26. maaliskuuta 2015

Kun sisällä särkyy


Kuten olette huomanneet, blogiosastolla on ollut muun kuin kakkureseptien suhteen hiirenhiljaista. Koska kirjoitusalusta on ollut ja tulee olemaan avointa päiväkirjaa, olisi tuntunut teeskentelyltä raportoida ”treenit kulkee hyvin ja ruoka maittaa ja ylipirteä hymiö perään”. Vaikka totta tuokin, treenit ovat kulkeneet erinomaisesti tapahtuneesta huolimatta, mutta pinnan alla on jyllännyt muutakin eikä tuollainen kiiltokuva oikein istu tähän naamaan.

Toisaalta, bloggaaminen vaatii suhteellisen paljon aikaa ja kuten tiedätte koko Suomi heräsi kuntoilemaan tammikuussa ja minä tuoreena alalla vastaamassa Kyllä jokaiseen avunpyyntöön en osannut mitoittaa ajankäyttöäni pätkääkään siihen mittataulukkoon joka kohtalolla oli käytössä. ”Kaikki” halusivat kinkkukiloista eroon ja kesäkuntoon ja heti! Siellä posket punaisina puuskutettiin crosstraineririvistö buukattuna tukka iloisesti keinuen. Lääh ja puuh! Tänk gaad meininki on sittemmin tasoittunut, mutta kokeneemmat PT:t kertoivat että toukokuussa tulee seuraava rysäys joten tässä välissä pieni raportointi lienee paikallaan.






Postaus sisältää avosylin henkilökohtaista tietoa. Tässä kohtaa elämää alkaa panokset koveta, olen valmistunut peeteeksi ja hetken pohdin onko enää soveliasta avautua syvimpiä tuntojani. Mietin että pitäisikö nyt vaihtaa tyyliä coolimpaan, vakavastiotettavampaan ja unohtaa diipimmät avautumiset. Mutta sitten sain itseni kiinni älyttömästä aivopierusta; torvelo, mihin alalle opiskelu sitä alkuperäistä blogin kirjoittamisen tarkoitusta veisi? Ei mihinkään. Paitsi jos en itse sitä halua. No EN! Ja sitäpaitsi sosiaalinen media suoltaa päivittäin loistavia asiatekstejä joita en osaisi (ja millä ajalla) ikinä kirjoittaa, joten antaa niiden paatostaa ketkä siihen kykenevät. Eli jatkan samalla päiväkirjan tiellä! Sen jälkeen oli selvää että jakaisin tämän seuraavan kokemuksen kanssanne, sillä tiedän etten ole tapahtuneen kanssa maailmassa yksin ja uskon siitä olevan apua tai tukea myös jollekulle siellä.

Sitten mennään. Ja samalla minua jännittää ihan pirusti millaisen vastaanoton tämä saa.


Lähde 


Marras-joulukuussa 2014 minussa tapahtui jotain. Jokin sisällä särkyi. Aloin saamaan outoja vatsaoireita kesken kauppareissun. Viiltävä kipu mahassa niin ettei pystynyt kävelemään. Silmien aluset turposivat. Sain oikein kunnon pussit. Kyynelnestettä ei erittynyt, silmät olivat kuivan, hiekkaisen oloiset. Valkuaiset saattoivat verestää. Jalkoihin ilmestyi selluliittia. Siis ihan pahkuroita. Iho kuivui, päänahka hilseili. Paleli. Vaikka nukuin 7-8 tuntia sikeästi, silti tuntui kuin eläisin unessa. Haukottelin pitkin päivää. Sain selittämättömiä päänsärkykohtauksia. Olen pienestä pitäen ollut äkkipikainen tuittupää, siis kiihdyn satasesta nollaan sekunnissa, mutta tuo ominaisuus taisi palautteen perusteella näkyä kotona tavallista kärkkäämpänä käytöksenä. En saanut oikein mitään aikaiseksi. Paljon keskeneräisiä töitä joita en kyennyt vietyä loppuun. Toisaalta halusin, mutta en vaan jaksanut keskittyä.

Oli sydäntalvi ja pahin kaamos päällänsä. Nythän saakin väsyttää, ajattelin. Heh, ihminen on erinomaisen taitava selittelijä J Herää pahvi. Jos nukkuu 8 tunnin yöunet, kaiken järjen mukaan, päivällä energioiden pitäisi olla kuin päiväkoti-ikäisellä duracellpupulla. Vaan kun ei ollut. Olin harmaa ja nuutunut. Mikään ei huvittanut. Ei Mikään.

Lukuun ottamatta salia. Siellä treenasin, hyvällä hypellä. Ainoa vaan että hiki ei enää noussut nenänpäähän…

Oli päivän selvää etten ollut oma itseni.





Mutta oireisiin tottuu. Sitten niitä alkaa vähätellä. ”No tää on nyt jotain väliaikaista. Mulla on nyt vähän näitä kiireitä tässä. Mää teen vielä tän. Kyllä tää tästä”. Sinänsä tyhmä ajattelutapa, sillä harvemmin mikään ongelma itsekseen häipyy tuhkana tuuleen vaan ihan itse härkää täytyy sarvista tarttua.

Pt-opinnot olivat loppusuoralla. Minä hikipinko olin aloittanut syksyllä myös ravintovalmentajaopinnot, mutta ne sentään ymmärsin heivata korkealle hattuhyllylle. Ajaksi X. Minulla piti olla pt-päättötentti joulukuussa 2014 mutta en kyennyt paneutumaan asiaan. Yritin päntätä mutta nukahdin keittiön pöytään istualleen. Väsymyksen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä. Hallitsematonta. Torkuin päiväunia lähes päivittäin.

Vasta siinä vaiheessa kun kuukautiset jatkuivat kolmatta viikkoa putkeen, älysin marssia lääkäriin.





Menkkani ovat aina olleet epäsäännölliset tai ainakin niin kauan kuin muistan. On ihan peruskuvio että joku kuukausi ne vain jättää tulematta, tai sitten joku kerta tiputtelee välissäkin. Silloin käyttämäni e-pillerivalmisteen haittavaikutukset kuvataan seuraavasti:
“Yleisimpiä ovat vuotohäiriöt, joita ilmenee noin joka toisella käyttäjällä. Vuotoväli voi lyhentyä tai pidentyä, tai vuoto voi jäädä kokonaan pois. Joskus voi esiintyä myös rintojen arkuutta, aknea, mielialan vaihtelua, pahoinvointia, sukupuolisen halun heikkenemistä, päänsärkyä tai painonnousua.” Joten en pitänyt epäsäännöllisyyttä epänormaalina, koska se oli tuoteselosteen mukaan “normaalia”.

No, tällä kertaa vuoto vain jatkui ja jatkui ja kolmannella viikolla koostumus muuttui kokkareiseksi. Nieleskelin että sisällä möyrii vähintäänkin syöpä. Siinä pötkötin tutkimustuolissa haarat levällään kauhusta kankeana, mutta ihana gynekologi totesi hymyillen kaiken tuolla sisällä olevan kunnossa – päällisin puolin. Voi huokaus! Sen sijaan tuo enkelinainen osasi ehdottaa lisätutkimuksia. Ja siitä se kaikki sitten lähti.


 



Joulukuun toisella viikolla kävin luovuttamassa useamman pullollisen verta. Hyi kun näytteen ottaminen on joka kerta yhtä etovaa. Onneksi piikittäjä osasi hommansa vaikka nimilapussa luki opiskelija. 

Meni pari päivää ja sain plim sähköpostiin tiedon labratulosten valmistumisesta. Pelotti klikata… Tuijotin ruutua ja haukoin henkeäni. Pillahdin itkuun. Kilpirauhasen vasta-ainearvot olivat koholla, ihan pilvissä, tyreotropiini normaalin ylärajoilla ja tyroksiini hieman normaalin alapuolella. Vaikka olin osannut pelätä pahinta, tunsin etten ole kunnossa, silti koko kuvio vaikutti epärealistiselta. Ei voinut silti käsittää. Seurasi turhautunutta itkua jolle ei meinannut tulla loppua. Maailmanlopulta sillä hetkellä tuntui. Muistan että minulla oli samalle päivää asiakas ja niin sitä vaan mentiin vetämään salitreeniä hymyileväisenä vaikka jalat eivät kantaneet ja silmät olivat itkusta sameat.






Kielsin koko ajatuksen ensin täysin. En halunnut hyväksyä, vaan yritin selitellä mittauksia tilastolliseksi virheeksi. Mutta mitä pidemmälle päiviä kului ja tutkin kilpirauhaseen liittyviä oireita ja vertasin niitä omiini, aloin enemmän ja enemmän nyökytellä asialle. Siitäkö käsittämätön väsymys ja flegmaattisuus johtui? Samalla tieto oli jotenkin helpottavaa. Löytyi syy ja peruste oudolle ololle. Sille kummajaiselle joka oli vallannut kehoni. Sille joka en ollut minä.

Oli vaikea käsittää että tämä voisi tapahtua minulle? En tiedä oliko tunne enemmän häpeää vai noloutta, sillä minunhan pitäisi olla työni puolesta terveellisyyden perikuva. Söin prosessoimatonta puhdasta ruokaa lähestulkoon aina, alkoholia en käyttänyt, lääkkeitä vain pakon alla, olin puhdistanut ympäriltä paljon negatiivista kuraa, treenini oli fiksusti laadittu ja viisaasti jaksotettu, en ollut kärsinyt flunssista, kuumeista tai muista perustaudeista joita ”kuuluu” sairastaa muutamia kertoja vuodessa - ja sitten pamahti pommi? Ja silti sairastuin, näin??

Samaisella viikolla kävin kuuntelemassa tuomion lääkärillä joka katsoi verikokeiden tulokset, kertoi napakasti niiden mahtuvan viitearvoihin, en saisi terveen papereita ja ehdotti sen kummemmin perustelematta kilpirauhasen vajaatoimintalääkityksen aloittamista. Josta kieltäydyin, tai vähän niin kuin ohitin kohteliaasti, vaatimalla ensin lisätutkimuksia. En jaksanut alkaa selittelemään sillä olimme ajatusmaailmojen ja arvojen suhteen täysin eri planeetoilta joten väittely oli tässä se mitä viimeksi kaipasin. Halusin kokeilla muita hoitokeinoja hormonitoiminnan aktivoimiseksi synteettisten nappien sijaan.


 



Lääkkeiden käytöllä on aina kääntöpuolensa. Lääke hoitaa oiretta mutta ei poista sen syytä. Toki lääkkeille on myös paikkansa, sitä en kiellä, mutta ajattelin ettei minulla olisi mitään menetettävää, sillä kilpirauhasen toimintamuutokset tapahtuvat hiljokseen kuukausien ja vuosien saatossa enkä ollut kuolemassa. Halusin antaa mahdollisuuden.

Alkoi projekti Tii kuntoon luonnollisin keinoin. Löysin netistä kuukauden hoitokokeilun kilpirauhasen toiminnan aktivoimiseksi. Metsästin Oulun parhaan kilpparin hoitoon erikoistuneen endokrinologin yhteystiedot. Terveystalon Pasi Salmela nousi esiin useammalta keskustelupalstalta ja vaikutti olevan lääkäri joka tuijottaa muitakin kuin kylmiä viitearvoja. Seuraava vapaa aika olisi kahden kuukauden päästä. Se minulle! Ajattelin että sitä ennen on loistavasti aikaa testailla ruokavalion ja elintapamuutosten voimaa.

En jäänyt vatvomaan sekunniksikaan vaan muutin ruokavalioni gluteenittomaksi. Ostin kohtuu isot arsenaalit vitamiineja. Väitetään että ihminen saa tarvittavat vitamiinit ruoasta. Paskat saa. Tai sitten minulla oli imeytymisongelma (olen menossa vitamiini- ja hivenainemittaukseen). Ehkäisypillerit lensivät pam roskikseen. Pysyvästi. Hullu akka. Osa siitä mitä elimistöön laitamme, imeytyy kehoon ja vaikuttaa sitä kautta suoliston toimintaan, hormonitoimintaamme ja sen myötä käyttäytymiseen. Miten olen ikinä alkanut käyttää hormonivalmistetta joka pistää emännän sekaisin? Miksi noita ylipäätään suositellaan!! Kevensin elämää hetkellisesti vähentämällä töitä muutamaksi viikoksi. Minun olisi pitänyt valmistua PT:ksi joulukuussa, mutta en kyennyt keskittymään lopputenttimatskuihin joten siirsin myös tenttiä. Lisäksi kävin kuukauden hoitosarjan hermoratahieronnassa jossa keskityttiin kilpirauhasen toiminnan aktivoimiseen ja hormonitoiminnan tasapainottamiseen.






Aluksi kroppa oikutteli. Sain edelleen mitä ihmeellisimpiä oireita. Selittämättömiä turvotuskohtauksia. Kuin viidennellä kuulla raskaana. Parina päivänä ulostin verta. Sitten seurasi uniongelmat. Heräsin keskellä yötä eikä unta millään. Sormien nahka kuoriutui. Päänsärkyä. Yhtenä päivänä äityi niin voimakkaaksi ja aloin nähdä sahalaitaa joten piti lopettaa työt kesken ja kömpiä vällyihin. Pelotti helvetisti. Itketti ja väsytti… Mutta pikku hiljaa, päivä päivältä olo lähti kohenemaan. Kävin hieronnassa ja pidin ruokavaliosta tiukasti kiinni. Uskoin koko ajan että keho oirehtii kun se puhdistuu lääkkeistä ja se etsiytyy luonnolliseen tilaan jonka tasapainoa oli horjutettu vuosikausia keinotekoisin hormonein e-pillereiden vaikutuksesta. Ja kyllähän minulla oli taustalla vuosien varrelta laihdutuskokeiluita ja pikasuperdieettejä jos minkälaisia, jotka nekin tekevät hallaa normaalille hormonitoiminnalle. Aloin myös myöntää itselleni että olin elänyt hirveän stressipöpön keskellä. Olin haalinut liikaa hommia joista henkinen puoli luuli selviävänsä, mutta fyysiseltä puolelta vedettiin matto alta.

Opettavainen itsetutkiskelun hetki.

Tuli tammikuu. Päivät, viikot kuluivat ja tunsin voimaantuvani. Oireet saattoivat tulla joku kerta takaisin, esim päänsärky jota minulla ei ole koskaan, vaivasi usein. Tämmöisinä hetkinä otti kupoliin etteikö koettelemus antanutkaan periksi mutta ihana hierojani jaksoi muistuttaa ja tukea ettei keho ollut vielä löytänyt tasapainoon. Muutos ei tapahdu hetkessä. Ei voi olettaa jos kroppaa on kaltoin kohdeltu mahdollisesti vuosia, että käännös parempaan tapahtuisi vaan sivua kääntämällä. Haha, tuota mantraa hoen päivittäin asiakkailleni ja nyt olin ihan se sama kuolevainen jolta meinasi loppua pinna alta aikayksikön kun pientä takapakkia kaarteessa driftatessa tuli. Että samassa veneessä oltiin.

Vähitellen alkoi tulla enemmän niitä hyviä kuin huonoja päiviä. Turvotus katosi, väsymys poistui. Valoa tunnelin päässä! Minussa heräsi toiveikkuus. Sisäinen valmentajani istui olkapäällä ja tsemppasi ”Believe You Can”. Ja samaa teki kyllä oikea maailman paras valmentajanikin sekä rakkaat perhe ja ystävät! Nuo onnen päivät venyivät viikoksi ja helmikuun alussa olin kirjoittanut päiväkirjaan: ”En voi uskoa itseäni enää samaksi ihmiseksi, virtaa riittää!!”.





Helmikuun puolivälissä pääsin vihdoin tapaamaan tuota kokonaisvaltaisesti asiakasta hoitavaa lääkäriä. Kuin taivas olisi auennut! Hän oli jokaisen nettipalautteen arvoinen ja vielä enemmän. Oikea kymppi plus! Lääkäri selvitti taustat, mm. ensimmäisenä kysyi elintavoista ja perinnöllisistä tekijöistä. Osalla ihmisistä autoimmuunisairauden (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, reuma, tyypin1 diabetes) puhkeamista edesauttaa perinnöllinen alttius ja tapauksessani altistava tekijä löytyi lähisuvusta. Kyseli myös oireista ja minä annoin paukkua. Olihan niitä ollut läjäpäin. Kerroin myös avoimesti ruokavaliokokeilustani ja sen myötä helpottaneesta olosta. On onni löytää lääkäri joka ajattelee avarammin hiekkalaatikon ulkopuolelta eikä tuijota vain viitearvoja. Koska oireeni olivat helpottaneet, sovimme uudet labra-ajat maaliskuulle, kehotti jatkamaan valitsemallani tiellä ja seuraavien verikokeiden perusteella sopisimme jatkotoimenpiteistä.

Sairastaessaan huomaa mitä toivoo kaikkein eniten. Olevansa kunnossa. Sitä antaisi vaikka hiukset päästään jotta olisi fyysisesti kunnossa. Tämän unohtaa kun paahtaa arjessa pää kolmantena jalkana joka suuntaan kuin hullu aivan kuin työt tai opiskelut loppuisivat mitä enemmän niitä tekee. Mihin ihmeeseen pitää juosta niin kovaa? Vaikka olin paasannut itselleni aiheesta vain vajaa kaksi vuotta takaperin, taas oltiin samassa jamassa. Milloin tämä suorittaminen loppuu? No, silti, aina ei voi valita. Kun on perheen ja kodin pyöritys, opiskelut kesken, vanha työ, uusi työ, omat treenit, kaikki päällekäin ja kaikista piti suoriutua vähintään kunnialla, myönnettäköön että stressiä oli kehossa normaalia enemmän. Aivan kuin stressikynnyksen ylittämiseen ei riittäisi pelkästään kahden lapsen ojentaminen kun ne sille päälle sattuu! Mutta jotenkin ajattelin ettei se olisi pahasta kun hässäkkää kestäisi vain tietyn ajan. Eikä sitä siinä multitaskingin keskellä ajatellut mitenkään rasittavana. ”Tää nyt vaan kuuluu tähän kohtaan elämää ja kohta helpottaa. Pari kuukautta menee vaikka päällään”. Helposti huiputtaa itseään ylimitoittamalla voimavaransa. Kun ei se pieni pääkoppa kykene käsittelemään savuamatta kovin montaa palikkaa samanaikaisesti.  Ei ainakaan tässä tapauksessa, taidan olla semmoinen putkiaivo ;) Kroppa tietää milloin se tarvitsee lepoa ja jos sille ei sitä itse ymmärrä antaa, se hoitaa loman luonnollista kautta.

Juuri silloin kun ei ole aikaa levätä, olisi kaikkein tärkeintä pysähtyä hengittämään. 






Sitten koitti ihana maaliskuu. Aurinko paistoi, kevään tuoksua oli ilmassa - ja olin täysin oireeton. Normaali, jos niin voi sanoa. No mitä vähän jetlagit päällä kun olin aika vasta palanut Thaimaan iiiiihanasta reissusta. Toisella viikolla kävin uusissa labroissa. Kilpparin lisäksi otimme lisämunuais- ja maksa-arvot. Tulokset sain parissa päivässä. Ja taddadadaa, kaikki arvot olivat normaalin rajoissa!!!! Upeaa!!! Tunsin miten saavillinen saunan kiviä ropisi harteiltani. Olo keveni. Nuorenin ainakin viisi vuotta. Olin yhtä leveää hymyä. Tunsin suurta helpotusta! Kävin ostamassa juhlapäivän kunniaksi oikein shampanjaa, että pistetään elämä risaseksi. No ei kysytty edes papereita että ei nuorentuminen naamasta näkynyt. Yhden kilistävän kulauksen maistoin, mutta siihen jäi. No mieheni pelasti tilanteen niin ei mennyt hyvä tavara hukkaan ;)





En saa koskaan tietää mikä kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheutti. Sukurasite toki buustaa mahdollisuuksia, mutta enemmän veikkaan stressiä. Henkinen kuorma paisui paisumistaan loppuvuotta kohti kuin pullataikina. Toisaalta, mistä tiedän onko kilppari piiputellut vakan alla jo vuosien ajan ja nyt vasta-aineet ärhäköityivät lisääntymään. Oireisiin vain tottuu…

Tutkijoiden mukaan yksi kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttava tekijä on jodin puutos. Jodia tarvitaan kilpirauhashormonin muodostukseen. Jodin lähteinä Suomessa mainostetaan erityisesti maitotaloustuotteita ja jodioitua suolaa, mutta sen lisäksi jodia saa mm. kaloista, äyriäisistä, kananmunasta ja levästä. Väitän että syön keskivertokansalaista monipuolisemmin ja terveellisemmin, mutta siitä huolimatta sairastuin. Sen sijaan ruokavalioni sisälsi aktiivisesta elämäntyylistäni johtuen runsaasti hiilihydraatteja pastaa, täysruisleipää ja kaurapuuroa eli elimistön tulehdustilaa ylläpitäviä ruoka-aineita. On mahdollista että gluteeniton ruokavalio auttaa tai helpottaa autoimmuunisairauksien luonnollisena hoitona. Minulla tepsi.






Koska ihminen on kokonaisuuksien summa, en kuitenkaan usko että ruokavalio yksittäisenä osana sai kilpirauhasta heräämään horroksesta. Suurimmat viilaukset joita elintapoihini tein:

- Gluteeniton ruokavalio.
- Kilpirauhashormonin muodostukseen tarvittavien kuten sinkki, seleeni, a-, b-, d-vitamiini ja -magnesiuminlisät.
- Säännöllinen hermoratahieronta, kehon tasapainottaminen.
- Kevennetty liikunta.
- Tietoinen stressin hallinta.

No mitä niska-perse-otteesta seurasi paitsi että kolmen kuukauden jälkeen verikokeet näyttivät normaalia? Tietysti tunsin muutoksen olossani eli oma yleisfiilis ja energiataso ovat ne olennaiset mittarit joita aina pitäisi ensimmäisenä kuunnella, joten tulokset eivät olleet minulle yllätys, toki henkinen kädenpuristus ja piste iin päälle. Lisäksi jäätävät mielialavaihtelut ovat tasoittuneet, päänsärkyä ei ole, turvotus on poissa, keskittymiskyky on palautunut, treeneissä tulee hiki eikä minua väsytä! Isoja juttuja jotka vaikuttivat joka ainoaan päivään!! Suurin muutos, mitä näin naiseuden näkökulmasta arvostan korkeimmalle on kuukautiskierron säännöllistyminen. Jos kiertoa voi säännölliseksi kolmen kuukauden perusteella väittää, mutta tästä muutoksesta olen todella kiitollinen! Hah, miten periaatteessa vaivanakin pidetystä naiseuden mittarista ihminen voi tulla superonnelliseksi!!





Melkoista. Olen tutustunut nettisaitteihin joita selatessa on kyllä tullut harvinaisen selväksi että hoitotasapainon saavuttaminen voi pahimmillaan viedä vuosia. Siksi nöyrästi toivon että selvisin pelkällä säikähdyksellä. Jos niin ikävästi kävisi että arvot lähtisivät horjumaan uudestaan, siinä vaiheessa harkitsisin lääkehoitoa. Mutta nyt on erittäin hyvä näin, elämä jatkuu eikä luovuteta!

Kokemuksesta viisastuneena aion entistä vahvemmin huolehtia hyvinvoinnistani, terveellä tavalla itsekkäästi, energiat nousujohteisena, koska jos en itse ole kunnossa, miten voisin kantaa vastuuta lapsista, miehestä, läheisistä tai asiakkaistani? Toistan itseäni, mutta terveyden merkityksen muistaa vasta kun sen meinaa menettää. Lämmin kiitos tukijoukoille, korvaamatonta.

Terkuin, Tii <3

17 kommenttia:

  1. Voi Tii! Oot kyllä melkonen! Ei oo ollu aavistustakaan että tämmönen tilanne ois sulla ollut. Kamalaa että oot joutunu tommosen myllerryksen läpi menemään, mutta ihanaa että oot kaiken jälkeen kunnossa taas. Ja oot kyllä rohkia ku kerrot blogissa tästä! Oot mun idoli :D ihan kauheena voimia ja halauksia <3
    Terkuin Sohvi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksu hali !!!

      Poista
    2. Hei kaunis Sohvi, ihanaa kun kirjotit tänne! En mää oo huudellu tapahtuneesta kauheesti, vain muutamille. Kilpirauhasen vajaatoiminnalle on hyvin yleistä että se nostaa painoa useita kiloja lyhyessä ajassa, mutta mulla se ilmeni enemmän turvotuksena, ja sen kyllä huomaa kuvista jos osaa tiirata :) Toivotaan että rauhanen pysyy nyt kurissa ja nuhteessa kun sitä osaa kohdella paremmin. Lämpimiä terkkuja kotiin ja auringon säteitä! <3

      Poista
  2. Gluteenittomasta ruokavaliosta tullaan vielä kuulemaan. Itse paransin sillä n. 20 vuotta vaivanneen ihottuman. Vehnä ja muut viljat on jalostettu pilalle.
    Hienoa että löysit avun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo kuulla Anonyymi että oot saanu ruokavaliosta apua vaivaasi! Musiikkia korvilleni! :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. No täällä mää taas luen tätä kirjotusta, nyt sitte mulla tapahtu niin että verikokeista saamat tulokset viittaa kilpparin vajaatoimintaan... Lääkäriin pitäs mennä viikon päästä puhumaan lääkityksen aloittamisesta, ja tulin hakemaan tsemppiä tästä sun kirjotuksesta. Ehkä harkitsen itekki ennen lääkitystä... Sai voimaa ku näki sun tekstistä, että ei tää oo maailmanloppu ja kaikki järjestyy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiiiii Sohvi :( Ei oo todellakaan maailmanloppu vaikka tällä hetkellä siltä saattaa tuntuakin. Jos kilpparin vajaatoiminta saadaan kiinni hyvissä ajoin, se on mahdollista hoitaa mm. ruokavaliolla kuntoon. Laitan sulle heti viestiä!

      Poista
  5. Kiitos että kirjotit tästä! Kauanko sulla meni että huomasit olossa muutosta parempaan? Oon ite ollu 6vk gluteenittomalla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi, kiitos kun jätit viestiä! :) Kahdessa viikossa olo oli huomattavasti virkeämpi mutta muistaakseni parin kuukauden ajan kärsin ihme päänsäryistä ja satunnaisista väsymyskohtauksista, joita ei sen jälkeen ole ollut. Kopkop. Ikävää että sinulla känkkäränkkää pukkaa. Saatkohan tarpeeksi hiilaria?

      Poista
  6. ja lähes sokerittomalla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. enkä huomaa olossa muuta muutosta ku lisääntyneen kärttyisyyden... Ruokavalio siis räätälöity muutenki puhtaaksi yms. Raivostuttava muuten puhelimella kommentoida kuten huomaat ehkä:D

      Poista
  7. Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että teksti pisti ajattelemaan, Essi! :)

      Poista
  8. Olipas ajatuksia herättävä (:

    VastaaPoista
  9. Kiitos Tii, kun kerroit tarinasi. Olet todella onnekas, kun olet selvinnyt noin pian terveeksi. Monella muulla minun lisäkseni kilpirauhasarvot voivat olla viitearvojen sisällä, vaikka oireisto on vuosia tai vuosikymmeniä jopa ollut selvästi kilpirauhasen vajaatoimintaan tai kilpirauhastulehdukseen viittaava, ja silloin useimmat lääkärit eivät pysty asiaa auttamaan. Onneksi nykyään on enemmän tietoa saatavilla ihmisten kokemuksista ja kaltaisesi elämäntarinat voivat olla suorastaan pelastus jollekin uupuneelle. Kun kerran tuokin ihminen selvisi, kyllä minäkin!

    Tarinasi oli hyvin tutun kuuloinen ja samanlaisella ruokavalion muutos- ja stressittömyyteen oppimistiellä olen itsekin, mutta vähän liian kauan se on jo kestänyt... Pikkuhiljaa helpottaa kuitenkin.

    Paljon iloa elämääsi

    toivoo
    Kaisu

    VastaaPoista