee perhe, työ, läheiset ja ystävät.


Joo ja töitäki tehhään Oz MAXisa. Love my job <3


Joku aattelee miten helvetin itsekästä. Jepjep, eikookki. Tämä on sentään niinkin pitkän kuin muutaman kuukauden tiivis jakso elämästä. Toiset äidit painaa päättötyötä opiskeluissa tai suorittaa unelmaansa työelämässä tai rakentaa taloa - minä urheilen. Silti, on pitänyt tehdä kovasti töitä pääkopan kanssa etten tunne riittämättömyyttä ja huonoa omaatuntoa, kun perhe tulee kisakaudella vasta sijalla kaksi. Mutta näin se menee, koska tavoite. Juuri nyt, tällä hetkellä, valitsen näin. Koska haluan.


Lisää olkapääpumppia ja Oz MAXin loistava valaistus :)

 
On päivän selvää ettei hommasta tulisi mittään yksin. Peruspilari ja kivijalka eli perhe on enemmän kuin täysillä mukana tavoitteessani. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen kolmikon panostuksesta jo tässä vaiheessa. Tsempparit ja herkkuvahdit löytyvät omasta takaa. Oon ihan milessään miten ne on messissä vitneksessä! Tai, onko niillä sittenkään hirveesti vaihtoehtoja, hihhiii? ;)


Piirasta rakkaille <3 Enkä syöny itte yhtään!


Mies ja tytär ovat ottaneet pojun hoitamisesta paljon vastuuta jotta pääsen harjoittelemaan kuten pitääkin. Varsinkin tämä aah niin ihana kesäloma-aika, kun päiväkoti on kiinni, se tuo omat haasteensa arkeen... voi että toivon että olis jo elokuu ja normirytmit! :) Äidin unelma vaatii perheeltä paljon ymmärrystä ja pinnaa. Tämä etappi tulee varmasti kasvattamaan meitä kaikkia, toivottavasti se hitsaa perheemme entistä tiiviimmin yhteen <3



Kyllä kulukee!


Et silleen! Nyt kello sanoo, että iltapala-aika joten eiku puuron keittoon. 13 viikkoa kisoihin BOOM ja KÄÄK. Kaukana, mutta niiiin lähellä! :) Kuullaan taas!

Jos haluat kurkata päivän rutiineja ja kisavalmistautumista sekä mun höpinöitä lähempää, lisää minut snäpissä: tiialasimi

Terkuin, Tii <3

Inspiroidu instassa @tiialasimi
Seuraa facessa Valmentaja Tii Alasimi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti