17. toukokuuta 2016

Muutos 2012-2016


Elokuussa 2012 eli vajaa neljä vuotta sitten tein tähän astisen elämäni tärkeimmän päätöksen. Aloin pitää itsestäni huolta. Aluksi tavoitteet olivat pelkästään ulkoisia, halusin laihtua. Niin, se sama tuttu tarina kuin vähintään joka toisella naisella. Me halutaan laihtua, oi miksi, oi miksi?!

Mitä pidemmälle aikaa kului, kantapään kautta opittuna, tavoite alkoi itsensä kituuttamisen ja ihmekuurien sijaan kääntyä enemmän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, terveyden ehdoilla elämisen ja tasapainoisemman olon tavoitteluun. Enää en halunnut laihduttaa ja tuijottaa kirottua puntaria, vaan halusin olla voimakas ja syödä terveellisesti, kiloista välittämättä. Salilta sain niin fyysistä kuin henkistä voimaa, ja kappas, ulkomuoto alkoi muokkaantua hurjaa kyytiä fiksujen valintojen seurauksena.


Vajaa neljä vuotta. Mieletön matka! :)


Oikeanpuoleinen kuva on otettu kaksi viikkoa sitten, kun aloitin bikini fitness kilpailuun valmistavan dieetin. Wihuu, X-vartalo alkaa vähitellen hahmottua! Mitä kuva ei kerro, on, että vajaassa neljässä vuodessa itsensä ruuhkavuosien alle hukanneesta kotiäidistä on kasvanut innostava hyvinvointialan yrittäjä ja urheilijanalku joka kulkee päättäväisenä kohti tavoitetta. Paino kummassakin tilanteessa on abaut sama, mutta kehonkoostumus on täysin toinen. Rasvamassaa on muutettu fiksulla kuntosaliharjoittelulla lihakseksi. Mikä tärkeintä, mielen vahvuus ja elämän sisältö ovat täysin toisella tolalla.

Tuntuu suorastaan, että elämä vain vuosi vuodelta paranee! Joku viisas on sanonut että elämä alkaa nelikymppisenä. Heh, alan itsekin uskoa siihen. T. 37 vee…


 



Joku ihana ihiminen sanoi minulle tuossa yks päivä, että haluaa samanlaisen selän kuin minulla. Voi kiitos kaunis kohteliaisuudesta! Muutoskuvasta voi luntata, ettei minulla ole aina ollut selkää. Siis lihaksikasta sellaista. Tanssitaustastani johtuen, kroppani on ollut "lievästi" alapainotteinen, mutta pitkäjänteisellä harjoittelulla eroa on kurottu umpeen. Arvaa vaan, olenko tehnyt selän eteen töitä? Kyllä, ja jokainen alataljaveto lähtee asenteella. Ja syön. Ja lepään. Enkä tarkoita että koskaan olisi valmis, duuni jatkuu. Ja se on ihan mahtavaa! :)





Mitä haluan sanoa? 

Älä koskaan lakkaa uskomasta. Vaikka se on kulunut ällöklisee, niin Kaikki On Mahdollista. Tavoitteen eteen pitää vain olla valmis tekemään pirusti töitä. Jostain asioista tulee olla valmis luopumaan, sillä muuten mitään uutta, parempaa ei voi tulla tilalle. Ja muutosta pitää haluta tosissaan. Alussa pienikin muutos arkisiin tapoihin riittää. Pysyvä muutos on hidas prosessi, joka tapahtuu, ei kuukausien, vaan vuosien kuluessa. Matkalla takapakkia tulee takuuvarmasti, mutta se kuuluu asiaan. Kun karikoista pääsee yli, se on oppimisen paikka ja sen jälkeen on entistä vahvempi ja lähempänä unelmaa.




Muutos ei ole IKINÄ iästä kiinni.

Siksi, älä luovuta. Usko. Älä siirrä haavetta huomiseen, sillä koskaan et voi tietää mikä päivä on viimeinen. Jos et osaa yksin, pyydä apua. Sinä olet elämäsi tärkein ihminen. Kun Sinä voit hyvin, myös ympärilläsi olevat ihmiset kukoistavat <3

Terkuin, Tii <3

PS: Päivävalmennuksessani on tilaa, pistä viestiä jos koet että tarvitset apuja, autan mielelläni: info@fittii.fi Minulta ei edelleenkään voi tilata pikadieettiä tai pussikuuria, vaan pysyviä, kokonaisvaltaiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä voimakkaaseen kehoon tähtääviä muutoksia. Ravintovalmennus onnistuu myös etänä. Kaikissa valmennuksissa myllytetään pääkoppaa ja opit matkan aikana ihan valtavasti itsestäsi. You rock!

Inspiroidu instassa @tiialasimi
Seuraa facebookissa Valmentaja Tii Alasimi
Kotisivut www.fittii.fi
Valmennus Oz MAXin jäsenille www.ozmax.fi 

15. toukokuuta 2016

Kohti Jyväskylän SM-karsintoja BOOM!


Noniin, siinä se seisoo. Otsikossa.

Minulla alkoi kisadieetti kaksi viikkoa sitten, railakkaasti vietetyn vappuviikon jälkeen, ehhehee. Ämppäsin sellaset satsit herkkuja etten varmaan koko vuonna. Keräsin pari kiloa vyötärölle ihan kevyesti. Niitä tässä nyt on sitten kituuteltu pois... vois jälkeenpäin huomauttaa itselleen että ootko ihan varma, kannattiko, mutta tulipa kokeiltua, hihhiii. Onhan se sokeri ihan helvetin hyvää. Ja siihen koukuttuu heti kun sille antaa vaan luvan.





 

Tavoitteena on bikini fitneksen beginners-sarjan tasan ja alle 163cm pituusluokka (vaikka siis olen 163 ja PUOLI senttiä PITKÄ, kuulemma dieetillä ihminen lyhenee, kertoivat viisaammat...). SM-karsintakisat järjestetään la 24.9. Jyväskylässä. Sinne mennään ja päätavoitteena on ylipäätään päästä poseeraamaan viimosen päälle tikissä, upeana lavalle. Tuosta sarjasta kolme parasta jatkaa suoraan bikini fitneksen yleiseen sarjaan SM-kilpailuihin 8.-9.10. Lahteen.
Tässä muuten linkki jos olet tulossa katsomaan ja kannustamaan, Suomen fitnessurheilun sivuille, täsmällisemmät tiedot kilpailuista.




Jatkoon pääsystä voi ja saa ja pitää haaveilla ISOSTI. Taso on jäätävän kova, siellä on pari muutakin huikeaa urheilijaa tavoittelemassa jatkopaikkaa. Tällä hetkellä minulla on kisaamisen suhteen todella rauhallinen olo ja olen siihen valmis. Tätä on odotettu niin kauan. No, kolme vuotta. Koskaan ei tiedä mitä mielenkiintoisen matkan varrella tapahtuu, joten pidän jalat tiukasti maassa ja keskityn toteuttamaan asiat parhaalla mahdollisella tavalla, valmentajan ohjeiden mukaan. Päivän lavakunto ja esiintyminen ratkaisee. Jännää!


Strong! Outfit by Sportheavy


Ennen kuin menen pidemmälle. Minulla on toive. Tai siis ei se ole toive vaan KÄSKY.

Jos luet siellä ja innostut että hei, määki haluan kesäksi kuntoon, niin stop! Ensin tulee saarna. Älä missään nimessä kopioi ohjeita tästä, äläkä kenenkään muunkaan blogeista, sillä nämä eivät sovellu painonpudotukseen, ellet ole satavarma ettei elimistösi ole jo lähtötilanteessa säästöliekillä (eli olet jojotellut painon kanssa pitkään) tai syöt jo valmiiksi aivan liian vähän kulutukseesi nähden. En halua että kukaan lukee näitä siten että hei minäkin alan dieettaamaan puoli kiloa viikossa kun tuokin. Eiiiih!!! Fakta on että suurin osa ravintovalmennukseeni tulijoista, niin miehistä kuin naisista syö jo valmiiksi liian vähän, joten siitäkö ruokamäärästä pitäisi vielä pudottaa... Ei! Ensin aineenvaihdunta, uni ja elämä tasapainoon ja vasta sitten voi alkaa harkitseen kiristelyjä. Jos dieettaaminen enää sen myllytyksen jälkeen on edes mielessä... Terveys ja hyvinvointi edellä. Elämä on nautinto, ei kärvistely. Piste. Sama koskee myös treenejä. Älä ikinä kopioi. Voit inspiroitua, mutta älä kopioi.






Ja takas asiaan. Lähtötilanne.

Lähtökalorit oli noin 2400-2600 kcal. Paino vapun jälkeen 61,4kg. Unelmatilanne olisi ollut JOS olisin saanut nostettua päivittäisiä kaloreita ylemmäs joulukuussa loppuneen välidieetin jälkeen, mutta koska polvi, niin en saanut pidettyä kokonaiskulutusta tarpeeksi korkealla viikkotasolla. Kovat ja hikiset jalkatreenit lisää kulutusta merkittävästi verrattuna pelkkään olkapää- ja ylävartaloirvistelyyn. Mutta näillä mennään tällä kertaa. Jossittelut on turhia kun päätös on tehty.


Lähtömasu 61kg


Dieetti on käynnistynyt hyvin. Tavoitteena noin -10 kiloa 20 viikossa. Hitto, tuo kuulostaa hillittömän hullulta. Painan sitten vähemmän kuin tyttäreni!!! Mutta lajinomainen kunto vaatii tuon "pikku" tiristyksen. Ja se on vain yhden päivän kunto, ei pysyvä, eikä varsinkaan tavoiteltava olotila. Kisapaino kiikkuu siinä 50 kilon huiteilla, mutta todellista lukemaa ei voi tietää kun tätä ei ole aiemmin tehty. Toivottavasti jää jäljelle muutaki ku törröttäviä luita ja roikkuvaa nahkaa :) Sittenpä sen näkkee!


Siitä miinus kymmenen kiloa. Vähän työsarkaa.



No mitä tarkottaa kun olen dieetillä? Miten autuas dieetillä elo eroaa fitness-urheilijan normiarjesta? Siitäpä ei minulla ole kokemusta kuin kahdelta viikolta, mutta sen sepostan tähän nyt. Ja jatkossa raportoin pitkin matkaa.

Ruoka.

Ensin tärkein eli Ruoka, koska ravinnolla ne merkittävimmät tulokset tehdään. Normisti harjoituskaudella syön kolmen tunnin välein monipuolista ja terveellistä ruokaa, paljon. Joka aterialla hiilareita, protskua ja rasvoja, lisäksi hedelmää/marjoja ja kasviksia. Pääosin gluteeniton ja maidoton setti, koska silloin kroppa on vapaa epämääräisistä turvotuksista ja limaisuudesta. Herkkuja uppoaa silloin kun tekee mieli. En rajoita niitä, koska namit silloin tällöin kuuluvat normielämään. Joku 1-2 kertaa viikossa suklaata, karkkia, leivosta yms. Parrotsin pähkinät ovat suuri heikkouteni. Ja mustat ja punaset irtokarkit NAM. Pelkkä ajatuskin nyt niistä apua, mutta hoen mantraa muistatavoite muistatavoite... Alkoholia en käytä (paitsi vappuna tai jos hyvä ystävä houkuttelee aamuskumpalle).


Parasta <3



Kun dieetti starttasi, ruokavalioni ei muuttunut radikaalisti. Hyväksi havaittu perusrunko rullaa rutiinilla alla. Hiilareista on karsittu hieman, rasvaa lisätty. Toki herkuille on täyskielto koska tavoitteena on hilata painoa alaspäin, suklaakakuissa, niin taivaallista kuin sellainen sacheri nyt olisikin, siinä kaloreita vaan yksinkertaisesti ja salakavalasti on liikaa. Mieluummin vähennän kaloreista kuin alan ravaamaan päättömästi juoksumatolla, ja menetän lihakset, huhhuh.


 



Kalorit huitelee tällä hetkellä varmaan siinä 2000 kcal paikkeilla. Alan tiivistyä. Vähän kroppa on hakenut suuntaa. Paino on saattanut heitellä rajustikin, välillä puoli kiloa ylös. Yhtäkkiä puolikas alas. Jonain päivinä ei mihinkään. Mutta pääasia että kahdessa viikossa on kilo tultu alas, eli puolen kilon viikkovauhdilla mennään.





Onko nälkä? On! Kaks tuntia ruokailusta alkaa kaivertaa. Mutta koitan olla ajattelematta koko asiaa. Siihenkin kuulemma tottuu, sanovat. Tavoite mielessä.

Treenit.

Sitten treenihommelit. Harjoituskaudella treeni on pääosin kovaa lihaskasvuun tähtäävää kuntosalivääntöä, neljä-viisi kertaa viikossa. Aerobisia nolla. Lisäksi olen arjessa suht aktiivinen eli esim työmatkapyöräilyjä en laske liikunnaksi, koska, no, ne ovat arkiaktiivisuutta. Joku helposti kuvittelee että lisäksi juoksen sikana ja ahmin kaikki pumppipamppijumpat, mutta ei se keho sillä tavalla kehity optimaalisesti. Päinvastoin, alkaa askel painaa ja ajautuu ylikuntoon! Että vaikka postaankin usein kuvia salilta niin en minä siellä asu. On tässä tätä muutakin elämää :)


 


Kevyellä viikolla, joka toistuu kierrossa joka neljäs viikko, tehdäänkin jotain aivan muuta: loikka-hyppytreenejä, hiittiä ja pikavoimaharjoituksia, kevytä aerobista. Lyhyitä, napakoita settejä, sykkeet katossa. Täysin erilaista, palauttavaa ärsykettä keholle ja hermostolle. 3+1 -syklitys toimii minulla ja tuloksia ropisee!
Kevyellä viikolla lisäksi aina hieronnat sekä perinteistä urheiluhierontaa että tasapainottavaa ja rentouttavaa hermoratahierontaa. Ihanaa.  Normi treeniviikoilla saa kehosta kaiken irti ja kevyeämmällä viikolla palautellaan, nollataan ja kerätään voimia uuteen upeaan kehittävään jaksoon.


Kulkee!  Trikoot Sportheavy


Dieetin alettua hillun salilla viisi kertaa viikossa. Tunnin setti raudalle kyytiä niin kovaa kuin lähtee. Aerobisia edelleen nolla. Energiaa on mahtavasti kun lautasella on hiilareita, rauta liikkuu ja naisessa on Voimaa!!!
(Mun on pakko kirjoittaa tähän että jos joku Oz MAXilainen lukee tätä niin ei kannata loukkaantua jos en ole oman treenin aikana huippusosiaalinen, en vastaa välttämättä katseeseen ja olen ehkä vakavakin. Kun on oman treenin aika, fokusoin omaan tekemiseen ja kehittymiseen täysillä, tehokas tunti itselle ja kun treeni on done, sen jälkeen sitten muuta. Sitten voi turista, höpöttää, kikattaa ja opastaa salilla. Mää oon kiva ihminen. Jookoskookos.)


 


Ensi viikolla on kevyt viikko jolloin on luvassa loikka-hyppytreeniä, pikavoimaa ja kevyitä aerobisia. Aerobinen on esim kävelyä jolloin sykkeet pysyy peruskestävyysalueella eli pystyy puhumaan puuskuttamatta :) Ja luvassa myös ne iiihanat hieronnat, jee!

Esiintyminen.

Esiintyminen on kirsikka kermakakun päällä. Kisasuorituksessa kropan lisäksi arvostellaan esiintyminen. Harjoituskaudella olen kipsutellut korkkareilla noin pari kertaa kuussa. Nyt lisäsin määriä huomattavasti. Vedän korkkarit jalkaa vähintään pari kertaa viikossa. Niin että kaikki tulee selkärangasta vaikka silmät ummessa automaattivaihteella. Välillä tursuaa verta jalasta ja välillä kramppaa pohje, mutta ei tunnu missään. Kevyttä tanssirakkoihin verrattuna :) Käännökset ja itse kävely alkavat sujua, i-kävelyn koreografiassa on vielä aukkoja. Enkä halua lyödä sitä vielä lopullisesti lukkoon, sillä kroppa ehtii vielä ennen h-hetkeä muuttaa muotoaan monta kertaa. Kaikki ajallaan :)


 





Lepo ja uni.

Voi lepo sentään. Tämä on ihmiselle, joka on tottunut tekemään ja huseeraamaan, on edelleen THE haastavin asia, joka ei tule sormien napsautuksesta kuten ravinto tai treeni, tai treeniin liittyvät kevennykset. Varsinaista kädenvääntöä.
Olen vasta hiljattain oivaltanut, että keho ei osaa eritellä mikä osa stressistä tulee työstä, mikä perheestä, mikä parisuhteesta, mikä liikunnasta tai mikä kehnosta unesta. Kokonaiskuormitus ratkaisee. Mutta, pitää olla itselleen armollinen. Olen panostanut tietoisesti lepoon ja uneen sekä stressin minimointiin vasta vajaan kahden vuoden ajan eli pitkä edistysaskel on tultu siitä missä jamassa olin. Aika vasta olen ottanut arkeen mukaan lyhyet rentoutus- ja hengitysharjoitukset, joita viljelen pitkin päivää. Koen niiden auttavan. Optimaalisessa yöunen laadussa on edelleen tekemistä eniten. Ja siihen on useimmiten syynä mikäs muukaan kuin, taddadadaa, liian myöhään suljettu tietokone tai kännykkä. Niinku nyt. Ja pittäähän niitä töitäkin tehä. Seliseli. Mutta matkalla ollaan.


 



On selvää, jos en harjoituskaudella juurikaan hillu yömyöhään missään, niin vielä vähemmän nyt dieetillä. Että sori kaverit, baariseurat aika hiljasia lokakuulle saakka. Mutta päiväkahvit käy! Tai no, eihän sitä tiiä jos innostuu jos tulee ohittamaton tarjous...mua voi kysyä kuskiksi! ;) Ja vaikka CSI ja House kuinka olisivat lempiohjelmani, jos sen seurauksena nukun yön levottomasti ja seuraavana päivänä naama on väsähtänyt eikä treeni kulje, skippaan ohjelman. Elämä on valintoja. Valvominen ei vie kohti tavoitetta.




 
Sananen valmennuksesta

Päivätasolla kilpavalmennus toimii abaut seuraavasti: Punnitsen itseni joka aamu ja lähetän lukeman tekstarina Jiipeelle. Kaunistelematta. Sieltä pamahtaa ohjeet miten ruokailujen suhteen edetään ja jos mitään ei kuulu, homma jatkuu aiemmilla ohjeilla. Treeniohjelmat päivittyvät vähintään kuuden viikon välein, ei ehdi pää tylsistyä eikä ehdi voimatasot laskea tuoreen ärsykkeen myötä.
Kerran kuussa käyn näytillä Kemissä, treenataan yhdessä ja kuntotsekkaus päälle. Minulle on henkisesti supertärkeää että tiedän valmentajan olevan olemassa minua varten ja olevan aktiivisesti läsnä urheilussa ja arjessa. No, onhan Jiipee fyysisesti Kemi-Tornio akselilla, mutta kuitenkin suht lähellä. Jos paniikki iskee niin vain tunnin ajomatkan päässä. (Meidän perheeseen muutti muuten aika vasta uusi bemari joten sillä ei kauaa nokka tuhise kun nokan kääntää pohjoseen.) Tykkään valkun selkeästä ja jämäkästä valmennusotteesta. Asiat sanotaan niin kuin ne on. Kehuja ei satele kuin jos on aihetta. Yhteistyö on dieetillä todella tiivistä ja yksinkertaisesti Toimii.

Team Jiipee maaliskuun tiimipäivät <3


Silviisii! Kauheesti tursusi matskua. Piti vaan raapustaa pari riviä matkasta kohti Jyväskylän karsintoja. Mutta tämmöstä tää dieettielämä on. Ei juurikaan poikkea normielämästäni, hieman väännetään ruuvia kovemmalle ja ruokavaliota noudatan täsmällisemmin, itseasiassa grammalleen, kaikki puntarin kautta. Säännöllistä, johdonmukaista tekemistä ja kaikki valinnat vievät kohti unelmaa. Valtavan mielenkiintoista mitä tästä syntyy!!

Perhe elää tietysti hengessä mukana. Eilen oli lauantai ja perinteinen karkkipäivä. Pyysin vienoimmalla äänellä mitä osaan ja lisäsin päälle anovan koiranpentukatseen: - Saisinko yhden karkin? Haha, kummatki lapset vastasivat hyvä että ehdin lausetta loppuun, täsmälleen samaan aikaan painokkaasti - NO ET!! Haha, koulutus menny perille. Tukijoukot on kultaakin arvokkaammat <3


Huippu sessio Markku Hyttisen kanssa :) Hiukset & meikki Goalas / Tiina Siekkinen


Etukäteiskiitos jo tässä vaiheessa ylivedoille sponsoreille ja yhteistyökumppaneilleni:

* Luonnonkosmetiikkahoitola Kauneudella
* Kampaamo Goalas ja kampaaja Tiina Siekkinen
* Sportheavy Myymälä Oulussa osoitteessa Kauppurienkatu 23
* Lorna Jane

Kiitos myös sinulle siellä joka elät hengessä mukana matkallani! Olet niin tärkeä minulle!! <3 Kerrothan jos jokin mietityttää, haluat kysyä jotain tai haluat että postaan tietystä aiheesta. Syvääluotaavia analyysejä tai tutkimustietoja en harrasta mutta tämmönen päiväkirjatyyppinen rento höpinä tässä blogissa toimii. Tai voit vain jättää puumerkkisi tiedoksi minulle että kävit lukemassa. Siitäkin kuule mielelläni! Voit kommentoida toiveita tuohon alle tai lähettää viestiä privana. Kiitos <3


Relaxing... Housut Sportheavy


Nytten iltapusut ja pesut ja aamulla starttaa kevennetty viikko ihanaakin ihanamman Pian hermoratahieronnassa. Aah! Odotan! Dieetin kolmas viikko, I´m ready!

Terkuin, Tii <3

Kisahössötyksessä pysyt parhaiten mukana instassa @tiialasimi
Seuraa facessa Valmentaja Tii Alasimi
Valmennusta: ravinto, kuntosali, tanssinopetus www.fittii.fi

13. toukokuuta 2016

Perjantai kolmastoista


Wäyy mikä päivä!!! Mutta ei lainkaan niin kuin voisi perinteisesti kuvitella, mitä pahamaineisena perjantaina kolmantenatoista voisi tapahtua… Ehkä tasoitusta antoi se, että pyöräillessä töihin, oli niin KYLMÄ, että tarvitsi vetää Sportheavyn lakki syvälle päähän ja nahkahanskat käteen. Ja siltiki paleli. WTF??! Mihin positiivisuutta sädehtivä aurinko ja lämmin tuuli katosi? Nooo, eipä ainakaan tullu hiki...



Sori, vähä pimee meno... :)


Määpä kerron lisää.

Aamu käynnistyi punatukkaisen asiakkaan kanssa tekniikkakoulun merkeissä Oz MAXissa. Edellisestä tapaamiskerrasta oli vierähtäny useampi kuukausi. Päivitettiin treeniohjelmaa uuteen uskoon. Apua. Olin lentää selälleen mikä muutos hänessä oli tapahtunut: ryhti, olemus, voimatasot, kehon hallinta, ihon kunto, KAIKKI! Mikä tärkeintä, tuo aiemmin salikammoinen ja arka ihminen marssi itsevarmana treenikassi keikkuen raudan ääreen. JES! Oli tainnut koukuttua :) Kas, kun olennaista eivät ole pikavoitot, vaan sitkeys ja jatkuvuus kohti tavoitetta. Pienistä muutoksista tulee ajan kuluessa tapoja. Ihan Parasta!!!



Aamupallaa. NAM <3


Session jälkeen rymistelin pukkariin ja tarrasin kännykkään. Tottakai, koska on tärkeää plärätä insta HETI ettei mee yhtään herkkupakaraa ohitte. Mutta minäpä löysin sieltä jotain muutaki kuin muotoja, nimittäin ihanan koskettavaa palautetta ja kiitosta tanssioppilailtani. On enemmän kuin ilo auttaa! Huomenna on suomalaisen Tangon SM-kisat (jossain?) ja enpä vähä jännitä yhtään sukat solmussa tämän pariskunnan sijoittumista. Hyvät hyrinät on. Mutta arvostelulajien tuomaroinneista kun ei koskaan tiiä. Muutaman kerran ovat käyneet yksityistunnillani ja mikäs siinä on jakaa oppeja, kun ne jalostuvat melkein kertaheitosta taidoksi. Luonnonlahjakkuudet! Ajatukset ja peukut siis vahvasti heissä ja ykköslempitanssissani. Heittäytykää tunteen ja tunnelman vietäväksi, tanssi on i-h-a-n-a-a <3


Päivän päätteeksi omat reenit ensin korkkareilla ja sitte lenkkareilla :)


No pyöräilin hymyssäsuin kotia ja pistin äkkiä pöperöä pöytään, koska huutava nälkä, koska dieetti. Kun siinä mussutin erittäin täyttävää parsaa, puhelin tuuttasi whatsuppiviestiä ravintovalmennusasiakkaaltani että: ”Mitäää mulle tapahtuu, housut kiristää reisistä?! Oonko mää lihonu.” – Rauhoturauhotu, et oo lihonu. Mutta kyllä, vaatteet käy oikeista kohtaa pieniksi, kun alkaa tehokkaan salitreenin lisäksi syömään tarpeeksi ja muistaa levätäkki välillä eikä hösötä jokaisena päivänä seittemässä eri jumpassa ja siihen päälle lenkkiä. Lääh. Lihas kehittyy levossa ja piste. Ei nälkäinen ja riutunut vaan kylläinen, VAHVA ja tasapainoinen. Erittäin oikea suunta ja meininki, BOOM! :)


Myös rehellinen pulla silloin tällöin, kuuluu terveelliseen ruokavalioon.


Että näin! Siinä yhdelle päivälle kerrakseen. Koutsi on niin kiitollinen ja onnellinen asiakkaiden onnistumisista ja edistymisistä ettei mittään järkiä!!!! Sitäpaitsi, mulla on ehkä maailman paras työ, työkaverit ja työpaikka!! <3 Todellaki, mikä päivä!


Viikonloppuna ehkä aiheellista harkita? ;) Kiitos Anna kuvasta!! <3
 

Tästä suunta viikonloppuun, joka muuten on TÄYSIN vapaa aikatauluista. Siis kalenteri täynnä tyhjää. Ei merkinnän merkintää kahteen päivään. Wow. Mäki edistyn. Wuhuu! Sinä tiedät, joka luit edellisen blogipostaukseni.

Nautinnollista viikonloppua, helli itseäsi sillä mikä saa sinut iloiseksi.

Terkuin, Tii <3

Tykkää facessa Valmentaja Tii Alasimi
Inspiroidu instassa @tiialasimi
Tilaa valmennusta: Ravinto, kuntosali, häävalssi www.fittii.fi
Liikuntakeskus Oz MAXin jäsenille: http://www.ozmax.fi/personal-trainer/personal-training-hinnasto.html








9. toukokuuta 2016

Hetkessä elämisen vaikeus


Keskustelin loppuviikosta puhelimessa rakkaan ystäväni kanssa. Huokaisin syvään miten toivoisin, että tulisipa päivä, kun ei olisi aikatauluja. Vaikka elän sellaista elämää jota haluankin, kaikki on periaatteessa hyvin, mutta tiedätkö, edes joskus sellainen irtiotto kaikkeen, en tarkoita varsinaisesti lomaa, ulkomaanmatkaa tai mitään mikä vaatisi varsinkaan matkalaukkujen pakkausta (koska se jos jokin saa stressikertoimen huutamaan punaista) vaan sellainen totaali intuitiivinen heittäytyminen hetkeen. Tässä ja nyt.


 


Viime aikoina olen palannut haikeana ajassa taaksepäin aikaan, kun olin vasta synnyttänyt. Reilu viisi vuotta sitten. Silloin tunsin eläväni parasta aikaa ikinä. Täytin elämäni tärkeintä roolia, äitiyttä. Mitään ei ollut aikataulutettu, tahdin määräsi pienen pojan ruokaa anova suu ja unirytmit tai siis rytmit joita ei ollut. Elin siinä hetkessä lapsen uteliaisuudella ja hyväksyin ne tilanteet joihin kuljin. Siinä väsyneessä äitiyden pumpulissa ymmärsin elämäni todellisen tarkoituksen ja muutosten myötä moni asia lähti rullaamaan suuntaan jossa kuljen tänään. Kaikki oli vähän hassusti sekaisin, eikä ollut kyse ihan pikkujutuista, mutta elin tiiviisti hetkessä ja uskoin ja luotin että kaikki järjestyy. Ja kaikki järjestyi.




Miksi nyt ahdistaa?

Elän vaihetta jossa kalenteri alkaa tuppautua liian täyteen. Säännöllinen liikunta ja terveellinen ravinto kuuluvat elämäni peruspilareihin yhtälailla kuin vessassa käyminen tai nukkuminen. Että nyt kun ruokatauot ja treenit pitää alkaa merkata kalenteriin etten niistä lipsuisi, en oikein pidä tuosta asetelmasta. Uni häiriintyy koska teen liian pitkää päivää. Ja väsyneenä mikään ei suju. Koen tilanteesta suurta ahdistusta.


Rauta rakas ystäväni <3


Ja sitten ystäväni kiire.

Kevät on ollut valtavan kiireinen. Vaikka inhoan koko kiire sanaa, koska se on täysin itse aiheutettua. Tuntuu pahalta myöntää, mutta entisen suorittajan on edelleen vaikea päästää tekemisestä irti. Onko vain kaikki se aikaansaaminen hyvän ihmisen mittari? Entä jos vain on, niin sittenkö ei ole mitään? Tiedän ettei tämä ole totta, mutta silti. Tammikuussa kun tajusin etten pääse polvivaivan vuoksi täyspainoiseen treeniin kiinni pitkään aikaan, löin alkuvuoden kalenterin täyteen erinäisiä koulutuksia. Ajattelin että hyödynnän vapautuneet vuorokauden tunnit. Nyt kun mulla on aikaa. Ahmin uutta materiaalia mielelläni, sillä tiedonnälkäni on loputon ja rakastan olla samanhenkisten ihmisten seurassa, siinähän kävi loppuviimeksi niin, että täysin vapaat viikonloput ovat olleet yhden käden laskettavissa koko alkuvuonna. Että vaikka kaikki se häärääminen ja kouluttautuminen onkin ollut todella mielenkiintoista ja vahvistanut ammatti-identiteettiä ja on ollut ennen kaikkea kivaa, jos käy niin, että kovalevyä täyttää koko ajan uudella matskulla ilman hengähdystaukoa, ei ladattua tietoa pääse missään vaiheessa prosessoimaan. Sitä vain plärää kalenteria taaksepäin ja pyörittelee silmämuniaan, miettii miksi oi miksi. Ei hyvä.

Oon ollu aika poikki.

Mikä kultainen keskitie. Mikä lepo. Firstbeat-mittausta en edes uskalla harkita...



Kävelyt metsässä, parasta <3


Toissa-aamuna sitten päätin että kissan vitut, tänään annan virran viedä. Kuka muu antaa luvan jos en minä. Ei ole pakko sitä eikä tätä, ei ole pakko yhtään mitään. Teen sitä mitä haluan. Miltä tuntuu. Mitä tykkään. Ja katsoo mihin se johtaa.

Eipä silti, tekemistä olisi ollut, voinko vain kertoa montako ranskalaista viivaa odotti yliviivaamista. Kotitöitä. Pyykkejä. Asiakkaiden vastaamattomia sähköpostiviestejä. Yritykselle uuden luomista. Mutta silti, ajattelin että ei kukaan siihen kuole jos yhden päivän annan olla. Aina ei ole pakko olla tehokas. Vaikka olen yrittäjä, aina ei ole pakko yrittää. Äitinä riitän ja rakastan, vaikka perhe söisi Kokkokartanon valmisruokaa päivän tai kaks.





Melkoisen suuri ristiriita. Rakastan työtäni jossa saan auttaa ihmisiä voimaan paremmin, terveemmin, voimakkaammin, taitavammin. Työ antaa valtavan paljon henkistä pääomaa. Sitä vain helposti haluaa antaa ja jakaa niin paljon, että sitten oma hyvinvointi unohtuu. Mutta olen viisastunut. Tajusin miksi ahdistaa. Huomasin seisovani ratkaisun portilla avaimet käsissäni. Sellainen hassu deaju vu-ilmiö. Olen ollut tässä ennenkin. Nousi pala kurkkuun. Tiedostin että jos nyt astun tästä ovesta, ajaudun suorittamisen oravanpyörään. Ja sinne en enää halua. En mene. Ikinä.


Paras työpaikka, Oz MAX <3



No mitä tapahtui kun annoin vain olla?

Siis minulla oli kertakaikkisen ihana päivä. Sielu lepäsi. Vapaa aikatauluista. Pakosta. Kiireestä. Riittämättömyyden tunteesta. Ja mikä ilma! Aurinko helli. Ensimmäinen kesäpäivä Oulussa. Pyöräilimme poikani kanssa. Ajattomasti. Hengitin lämmintä kesätuulta. Näin ystävää. Säteilin rakkautta. Hymyilin. Ihan valtava kivi vierähti harteilta. Olin vapaa. Helpottunut.

Välillä pitää muistutella itseään omista rajoistaan. Ja muistaa sanoa EI. Vaikka kuka väittäisi mitä, oma hyvinvointi on aina kaikkein tärkein. On tervettä ajatella itseään. Juuri silloin kun on liian kiire pysähtyä, stoppi on kullanarvoisin rakkauden teko itselleen.



Salilla <3


Kun minulla oli vapaus valita, itseasiassa myös siivosin, hihhii, mutta koska se oli vapaaehtoista, se ei ollut pakkopullaa. Siivoaminen vain tuntui sillä hetkellä hyvältä idealta.



Kesä tulee <3


Kunpa osaisin siirtää pisarankaan tuollaisen irtioton rentoutta normi arkeen. Täytyy vain uskaltaa luottaa että kaikki järjestyy. Ihan niin kuin silloin äitiyslomalla. Elämä kyllä kantaa <3 Elämä ON tässä ja nyt. Miksi se on vain niin helvetin vaikeaa toteuttaa? Perhanan hetkessä eläminen ja ruuhkavuodet...

Mutta mä opettelen. Mies kysyi eilen saunan lauteilla: "Mitä haluat tehdä viikonloppuna?" Vastasin salamana hetkeäkään empimättä: "En mitään". Hyvä minä.

Terkuin, Tii <3

Tykkää facessa Valmentaja Tii Alasimi
Inspiroidu instassa @tiialasimi
Tilaa valmennusta PT, ravinto, kuntosali, häävalssi www.fittii.fi

5. toukokuuta 2016

Luonnonkosmetiikkahoitola Kauneudella


Aurinkoinen hei! Seuraavaksi haluan kertoa sinulle yhdestä yhteistyökumppanistani, joka saa minut hehkumaan. Olen älyttömän kiitollinen, kun olen saanut kisaprojektini myötä sponsorikseni oululaisen Kauneushoitola Kauneudellan. Paikka on tunnelmallinen ja kaunis, luonnonkosmetiikkaa hoidoissaan käyttävä hemmottelukeskus Oulun Pateniemessä.


Kuva helmikuulta kun vielä oli lunta :)


Olemme sopineet liikkeen perustajan, upean ekokosmetologi Helenan kanssa, että säännöllisillä hoidoilla ja laadukkailla luonnonkosmetiikkatuotteilla saadaan kasvoistani vähintään viisi vuotta pois. (Siis kun nyt olen kakskytviis) Että iho on kukkeimmillaan sitten syyskuussa kisalavalla. Ei rypyn ryppyä eikä näpyn näppyä. Tämä on siis barbimainen visio omassa päässäni, saa nähdä kuin todellisuudessa käy. Odotan!


Meikki ZAO Make Up-luonnonkosmetiikkasarjalla


Miksi sitten päädyin Kauneudellan palveluihin? No. Arjessani vältän käyttämästä ihonhoidossa, puhdistuksessa ja meikeissä mahdollisimman vähän keinotekoisia kemikaaleja, sillä nuo paholaiset kuormittavat maksan toimintaa ja saattavat sekoittaa kehon luonnollista hormonitoimintaa. Kemikaalit voivat aiheuttaa mm. hajusteyliherkkyyttä, ihottumaa, nenäoireita, päänsärkyä tai kurkun kutinaa. Siksi valintani on ehdottomasti luonnonkosmetiikka ja sitä tarjoava Kauneudella.

Suosittelen tutkimaan tarkoin tuoteselosteet päivittäin käyttämistäsi purkeista ja puteleista, jotta tiedostat mitä puhdistusaineiden, meikkien, rasvojen ja hajusteiden myötä ihoon ja elimistöön voi imeytyä. Ehkäpä jatkuva yskä tai toistuvat päänsäryt johtuvatkin jäätävästä kemikaalikuormasta eikä jylläävästä flunssakaudesta... Tee kehollesi hyvää niin sisäisesti kuin ulkoisesti <3


Hoitola on ihanaa ZAO Make Up-luonnonkosmetiikkaa hyllyt pullollaan.


Pääsin Helenan rentouttavaan kasvohoitoon ekaa kertaa helmikuussa. Ensimmäinen kysymys hänen suustaan oli tyyliin, milloin olet viimeksi käynyt kosmetologin tekemässä ihonpuhdistuksessa? Ööööö, olishan mun pitänyt tietää että tommonen kyssäri tulee. Täytyy myöntää etten ees muistanu. Edellisestä kerrasta oli varmaan kaks-kolme vuotta. Tyyliin ihana mieheni ostanut minulle äitienpäivähömpsöttelyhoidon. Ja hyvä niin, koska nainen ei voi koskaan saada osakseen liikaa hemmottelua :) Oon sitä sorttia että omaa naamaa ei hoideta vasta sitte ku on pakko, sillä sauna ja kotinaamiot kerran viikossa saavat luvan passata. JOS silloinkaan. VAIKKA tiedän, että hoidossa käyminen olisi samalla äiti-ihmisen stressin poistoa ja -hallintaa parhaimmillaan, niin eipä vain ole tullut varattua aikaa.


Ekokosmetologi Helena Mahlakaarto <3 Kuva täältä


Ensimmäisellä kerralla sain nauttia Timanttikasvohoidosta. Hoito lupaa: "Se puhdistaa ihohuokosia ja stimuloi kollageenin tuotantoa sekä tasoittaa juonteita ja pigmenttimuutoksia. Jo yhden hoitokerran jälkeen ihosi näyttää kirkkaammalta ja puhtaammalta." Ja voin kertoa, että ei turhaan luvattu. Ihoni oli huomattavasti tasaisempi ja oikein sädehti! En tiedä miten olenkin onnistunut asioimaan Helenan luona vähän räjähtäneessä ja stressaantuneessa olotilassa, ehkä valvomistakin alla, mutta ainakin hoitotulokset pääsevät silloin oikeuksiinsa.



Zao-meikit sisältävät bambua ja ne on pakattu ihastuttaviin bambu-pakkauksiin!


Toisella kerralla maaliskuussa, kun minut oli kääritty pehmeisiin peittoihin mukavaan asentoon, oli aika karmaisevaa kuulla totuus. - Teen nyt sinulle ikääntyneen ihon kasvohoidon. - Mitäää? Ikääntyneen?? - Niin, ethän sinä enää nuori ole. - Aijjaa... No niin, siinä tuo viimosen päälle ammattilainen näkee sinut paljaana, ilman meikkiä jolloin ihon kunto paljastuu karuna. Ehkä loukkaannuin ministi. Vitsivitsi ei vaiskaan, tykkään siitä että asioista puhutaan suoraan niiden oikeilla nimillä. Ja sitä vartenhan siellä olin; saamassa kasvoilleni parasta mahdollista hoitoa.

Hoitolan rentouttavaa tunnelmaa


Tuolla kertaa Helena teki Ravitsevan ja kiinteyttävän anti-age-hoidon. Käsittely lupaa kiinteyttää ja kohottaa kasvoja, sekä mataloittaa ryppyjä ja juonteita. Ja toden totta, aivan ihmeissään sitä häi tutkimaan peilikuvaansa kotona, ei ollut silmäpusseja, naururyppyjä eikä otsakurttuja! Ei voi käsittää! Voisin kuvitella, että tuota hoitoa useampi kerta sarjatulena, niin tulis pehmoinen, kuulas ja kimmoisa vauvanpyllyiho. Yks semmonen kiitoos!


Anti-Age hoidossa käytetään aikuisen ihon Kivvi-ihonhoitosarjaa.

 
Sain noita mustaherukkauutetta sisältäviä Kivvi-tuotteita testikäyttöön. Olen pitkään etsinyt ihotyypilleni sopivaa luonnonmukaista ihonhoitosarjaa, tähän mennessä ainakin vaikuttaa erittäin lupaavalta! Niistä on tulossa oma postauksensa myöhemmin.


Kivvi-ihonhoitosarjan mustaherukkauute estää ihon ennenaikaista ikääntymistä.


Mitä muita palveluja Kauneudella tarjoaa?

Kauneushoitolasta on mahdollista varata erilaisiin tarpeisiin soveltuvia kasvohoitoja, ripsienpidennyksiä, sokerointeja sekä hierontoja. Lisäksi palveluista löytyy myös suihkurusketuksia, kestolakkauksia, kulmien ja ripsien kestovärejä sekä meikkauksia. Vaikka mitä! Oikea täyden palvelun tavaratalo. Erittäin lämmin suositus!

Tutustu palveluihin tarkemmin www.kauneudella.fi
Facebookissa Kauneudella
Instassa @Zaomakeupsuomi
 

Yksi lemppareistani: ZAO:n kätevä peitepuikko, kostettaa ja sulautuu ihoon.


Jokainen äiti ja nainen ansaitsee hetken lomaa tiskeistä ja pyykeistä, hemmottelua, laatutuotteilla ja ammattitaitoisissa käsissä. Jos huomasit, että äitienpäivälahja on hankkimatta, niin nou hätä, lahjakortti kauneushoitolaan on aina varma valinta. Osta lahjakortti tästä.

Ihaninta ja rakkainta äitienpäivää!

Terkuin, Tii <3

Tykkää facessa Valmentaja Tii Alasimi
Inspiroidu instassa @tiialasimi
Tilaa valmennusta PT, ravinto, kuntosali, häävalssi www.fittii.fi