8. syyskuuta 2015

Dieettikuulumisia: Treenit ja palautuminen


Siis oho, aloin kirjottaan dieettikuulumisia faceen, mutta tekstiä alkoikin yhtäkkiä pukata useampi rivi kuin ensin ajattelin. Siispä tässä syntyi ihan vahingossa pitkästä aikaa blogipostaus! Vähäkö siistiä! Samalla päätin että nyt loppu kirjakielellä väsääminen ja tiukka nipottaminen, tervetuloa rennompi ote. Tää on mun päiväkirja, niin saan kirjottaa tänne miten haluan. No, koitan pitää pääpiirteittäin kuitenkin pilkkusäännöistä kiinni. Äidinkielen opet, olettehan armollisia ;)





Välidieettiä on nyt takana 7 viikkoa. Aplodit mulle jeee!

Niin, siis mikä välidieetti? Tästä saan paljon kysymyksiä, joten otetaan vielä kertaus. Jotta lihas kasvaa, harjoituskaudella täytyy syödä enemmän kuin kuluttaa, jolloin lihaksen päälle väistämättä kertyy ylimääräistä = rasvaa. Välidieetillä ruokavaliota siistitään eli lähinnä hiilareiden (=riisi, pasta, bataatti yms) määrää vähennetään. Protskut ja rasvat pysyvät (ainakin toistaiseksi) suhteessa suht samoissa. Herkkuja ei saa syödä yhtään, yhyy. (Siksi blogissa ei ole viime aikoina näkynyt raakakakkureseptejä…) Salilla sarjat pitenevät ja aerobisen treenin osuus lisääntyy. Suomeksi: ruokaa vähennetään ja kulutusta lisätään. Näillä toimenpiteillä rasvan määrä kehossa vähenee, ja samalla lihasmassaa pyritään säilyttämään, jopa lisäämään.

= Tulee näkyviä tuloksia ja keho timmiytyy

Olen hämmentämässä soppaa ekaa kertaa joten kaikki on uutta ja erilaista ja jännää! Kroppa tiivistyy, vyötäröltä on lähteny 3 senttiä, joten oon saanu ostaa uudet treenihousut. (Kalliiksi tulee kun vaatekoko vaihtuu) Pakaroista onneksi on sulanut vain sentti, joten tuo muhkeus ei ehkä sittenkään ole vain pelkkää ihraa. Ihan sikamotivoivaa kun NÄKEE ja TUNTEE muutoksen! Aluksi tavoitteena oli 8 viikon dieetti ja pudottaa tuossa ajassa 5 kiloa. Nooh. Painoa on pudonnu vasta 2,4 kiloa (tilanne punnituspäivänä viime perjantaina). Eli en ole aikataulussa, mutta valmentajan mukaan siitä ei tarvitse olla huolissaan. Ihana sanat Markon suusta, kun olin ihan ressissä että nyt en oo yhtään soveltuva tähän hommaan ja oon ihan paska kun rasvat ei lähteny niin liukkaasti liikenteeseen kun oli tarkotus. ;) Mutta kuulemma, ei tartte huolestua.


Muutos kuukauden jälkeen


Samaa toitotan painonhallinta-asiakkaillenikin. Jokaisen kroppa on ainutlaatuinen eikä ennalta voi tietää millaisiin muutoksiin keho reagoi ja miten. Siksi lähdetään pienistä muutoksista liikkeelle, sillä pyritään löytämään korkein mahdollinen ravintomäärä jolla paino laskee. Näin tehdään mahdollisimman vähän hallaa aineenvaihdunnalle ja hormoonitoiminnalle. (joojoo, en mä oikeesti pysty ottaan tilannetta noin coolisti JOS paino ei oo laskenu). Mutta siis, osaan TODELLAKI samaistua jokaisen painonsa kanssa tuskailevan ajatuksiin ;)

Kehonrakentajan välikiristelystä saadaan käteen faktaa, että jos joskus tulee eteen OIKEA kisadieetti niin on vähän informatsioonea miten tapaus rouva Alasimin keho pelittää. Ja pelittääkö se. Sitäpä ei tiiä ennen kuin testaa. Eli näillä mennään!



Jos ulkona tulee vettä vaakaan, sitte rasvanpoltot olohuoneessa


Sitten asiaan. Tosiaan 7 viikkoa on takana. Tällä viikolla kevyempi viikko. Kerron postauksessa hieman välidieetin treeneistä ja palautumisesta.

Miten treenaan?

Treenisyklini, joka on sama ku harjotuskaudella, noudattelee kaavaa 3+1 eli 3 kovaa viikkoa + 1 viikko lepoa. Kun lähdin valmennukseen, alussa etsittiin sopiva rytmitys ja tuo osoittautui parhaaksi treeneissä jaksamisen, kehittymisen ja varsinkin palautumisen kannalta. Toimii!

Treenit on sujuneet sairaan hyvin! Välihuomautuksena, sain uuden ruokavalion eilen, jossa evästä on noin -1000 kcal aloituksesta ja SILTI teen salilla ennätyksiä. Dieetin pumppailut eivät poikkea draivin suhteen millään tavalla harjoituskauden jumppailusta. Pyrin joka ainoassa treenissä lisäämään kokonaiskuormitusta joko A) tekemällä yhden toiston enemmän ku edeltävällä viikolla tai B) lisäämään vastusta. Eli nousujohteisesti. Aina. Käytän treenien ympärillä Mannisen EAA + glutamiini + osmopure-yhdistelmää eli välttämättömiä aminohappoja ja laadukasta hiilaria. Ja koska tätä kuitenkin kohta joku kysyy, mitään taikabuustereita en nauti, koska mulla ei ole kiire kasvaa ja toisaalta, voimatasot pysyy koholla ilmankin. Näin tällä hetkellä, mutta tilannehan saattaa muuttua. Katsoo sen sitten. Silti, kaikki on kiinni korvien välistä - sitä pystyy mihin vaan, kun tarpeeksi haluaa!







Kroppa huutaa lepoa

Kolmen kovan viikon jälkeinen maanantai eli eka lepopäivä on perinteisesti the day jolloin tunnen etten kykene mihinkään järkevään. Lihakset pystyis, mutta pää on seis. Huomaan, että hermosto on ylikuormittunu, jalat painaa tonnin, herkistyn helposti (vein pojan eilen aamulla päiväkotiin niin paluumatkalla pillahdin itkuun, en ees tiiä miksi), pinna on kireällä (anteeksi naapurit), saatan unohtua tuijottaan facebookkia, puhun sekavia, sanat on hukassa, muisti pätkii… Eikoo ihanaa fitnesslaiffii ;) Sen verran oon viisastunu vuodessa, että maanantai on kevyen viikon virallinen ja ansaittu vapaapäivä, enkä tee mitään mikä vaatii aivoilta ponnistelua, koska en kulje täysillä ;) ”Mä oon niin tööt” -kuvaa täydellisesti fiiliksiä. 

Jotta töttöröö ei jäisi päälle?

Lepoviikolla satsaan kehon ja mielen aktiiviseen palautumiseen. Teen kolme todella kevyttä, ylläpitävää salitreeniä ja lisäksi käyn pyörähtään pari kävelylenkkiä, mielellään metsässä. Luonto ja raikas ilma puhdistaa mieltä ja tasainen liike rentouttaa. Kunnolla happea keuhkoihin jonka jälkeen saa puhaltaa stressin ja tukokset ulos kehosta. Lisäksi venyttelen ja/tai rullailen ennen nukkumaan menoa. Oon luonnostaan notkea joten mitään superpitkiä settejä en harrasta, mutta tarkistan pumppaillen että paikat ovat auki. Ja siitä tulee ihan hemmetin hyvä ja raukea olo.

Viikon ylivoimainen kohokohta on tasapainottava hermoratahieronta Neo Eheä Olon parhaalla Pialla. Käsittelyn jälkeen lentelen pilvissä, jännitys poistuu, oon euforisessa tilassa. Suosittelen lämpimästi <3




Koska kevyellä viikolla vuorokauteen jää enemmän tunteja ja energiaa (kun treenejä on vähemmän) on ihanaa, kun ehtii touhuta perheen kanssa ja nähdä jopa ystäviä. Palauttavalla viikolla pyrin muutenki puuhaileen jotain normaalista poikkeavaa, koska se katkasee rutiinit kivasti.

Välihuomautus: En edelleenkään ymmärrä mistä bloggaavat ja tavoitteellisesti treenaavat perheenäidit repii ajan kirjoittamiselle? (Oon salaa kade) Kyllähän tilanne on niin että ei sitä kuuluisaa ”omaa aikaa” jää ainakaan näin yrittäjänäkökulmasta vuorokauteen yhtään tuntia. Mutta toisaalta, en sitä enempää kaipaakaan, kunhan saan tehtyä salin. Ja onneksi voi pistää firman piikkiin kaikkia koulutusreissuja esim Heltsinkiin sillon ku alkaa tuntua, että kaipaa vähän irtiottoa tiskeistä ja pyykeistä, hihhii :)


Viime sunnuntaina Optimal Performancella Optimoi Voimatuotto-koulutuksessa

Ajoissa sänkyyn!

Viimeisenä ja palautumisen kannalta tärkeimpänä tulee UNI. Tätä ei voi korostaa liikaa. Lihas kehittyy levossa ja piste. Aivotkin tarvitsevat lataustaukoja jotta työpaikalla tulisi tulosta tai jotta uusi tieto tarttuisi päähän. Unen puute hidastaa myös rasva-aineenvaihduntaa. Seuraavat uneen liittyvät toimenpiteet eivät liity pelkästään lepoviikkoon, vaan ovat samalla yhdenvertaisella tärkeysjärjestysviivalla ravinnon ja treenin kanssa, AINA.

Tarvitsen unta noin 7,5-8 tuntia per yö. Oon ehkä vasta vuoden päivät nukkunut tuon verran, mutta laadullisesti uni on ollut katkonaista. Koska. Vielä vuoden vaihteessa oli ihan normaalia, että viimeinen asia nukkumaan mennessä oli kännykän tai tietokoneen plärääminen. Hah, onpa kumma että asiat tulivat kummittelemaan uniin. Heräilin monta kertaa yön aikana. Oli vaikea nukahtaa uudestaan. Aivot surrasivat täysillä 24/7. Ei hyvää päivää…

Parempaa unta?

Jossain kohtaa kiehahti yli tuo sosiaalisen median kanssa värkkääminen. Ekana poistin kännykästä messengerin ja whatsupin. Ei jatkuvasti tarvitse olla tavoitettavissa, varsinkaan illalla, saati sitten yöllä. Seuraava veto oli, että suljin koneen ja kännykän noin tuntia ennen nukkumaanmenoa. Ne asiat mitä ei sille päivää ehtiny, saivat odottaa ja ne merkkasin tehtävälistaan ensimmäiseksi seuraavalle päivälle. Viimeisen tunnin aloin puuhasteleeen ihan jotain muuta, kuin tarkkaileen instasta uusimman fitnesstypyn pakaran muotoa: rentouttava suihku, venyttely, lukeminen, kiitän päivästä mielessäni…



Positiivista ja energisoivaa iltalukemista Jutalta <3

Myös laadukkaaseen patjaan ja tyynyyn panostaminen, puhtaat lakanat, huoneen tuulettaminen, ja varsinkin kesällä makkarin pimentäminen, paransivat unen laatua. Todettu on.

Nukkumisen taito, jonka oppii vauvana, pitää opetella aikuisena uudestaan?

Kun miettii jälkeenpäin, syömisen ja treenin rytmittäminen ei ole ollut yhtään niin haastavaa kuin nukkumisen opettelun. On joutunu tosissaan ponnisteleen, että kova pää on tajunnut miten tärkeää lepo on. Mutku. Illalla olisi niin paljon kivaa tekemistä, lapset on menny nukkumaan ja talo olis hiljaisena, olisin vapaa tekemään mitävaan. Telkkaristaki tulee Dr House ja CSI. En kestäää jos en tiedä uusimpia käänteitä! Vasta, kun sikeän unen vaikutukset ja eron entiseen huomaa, tajuaa miten idiootti on ollut.

Nykypäivän tehokkuusajattelu, yrittäjäkoulutusten syyllistävä sormi ”asiakas menee naapuriin jos et vastaa HETI”, sekä jatkuva paine siitä että pitäisi olla nopeampi, parempi, tehdä enemmän tulosta, olla kaikesta kärryillä, tekevät meistä hulluja. Koneita. Suorittajia. Tällöin elämän luonnollinen perustarve, nukkuminen, tulee tärkeysjärjestyksessä vasta häntäpäässä. Nukkuu sitten jos ehtii… Mutta silleenhän se menee, että jos et lepää, niin sairastut. Ennen pitkää keho pakottaa nukkumaan. Ja kukas sitten huolehtii lapsista tai tekee työt, kun makaat hengityskoneessa? Mikä loppuviimeksi on tärkeää?



Välillä jotain muuta ku verkkarit

Miten satsaus uneen on vaikuttanut?

Muutosten seurauksena nukun todella hyvin ja sikeästi. Ja mikä parasta, herään luonnollisesti, ilman herätyskelloa noin 6.30-7.00 välillä. Enää nukkuminen ei ole ”mörkö” jota pelkää että taas joutuu valvomaan ja montakohan tuntia tänä yönä joudun sängyssä pyörimään. Olen panostanut nukkumiseen ja makkariin todella paljon viimeisen puolen vuoden aikana, myös rahallisesti (mm. uusi patja) mutta se on ollut kaiken sen vaivan arvoista. Muun muassa sen, etten enää tarvitse kuin yhen kahvikupin päivässä. Sen aamukahvin <3

(Välillä totta kai, kun elämä osaa yllättää, tulee tilanteita joko työn puolesta tai muuten, jolloin unet saattaa jäädä tyngäksi, tai on vääntäydyttävä sängystä ylös normaalia aiemmin, mutta tän tyyppisiä kuormittavia prokkiksia ja unta häiritseviä tekijöitä pyrin välttämään varsinki välidieetillä. Koska silloin hiilareiden vähyyden vuoksi muutenkin väsyttää helpommin ja unen tarve on suurempi… jo nyt.)




Happy <3

Saldona kevyen viikon jälkeen?

Lepoviikon loppupuolella, siinä perjantain tienoilla alkaa naisessa olla sellaset duracellfiilarit, että PÄÄSIS JO REENAAN TÄYSILLÄ!! Eli akut on ladattu BOOM ja keho on valmis kolmeen tiukkaan viikkoon. KYLLÄ LÄHTEE!

Muistathan sinäkin palautella välillä? Kun tuntuu että hermoa kiristää, treeniin lähteminen tökkii ja salilla ei oikein kulje, niin ehkä olisi kevennyksen paikka? Tavoitteellista viikkoa!

Seuraa! Lähes päivittäin uutta matskua:
* Facebook www.facebook.com/valmentajatiialasimi
* Instagram @tiialasimi

Terkuin, Tii <3

PS. Jos tarttet apuja salilla, tanssiaskeleissa tai ruokahommissa, laita minulle viestiä info@fittii.fi Lisätietoa löydät www.fittii.fi
 

15. heinäkuuta 2015

Mitä syön vol 2


Lupailin ruokavaliopostausta eli tässä se tulee! Olen aiemminkin kirjoittanut ruokavaliostani, vol 1 löytyy tästä. Nyt oli aika päivittää tietoa sillä niin ne tavat hioutuvat ajan kanssa. Olen itseasiassa aloittanut tekstin luonnostelun jo tammikuussa 2015 eli puoli vuotta sitten, hohhohhoo ;) Bloggaaminen ei kuulu nykyään prioriteetteihin numero yksi, eikä se taida olla vielä sijalla viisikään, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Olen parasta aikaa lomalla, joten nyt on mahdollisuus rojahtaa sohvalle ja kursia matskut kasaan ilman, että saan potea huonoa omaatuntoa siitä että jokin teistä joutuu odottamaan kuittausta sähköpostiviestiinsä, kas kun minulla on siellä meileissä ahkera lomavastaaja päällä :)


sekametelisalaatti. kaikkea mitä kaapista löytyy :)


Sitten asiaan.

Olen kokeillut elämäni aikana varmaan viittä erilaista dieettiä tai ruokavaliota. Vaikka olen ollut aina normaalipainoinen, joko normihaitarin ylä- tai alapäässä, silti olen dieetannut! On ollut karppausta, kaalikeittoa, atkinsiä, pussikeittoa, nälänhillitsemispilleriä ja viimeisten vuosien aikana olen myös punninnut ja laskenut kaloreita. No mitä tuloksia niillä on saatu? Dieetin aikana kyllä senttejä lähtee ja puntarin lukemat pienenee, mutta koska ihmedieeteillä eletään usein miinuskaloreilla, jopa alle perusaineenvaihdunnan, ennen pitkää tulee niin järkky hallitsematon nälkä, ettei tilannetta pysty hallitsemaan, josta seuraa ahmimista, kilot palaavat ja pahimmassa tapauksessa painoa on enemmän kuin aloittaessa. Been there.


uusia pottuja, lohta ja merisuolaa. ovat niinku makiaisia!


Miten tämän hetkiseen ruokavalioon on tultu?

Kantapään kautta. Syksyllä 2012 olin keskellä elämäntapamuutosta. Löysin liikkumisen ilon ja sain tuta terveellisen ravinnon merkityksen jota ennen olin koko aiheesta ihan öö aapisen laidalla. Toukokuussa 2013 aloin tähdätä tosissaan bikini fitness kisalavalle. Olin hypermotivoitunut mutta itseasiassa minulla ei ollut harmainta haisua koko touhusta, vaikka olin muka mm. lukenut netistä muiden kokemuksia. Ai miten niin käytäntöä ei opi lukemalla, hehee ;) Ruokavalioni oli äärimmäisen tiukka. Punnitsin annokset joka ikinen päivä enkä syönyt ruokavalion ohi muruakaan mikä ei paperissa lukenut. Tuloksia tuli ryminällä, sehän on selvää, sillä ruokavalion merkitys on 80% kokonaisuudesta. Kuitenkin puolen vuoden jälkeen mieli alkoi muuttua. Sain ahmimiskohtauksia. Lapsille jemmattu karkkipäivän karkkipussi tyhjeni sekunissa ilman että kissaa ehdin sanoa. Kohtaus oli hallitsematon. Vähänkö säikäytti. Ruokavaliossani oli liian vähän hiilihydraatteja eli energiaa suhteessa kulutukseen, joten keho tasasi epätasapainoa.


aamupala
 

Vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa 2014 sain kimppuuni mykoplasman, jonka kourissa tiukassa ruokavaliossa pysyminen tuntui älyttömältä. Kisahaaveet saivat jäädä. Heivasin puntarit ja ruokaohjeet takavasemmalle ja aloin ajatella omilla aivoilla. Mitä syön ja miksi? Miksi pitää elää jollain dieetillä kun voisi sen sijaan opetella oikean, tasapainoisen ja terveellisen tavan syödä?


banaanilättyjä, aah.
 

Opinnot personal traineriksi kesällä 2014 avasivat silmäni. Tutustuin ruoan merkitykseen syvemmin ja sillä tiellä olen edelleenkin. Mikä upea aihe! Tällä hetkellä teen ravintoneuvojan hommia, mutta parin vuoden-parin sisällä opiskelen ravintovalmentajaksi. Sanoisin, että onneksi sairastuin mykoon, sillä ilman tapahtunutta varmaan edelleen sokeasti punnitsisin ruokia koska valmentaja sanoo niin ja roudaisin grammantarkkoja ruokapurkukoita pinkissä eväskassissa kyläpaikasta toiseen. Ehkä. Taudin seuraukset opettivat terveempää suhtautumista ruokaan. Enemmän maalaisjärkeä ja vähemmän nipotusta.


suht perus ruokakori.


Siksi mustat käsikarvani pingahtavat joka kerta pystöön kun kuulen hehkutettavan superdieettejä, kehokuureja tai kun naistenlehdet suitsuttavat 5 kuuminta vinkkiä kesämakkaroista eroon. Haloo! Miksi ihmeessä tavantallaajan pitäisi olla jollain hemmetin kuurilla kun sen sijaan voisi syödä terveellisesti ja rennosti läpi vuoden ja nauttia elämästä? Ja silti ei tarvitsisi tuntea morkkista grillimakkarasta tai siivusta kakkua silloin tällöin? En kiellä etteikö dieetti voisi joillekin olla hyvä ponnistuslauta terveellisempään elämään, sekin on mahdollista, mutta kun niitä ihmisiä on harvassa. Jojottelu on sitäpaitsi aineenvaihdunnalle tuhoisaa. Miksi juuri itselle sopivaa fiksua syömistä ei voisi opetella kerralla kuntoon niin sitten ei tarvitsisi aaltoilla ja ailahdella? Niin. Sanoppa se. Helpolta näyttää paperilla vaan toteutus on ihan jotain toista. Minulla tuon tajuamiseen meni vaivaiset 34 vuotta :) En ollut valmis muutokseen aiemmin.


rillimakkara kuuluu kesään :)


Tavoitteen mukainen ruokavalio

Tällä hetkellä syön, miten sen muotoilisi, sillälailla rennon semitiukasti. Olen kiitollisena Savolaisen Markon valmennuksessa ja kyllä se päämäärä edelleen on, hittovie, seistä jossain vaiheessa siellä fitnesslavalla. Nyt tässä touhussa on kuitenkin hiven järkeä verrattuna ensimmäiseen yritykseen, kun on oppinut ja tiedostanut MIKSI kannattaa syödä tietyllä tavalla, plus mitä valinnoista SEURAA. "Tällätavalla" syömisestä on omakohtaisten kokemusten ja kehon kuuntelun myötä tullut ennemmin elämäntapa, kuin että olisin jollain väliaikaisella dieetillä.


aamupalaa


Koska tavoitteena on kehon muokkaaminen, on tärkeää että hiilareita, protskua ja rasvoja saa säännöllisesti, tarpeeksi ja oikeassa suhteessa joten olen huomannut että pääkoppani voi paljon rennommin kun punnitsen suurimman osan ruoista jolloin voin varmistua että makrohommat ovat kunnossa eikä niistä tarvitse stressata. Eli kyllä, punnitsen ruokani lähestulkoon aina, vaikka olen harjoituskaudella mutta tavasta on tullut jo arkipäivää joten en koe sitä mitenkään häiritsevänä. Välillä saan ahdistuskohtauksia jatkuvasta kokkaamisesta ja kesto-tiskivuoresta, koska asun keittiössä, mutta mitäpä sitä ei tekisi jos siitä tarpeeksi tykkää. Tavoite kirkkaana mielessä :)


teen ruoka-annoksia valmiiksi rasioihin, nii ei tuu arjessa paniikki.


Säännöllisyys

Olipa tavoite kehon suhteen sitten mikä tahansa, jos aikoo saada tuloksia, kaiken a ja o on säännöllisyys. Eli koneistolle on annettava ruokaa 3-4 tunnin välein. Varsinkin proteiinin säännöllinen saanti on tärkeää, sillä elimistö ei pysty valmistamaan aminohappoja itse. Ja jos moottori ei saa polttoainetta, se imee ne lihaksesta ja sitähän ei missään nimessä haluta! Sitäpaitsi, jos en saa sapuskaa viimeistään neljän tunnin kuluttua edellisestä, oon niin järkyttävän kiukkunen ja takakireä akka, plus saan hirveen hedarin, että ruokaa on parempi olla tarjolla :) Kotiväki on onneksi tämän jo vuosien saatossa oppinut, hihhii.


basilika-löytö!


Puhdasta & suomalaista

Minulle on tärkeää helliä kehoa puhtaalla, kotimaisella ruoalla, joka on mahdollisuuksien mukaan luomua tai lähellä tuotettua. Ainoa poikkeus on riisi jota ei nyt jostain syystä täältä saa. Haluan tietää mitä suuhuni pistän, joten valmistan ateriat lähestulkoon aina alusta alkaen itse. Ravintolassa tai "ulkona" syön harvoin, ehkä kerran kuussa, koska ensinnäkin se on kallista ja toisekseen, teen itse parempaa ruokaa ;) Maha menee sekaisin jos syön missään random-ketjuravintolassa... raaka-aineet eivät ole laadukkaita ja kala on kuivaa joten sano yksi syy miksi maksaisin paskasta, vaikka korttia vilauttamalla tarjouksesta saisikin? Onneksi Oulussa on pari yksityistä ravintolaa jotka suosivat lähiruokaa menussaan. Niistä tarjoiluista vingutan visaa ilomielin, kun voi nauttia jokaisesta suupalasta, maku on taivaallinen, pääsee valmiiseen pöytään, palvelu on hyvää ja raha menee suoraan yrittäjälle.


pieni kasvimaan alku :)


Yksinkertaista

Keep it simple pätee niin yrityselämään kuin ruokavalioon. Paistan kanan kylmäpuristetussa kookosöljyssä (koska ko öljy ei härskiinny) ja heitän mausteet sekaan. Maustamiseen käytän suolaa, mausteita, sipulia, valkosipulia ja tuoreita yrttejä. Olen niihin ihan koukussa! Sitten lautaselle jokin energianlähde eli hiilaria ja kylkeen läjä kasviksia joista saa mm. vitamiineja ja antioksidantteja. Se on siinä. Väittäisin että kuka tahansa osaa valmistaa ruokaa kun ruoanlaitto on noin yksinkertaista ja helppoa. En voi esim sietää kastikkeita tai marinaadeja koska silloin ei maista lihaa vaan sen limaisen soosin aidon tavaran ympärillä. Sori karski kieli, mutta näihin e-koodeilla höystettyihin valmiskastikkeisiin valitettavasti joutuu tyytymään kesälomareissuillaan ketjupaikoissa. Niihin on myös piilotettu salakavalasti energiaa. Ja taas saa juosta vessaan.


näitä kahta menee päivittäin.




anopin itte tekemä suola. rokkaa lohen kanssa :)


Hiilihydraatit = energian lähde

Viljatuotteista syön gluteenitonta kauraa, riisiä eri muodoissaan, joskus kvinoaa ja tattaria. Gluteenittomuudesta olen kertonut jo aiemmin. Pitkän tarinan kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja siitä parantumisesta löydät tästä. Mutta lyhennetty versio on, jos kilpirauhasen vajaatoiminnasta saa alkuvaiheessa kiinni, sen luonnollinen ruokavaliohoito on gluteeniton ja maidoton ruokavalio, josta saattaa olla apua kilpirauhasen toiminnan aktivoimiseksi, sillä silloin elimistössä on vähemmän kehon tulehdustilaa ylläpitäviä tekijöitä. Siksi siis gluteeniton, terveyssyistä.


gluteeniton spagettibolognese


Viljatuotteiden lisäksi tujumpia hiilareita saan perunasta ja bataatista. Kun treenaa paljon, keho tarvitsee energiaa, muuten ei jaksa, pää ei toimi, aineenvaihdunta jumittaa eikä treeni kulje. Marjoja, hedelmiä ja kasviksia-salaattia menee alas minimissään puoli kiloa päivässä.



persiljasta makua ja näköä


Proteiinit = rakennusaine

Protskua saan broilerista, kalkkunasta, kananmunan valkuaisesta, naudan lihasta, kalasta, pähkinöistä ja manteleista. Pakara kasvuun!


risottoa


iltapalamunakas.


Rasvat = energian lähde

Raaka-aineiden maku, puhtaus ja käsittelemättömyys ovat tärkeitä arvoja. Siksi käytän ruoan laitossa pääasiassa kylmäpuristettua kookosöljyä, joskus luomu voita ja salaatin joukossa oliiviöljyä. Muita rasvan lähteitä ovat pähkinä, manteli, lohi, munan keltuainen ja avocado. Eli monipuolisesti erilaisia rasvoja eri lähteistä.

 
näitä mulla on varalta laukussa paniikkitilanteiden varalta.


Sananen maitotuotteista

Olen jo aiemmin kertonut jättäneeni maitotuotteet pois. Kaikki lähti siitä, kun 1,5 vuotta sitten huomasin Thaimaan reissun jälkeen ihossa ja yleisessä olossa tapahtuneet positiiviset muutokset - yhdistin ne maitotuotteisiin. Thaikkulandiassa kun ei maitoja harrasteta. Ihon kunto parani ja kehon limaisuus katosi vain kahden viikon lomamatkan aikana. Maitotuotteet ovat usein pitkälle käsiteltyjä jolloin ne eivät enää pidä sisällään alkuperäisen maidon koostumusta, vitamiineja ja sisältävät usein lisä- ja väriaineita, joten periaate mahdollisimman alkuperäisen ja käsittelemättömän ruoan syömisestä tuki tätä päätöstä. Kuitenkin, pienet määrät maitotuotetta silloin tällöin eivät ole aiheuttaneet ärsyttäviä oireita, kuten turvotusta, joten edellen lirautan aamukahvin joukkoon luomumaitoa. Joskus tulee himo täysrasvaiseen juustoon jota leikkaan riisikakun päälle. Ja luomuvoita uusien pottujen kanssa :)


kana-avocadosalaatti


Olen taannoin tehnyt ihmiskokeita itselläni eli palannut kokeilumielessä takaisin maitoihin. Lisäsin päivän aterioihin kaksi rahkaa, kun ajattelin että nyt on niin kiireinen vaihe elämässä etten ehdi paistaa kanaa, ja pam, mahasta paisui iltaan mennessä pallo, pieretti, plus kehkeytyi iho-ongelmia eli niitä iihania finnejä sekä lisäksi aloin nielemään ja kakomaan limaa. Aewan Ihanaa... Ja miten maitotuotteiden vähentäminen on vaikuttanut lapsiin! He ovat terveempiä, meillä ei ole "viittä kausiflunssaa" ja korvatulehdukset loppuivat seinään. Myös tuo teini-ikän kynnyksellä oleva tyttäreni on tehnyt saman havainnon, naama ei kuki kun maitolasit muuttaa vedeksi. Siksi ylenmääräsille maitotuotteille - ei kiitos, mutta kohtuudella ja mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan kyllä.


välipalatorni :)


No entä herkuttelut?

Kyllä! Harrastan, mutta koska olen sitä sorttia jonka aineenvaihdunta on alkanut hidastua iän myötä, (siis vaikka olen aina kakskytviis) minun ei tarvitse kuin vilkaista suklaakonvehtirasiaan niin se tarrautuu jenkkakahvoiksi vyötärölle eli nautiskelen herkuista 1-2 kertaa viikossa kohtuudella. Raakakakkua, raakasuklaata, gluteenitonta leivonnaista, rasvaista juustoa, salmiakkia menee joskus. NAM! Valehtelisin jos väittäisin, sen tietää Kolmas nainenkin, etteikö tekisi mieli santsata toinen kierros, mutta koska tiedän miten vaikeaa (toistan) tässä iässä nautituista sokereista on päästä eroon, niin pitäydyn kerrassa-muutamassa viikossa.


taivaallista raakasuklaata <3


Olen myös entinen sokerihiiri, joten sokeriaddiktio paukahtaa helposti päälle, koska keho muistaa menneet niin hyvässä kuin pahassa, eli on parempi senkin vuoksi vältellä ylenpalttista ämppäämistä. Enkä halua enää yhtään hiivatulehdusta. Enkä sokerista johtuvaa päänsärkyä. Enkä hammaongelmia. Enkä sitä etovaa oloa. Alkoholia en juo enää lainkaan, se ei vain maistu. Jäätelö pistää pahan sekasin. Mäkkäriosasto saa aikaan oksennusrefleksin kun tiedän mitä shaissea ne sisältävät. Gluteenitonta pitsaa olen maistanut, mutta pohja on sellasta pahvia ettei sitä voi sanoa makuelämykseksi. Eli nautin hyvää, mutta kohtuudella. Niinkö rasvojakin :)


gluteenittomat vadelmamuffinssit


Summa Summarum

Säännöllisesti, monipuolista, värikästä ja terveellistä ruokaa laadukkaista (kotimaisista) raaka-aineista. Ruoka merkitsee minulle polttoainetta ja kasvuainesta, mutta ennen kaikkea se on terveyden tukipilari. Sillä mitä syömme voimme vaikuttaa mm. energiatasoihin, fyysiseen jaksamiseen, kehon ulkomuotoon, mielialaan, ihon ja hiusten kuntoon, yöuneen ja hyvinvointiin. Ihan kaikkeen! Jossain naamakirjan seinällä yms näin sloganin jota en hoksannut napata talteen, mutta se meni jotakuinkin näin: "Jokainen suupala on kunnianosoitus tai mielenosoitus kehollesi". Ja olen tuosta prikulleen samaa mieltä.

Päivittäisillä valinnoilla vaikutan siihen miten voin. Jokainen meistä on yksilöllinen kokonaisuus, se mikä toimii minulla ei välttämättä toimi toisella. Mutta kokeilemalla jokaiselle varmasti löytyy oikea ja tasapainonen tapa syödä ja helliä suolistoa, kehoa ja mieltä. Ensisijaisesti terveyden ja hyvän olon vuoksi.




Seuraa instassa @tiialasimi
Tykkää facebookissa valmentajatiialasimi
Hyppää mukaan valmennukseen www.fittii.fi

Terkuin, Tii <3





6. huhtikuuta 2015

Olette niin ihania!


Olen sanaton. Tyrmistynyt. Olen kyynelsilmin lukenut myötätuntoisia viestejänne. Edellistä postausta klikattiin parissa päivässä yli 1000 siis yli TUHAT kertaa joka on tähän astisen blogihistorian ylivoimainen ennätys! Tuo määrä noin lyhyessä ajassa on ihan älyttömän paljon tällaiselle itsenäiselle sivulle joka ei ole mukana millään kaupallisella blogiportaalilla. Waudeee!






Kiitän joka-ainoasta viestistä, mieltä lämmittävistä empatioista ja suloisista etähaleista, rutistuksista. Sain niistä ihan valtavasti voimaa! Kiitos kiitos kiitos! Olette niin ihania <3 Toivon sydämestäni, että jokainen kilpirauhasen tai minkä muun sairauden kanssa kamppaileva löytäisi hoitotasapainon, tavalla tai toisella.



Maaliskuussa oli ihan paras FitClub Finlandin posepäivä :)


Viestitulvan keskellä minulle kirkastui miten merkityksellinen kokemukseni oli monelle teistä. Kun yksi jos toinenkin kertoo "Kuin omaa tekstiä olisi lukenut", ymmärsin miten monet olette samanlaisena enona veneessä. Esimerkiksi jatkuva väsymys ei todellakaan ole normaali olotila vaan elimistön häiriötila jonka syynä voi olla stressi, ylikunto, unen puute, sopimaton ruokavalio tai sairaus, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta. Jos postauksen myötä yksikin teistä saa voimaa ja uskoa lähteä kokeilemaan parannusta ruokavalion- ja elämäntapamuutoksen turvin, olen tekstilläni onnistunut ja kannustan siihen sata lasissa, todellakin!! Kokeilu on kaiken sen väärti. Mitään et menetä, päin vastoin. Rohkeutta päätökseen!!



Tuoretta kuvamatskua tulossa ihkauusille kotisivuilleni :)
Kuva: Merja H. Ruotsalainen Photography
Vaatteet: Sportheavy


Moni on kysellyt tarkemmin mitä nyt sitten syön. Olen reilu vuosi sitten blogannut ruokavaliostani ja kun lukasin sen tuossa, meinasi karvat nousta pystöön sillä se ei enää pidä lähimainkaan paikkaansa huhhuh, enkä siksi linkitä sitä tähän. Sen sijaan maidoton ruokavalioni on yksi blogin luetuimpia tekstejä ja edelleen ihan ok matskua, mutta koska sekään ei pidä ihan täysin paikkaansa, päätin että postaan päivitetyn version, lähiaikoina. (Uskallan luvata että lähiaikoina kun tekstiä on suollettu jo useampi rivi, hihii) Saatte pian fressejä vinkkejä millainen ruokavalio toimii minulla, jee!

Sitä ennen ruokakuvia ja vähän muutakin vilahtelee facessa ja instassa @tiialasimi eli nähdään siellä!






Kiitollisin pääsiäisterveisin, Tii <3

26. maaliskuuta 2015

Kun sisällä särkyy


Kuten olette huomanneet, blogiosastolla on ollut muun kuin kakkureseptien suhteen hiirenhiljaista. Koska kirjoitusalusta on ollut ja tulee olemaan avointa päiväkirjaa, olisi tuntunut teeskentelyltä raportoida ”treenit kulkee hyvin ja ruoka maittaa ja ylipirteä hymiö perään”. Vaikka totta tuokin, treenit ovat kulkeneet erinomaisesti tapahtuneesta huolimatta, mutta pinnan alla on jyllännyt muutakin eikä tuollainen kiiltokuva oikein istu tähän naamaan.

Toisaalta, bloggaaminen vaatii suhteellisen paljon aikaa ja kuten tiedätte koko Suomi heräsi kuntoilemaan tammikuussa ja minä tuoreena alalla vastaamassa Kyllä jokaiseen avunpyyntöön en osannut mitoittaa ajankäyttöäni pätkääkään siihen mittataulukkoon joka kohtalolla oli käytössä. ”Kaikki” halusivat kinkkukiloista eroon ja kesäkuntoon ja heti! Siellä posket punaisina puuskutettiin crosstraineririvistö buukattuna tukka iloisesti keinuen. Lääh ja puuh! Tänk gaad meininki on sittemmin tasoittunut, mutta kokeneemmat PT:t kertoivat että toukokuussa tulee seuraava rysäys joten tässä välissä pieni raportointi lienee paikallaan.






Postaus sisältää avosylin henkilökohtaista tietoa. Tässä kohtaa elämää alkaa panokset koveta, olen valmistunut peeteeksi ja hetken pohdin onko enää soveliasta avautua syvimpiä tuntojani. Mietin että pitäisikö nyt vaihtaa tyyliä coolimpaan, vakavastiotettavampaan ja unohtaa diipimmät avautumiset. Mutta sitten sain itseni kiinni älyttömästä aivopierusta; torvelo, mihin alalle opiskelu sitä alkuperäistä blogin kirjoittamisen tarkoitusta veisi? Ei mihinkään. Paitsi jos en itse sitä halua. No EN! Ja sitäpaitsi sosiaalinen media suoltaa päivittäin loistavia asiatekstejä joita en osaisi (ja millä ajalla) ikinä kirjoittaa, joten antaa niiden paatostaa ketkä siihen kykenevät. Eli jatkan samalla päiväkirjan tiellä! Sen jälkeen oli selvää että jakaisin tämän seuraavan kokemuksen kanssanne, sillä tiedän etten ole tapahtuneen kanssa maailmassa yksin ja uskon siitä olevan apua tai tukea myös jollekulle siellä.

Sitten mennään. Ja samalla minua jännittää ihan pirusti millaisen vastaanoton tämä saa.


Lähde 


Marras-joulukuussa 2014 minussa tapahtui jotain. Jokin sisällä särkyi. Aloin saamaan outoja vatsaoireita kesken kauppareissun. Viiltävä kipu mahassa niin ettei pystynyt kävelemään. Silmien aluset turposivat. Sain oikein kunnon pussit. Kyynelnestettä ei erittynyt, silmät olivat kuivan, hiekkaisen oloiset. Valkuaiset saattoivat verestää. Jalkoihin ilmestyi selluliittia. Siis ihan pahkuroita. Iho kuivui, päänahka hilseili. Paleli. Vaikka nukuin 7-8 tuntia sikeästi, silti tuntui kuin eläisin unessa. Haukottelin pitkin päivää. Sain selittämättömiä päänsärkykohtauksia. Olen pienestä pitäen ollut äkkipikainen tuittupää, siis kiihdyn satasesta nollaan sekunnissa, mutta tuo ominaisuus taisi palautteen perusteella näkyä kotona tavallista kärkkäämpänä käytöksenä. En saanut oikein mitään aikaiseksi. Paljon keskeneräisiä töitä joita en kyennyt vietyä loppuun. Toisaalta halusin, mutta en vaan jaksanut keskittyä.

Oli sydäntalvi ja pahin kaamos päällänsä. Nythän saakin väsyttää, ajattelin. Heh, ihminen on erinomaisen taitava selittelijä J Herää pahvi. Jos nukkuu 8 tunnin yöunet, kaiken järjen mukaan, päivällä energioiden pitäisi olla kuin päiväkoti-ikäisellä duracellpupulla. Vaan kun ei ollut. Olin harmaa ja nuutunut. Mikään ei huvittanut. Ei Mikään.

Lukuun ottamatta salia. Siellä treenasin, hyvällä hypellä. Ainoa vaan että hiki ei enää noussut nenänpäähän…

Oli päivän selvää etten ollut oma itseni.





Mutta oireisiin tottuu. Sitten niitä alkaa vähätellä. ”No tää on nyt jotain väliaikaista. Mulla on nyt vähän näitä kiireitä tässä. Mää teen vielä tän. Kyllä tää tästä”. Sinänsä tyhmä ajattelutapa, sillä harvemmin mikään ongelma itsekseen häipyy tuhkana tuuleen vaan ihan itse härkää täytyy sarvista tarttua.

Pt-opinnot olivat loppusuoralla. Minä hikipinko olin aloittanut syksyllä myös ravintovalmentajaopinnot, mutta ne sentään ymmärsin heivata korkealle hattuhyllylle. Ajaksi X. Minulla piti olla pt-päättötentti joulukuussa 2014 mutta en kyennyt paneutumaan asiaan. Yritin päntätä mutta nukahdin keittiön pöytään istualleen. Väsymyksen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä. Hallitsematonta. Torkuin päiväunia lähes päivittäin.

Vasta siinä vaiheessa kun kuukautiset jatkuivat kolmatta viikkoa putkeen, älysin marssia lääkäriin.





Menkkani ovat aina olleet epäsäännölliset tai ainakin niin kauan kuin muistan. On ihan peruskuvio että joku kuukausi ne vain jättää tulematta, tai sitten joku kerta tiputtelee välissäkin. Silloin käyttämäni e-pillerivalmisteen haittavaikutukset kuvataan seuraavasti:
“Yleisimpiä ovat vuotohäiriöt, joita ilmenee noin joka toisella käyttäjällä. Vuotoväli voi lyhentyä tai pidentyä, tai vuoto voi jäädä kokonaan pois. Joskus voi esiintyä myös rintojen arkuutta, aknea, mielialan vaihtelua, pahoinvointia, sukupuolisen halun heikkenemistä, päänsärkyä tai painonnousua.” Joten en pitänyt epäsäännöllisyyttä epänormaalina, koska se oli tuoteselosteen mukaan “normaalia”.

No, tällä kertaa vuoto vain jatkui ja jatkui ja kolmannella viikolla koostumus muuttui kokkareiseksi. Nieleskelin että sisällä möyrii vähintäänkin syöpä. Siinä pötkötin tutkimustuolissa haarat levällään kauhusta kankeana, mutta ihana gynekologi totesi hymyillen kaiken tuolla sisällä olevan kunnossa – päällisin puolin. Voi huokaus! Sen sijaan tuo enkelinainen osasi ehdottaa lisätutkimuksia. Ja siitä se kaikki sitten lähti.


 



Joulukuun toisella viikolla kävin luovuttamassa useamman pullollisen verta. Hyi kun näytteen ottaminen on joka kerta yhtä etovaa. Onneksi piikittäjä osasi hommansa vaikka nimilapussa luki opiskelija. 

Meni pari päivää ja sain plim sähköpostiin tiedon labratulosten valmistumisesta. Pelotti klikata… Tuijotin ruutua ja haukoin henkeäni. Pillahdin itkuun. Kilpirauhasen vasta-ainearvot olivat koholla, ihan pilvissä, tyreotropiini normaalin ylärajoilla ja tyroksiini hieman normaalin alapuolella. Vaikka olin osannut pelätä pahinta, tunsin etten ole kunnossa, silti koko kuvio vaikutti epärealistiselta. Ei voinut silti käsittää. Seurasi turhautunutta itkua jolle ei meinannut tulla loppua. Maailmanlopulta sillä hetkellä tuntui. Muistan että minulla oli samalle päivää asiakas ja niin sitä vaan mentiin vetämään salitreeniä hymyileväisenä vaikka jalat eivät kantaneet ja silmät olivat itkusta sameat.






Kielsin koko ajatuksen ensin täysin. En halunnut hyväksyä, vaan yritin selitellä mittauksia tilastolliseksi virheeksi. Mutta mitä pidemmälle päiviä kului ja tutkin kilpirauhaseen liittyviä oireita ja vertasin niitä omiini, aloin enemmän ja enemmän nyökytellä asialle. Siitäkö käsittämätön väsymys ja flegmaattisuus johtui? Samalla tieto oli jotenkin helpottavaa. Löytyi syy ja peruste oudolle ololle. Sille kummajaiselle joka oli vallannut kehoni. Sille joka en ollut minä.

Oli vaikea käsittää että tämä voisi tapahtua minulle? En tiedä oliko tunne enemmän häpeää vai noloutta, sillä minunhan pitäisi olla työni puolesta terveellisyyden perikuva. Söin prosessoimatonta puhdasta ruokaa lähestulkoon aina, alkoholia en käyttänyt, lääkkeitä vain pakon alla, olin puhdistanut ympäriltä paljon negatiivista kuraa, treenini oli fiksusti laadittu ja viisaasti jaksotettu, en ollut kärsinyt flunssista, kuumeista tai muista perustaudeista joita ”kuuluu” sairastaa muutamia kertoja vuodessa - ja sitten pamahti pommi? Ja silti sairastuin, näin??

Samaisella viikolla kävin kuuntelemassa tuomion lääkärillä joka katsoi verikokeiden tulokset, kertoi napakasti niiden mahtuvan viitearvoihin, en saisi terveen papereita ja ehdotti sen kummemmin perustelematta kilpirauhasen vajaatoimintalääkityksen aloittamista. Josta kieltäydyin, tai vähän niin kuin ohitin kohteliaasti, vaatimalla ensin lisätutkimuksia. En jaksanut alkaa selittelemään sillä olimme ajatusmaailmojen ja arvojen suhteen täysin eri planeetoilta joten väittely oli tässä se mitä viimeksi kaipasin. Halusin kokeilla muita hoitokeinoja hormonitoiminnan aktivoimiseksi synteettisten nappien sijaan.


 



Lääkkeiden käytöllä on aina kääntöpuolensa. Lääke hoitaa oiretta mutta ei poista sen syytä. Toki lääkkeille on myös paikkansa, sitä en kiellä, mutta ajattelin ettei minulla olisi mitään menetettävää, sillä kilpirauhasen toimintamuutokset tapahtuvat hiljokseen kuukausien ja vuosien saatossa enkä ollut kuolemassa. Halusin antaa mahdollisuuden.

Alkoi projekti Tii kuntoon luonnollisin keinoin. Löysin netistä kuukauden hoitokokeilun kilpirauhasen toiminnan aktivoimiseksi. Metsästin Oulun parhaan kilpparin hoitoon erikoistuneen endokrinologin yhteystiedot. Terveystalon Pasi Salmela nousi esiin useammalta keskustelupalstalta ja vaikutti olevan lääkäri joka tuijottaa muitakin kuin kylmiä viitearvoja. Seuraava vapaa aika olisi kahden kuukauden päästä. Se minulle! Ajattelin että sitä ennen on loistavasti aikaa testailla ruokavalion ja elintapamuutosten voimaa.

En jäänyt vatvomaan sekunniksikaan vaan muutin ruokavalioni gluteenittomaksi. Ostin kohtuu isot arsenaalit vitamiineja. Väitetään että ihminen saa tarvittavat vitamiinit ruoasta. Paskat saa. Tai sitten minulla oli imeytymisongelma (olen menossa vitamiini- ja hivenainemittaukseen). Ehkäisypillerit lensivät pam roskikseen. Pysyvästi. Hullu akka. Osa siitä mitä elimistöön laitamme, imeytyy kehoon ja vaikuttaa sitä kautta suoliston toimintaan, hormonitoimintaamme ja sen myötä käyttäytymiseen. Miten olen ikinä alkanut käyttää hormonivalmistetta joka pistää emännän sekaisin? Miksi noita ylipäätään suositellaan!! Kevensin elämää hetkellisesti vähentämällä töitä muutamaksi viikoksi. Minun olisi pitänyt valmistua PT:ksi joulukuussa, mutta en kyennyt keskittymään lopputenttimatskuihin joten siirsin myös tenttiä. Lisäksi kävin kuukauden hoitosarjan hermoratahieronnassa jossa keskityttiin kilpirauhasen toiminnan aktivoimiseen ja hormonitoiminnan tasapainottamiseen.






Aluksi kroppa oikutteli. Sain edelleen mitä ihmeellisimpiä oireita. Selittämättömiä turvotuskohtauksia. Kuin viidennellä kuulla raskaana. Parina päivänä ulostin verta. Sitten seurasi uniongelmat. Heräsin keskellä yötä eikä unta millään. Sormien nahka kuoriutui. Päänsärkyä. Yhtenä päivänä äityi niin voimakkaaksi ja aloin nähdä sahalaitaa joten piti lopettaa työt kesken ja kömpiä vällyihin. Pelotti helvetisti. Itketti ja väsytti… Mutta pikku hiljaa, päivä päivältä olo lähti kohenemaan. Kävin hieronnassa ja pidin ruokavaliosta tiukasti kiinni. Uskoin koko ajan että keho oirehtii kun se puhdistuu lääkkeistä ja se etsiytyy luonnolliseen tilaan jonka tasapainoa oli horjutettu vuosikausia keinotekoisin hormonein e-pillereiden vaikutuksesta. Ja kyllähän minulla oli taustalla vuosien varrelta laihdutuskokeiluita ja pikasuperdieettejä jos minkälaisia, jotka nekin tekevät hallaa normaalille hormonitoiminnalle. Aloin myös myöntää itselleni että olin elänyt hirveän stressipöpön keskellä. Olin haalinut liikaa hommia joista henkinen puoli luuli selviävänsä, mutta fyysiseltä puolelta vedettiin matto alta.

Opettavainen itsetutkiskelun hetki.

Tuli tammikuu. Päivät, viikot kuluivat ja tunsin voimaantuvani. Oireet saattoivat tulla joku kerta takaisin, esim päänsärky jota minulla ei ole koskaan, vaivasi usein. Tämmöisinä hetkinä otti kupoliin etteikö koettelemus antanutkaan periksi mutta ihana hierojani jaksoi muistuttaa ja tukea ettei keho ollut vielä löytänyt tasapainoon. Muutos ei tapahdu hetkessä. Ei voi olettaa jos kroppaa on kaltoin kohdeltu mahdollisesti vuosia, että käännös parempaan tapahtuisi vaan sivua kääntämällä. Haha, tuota mantraa hoen päivittäin asiakkailleni ja nyt olin ihan se sama kuolevainen jolta meinasi loppua pinna alta aikayksikön kun pientä takapakkia kaarteessa driftatessa tuli. Että samassa veneessä oltiin.

Vähitellen alkoi tulla enemmän niitä hyviä kuin huonoja päiviä. Turvotus katosi, väsymys poistui. Valoa tunnelin päässä! Minussa heräsi toiveikkuus. Sisäinen valmentajani istui olkapäällä ja tsemppasi ”Believe You Can”. Ja samaa teki kyllä oikea maailman paras valmentajanikin sekä rakkaat perhe ja ystävät! Nuo onnen päivät venyivät viikoksi ja helmikuun alussa olin kirjoittanut päiväkirjaan: ”En voi uskoa itseäni enää samaksi ihmiseksi, virtaa riittää!!”.





Helmikuun puolivälissä pääsin vihdoin tapaamaan tuota kokonaisvaltaisesti asiakasta hoitavaa lääkäriä. Kuin taivas olisi auennut! Hän oli jokaisen nettipalautteen arvoinen ja vielä enemmän. Oikea kymppi plus! Lääkäri selvitti taustat, mm. ensimmäisenä kysyi elintavoista ja perinnöllisistä tekijöistä. Osalla ihmisistä autoimmuunisairauden (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, reuma, tyypin1 diabetes) puhkeamista edesauttaa perinnöllinen alttius ja tapauksessani altistava tekijä löytyi lähisuvusta. Kyseli myös oireista ja minä annoin paukkua. Olihan niitä ollut läjäpäin. Kerroin myös avoimesti ruokavaliokokeilustani ja sen myötä helpottaneesta olosta. On onni löytää lääkäri joka ajattelee avarammin hiekkalaatikon ulkopuolelta eikä tuijota vain viitearvoja. Koska oireeni olivat helpottaneet, sovimme uudet labra-ajat maaliskuulle, kehotti jatkamaan valitsemallani tiellä ja seuraavien verikokeiden perusteella sopisimme jatkotoimenpiteistä.

Sairastaessaan huomaa mitä toivoo kaikkein eniten. Olevansa kunnossa. Sitä antaisi vaikka hiukset päästään jotta olisi fyysisesti kunnossa. Tämän unohtaa kun paahtaa arjessa pää kolmantena jalkana joka suuntaan kuin hullu aivan kuin työt tai opiskelut loppuisivat mitä enemmän niitä tekee. Mihin ihmeeseen pitää juosta niin kovaa? Vaikka olin paasannut itselleni aiheesta vain vajaa kaksi vuotta takaperin, taas oltiin samassa jamassa. Milloin tämä suorittaminen loppuu? No, silti, aina ei voi valita. Kun on perheen ja kodin pyöritys, opiskelut kesken, vanha työ, uusi työ, omat treenit, kaikki päällekäin ja kaikista piti suoriutua vähintään kunnialla, myönnettäköön että stressiä oli kehossa normaalia enemmän. Aivan kuin stressikynnyksen ylittämiseen ei riittäisi pelkästään kahden lapsen ojentaminen kun ne sille päälle sattuu! Mutta jotenkin ajattelin ettei se olisi pahasta kun hässäkkää kestäisi vain tietyn ajan. Eikä sitä siinä multitaskingin keskellä ajatellut mitenkään rasittavana. ”Tää nyt vaan kuuluu tähän kohtaan elämää ja kohta helpottaa. Pari kuukautta menee vaikka päällään”. Helposti huiputtaa itseään ylimitoittamalla voimavaransa. Kun ei se pieni pääkoppa kykene käsittelemään savuamatta kovin montaa palikkaa samanaikaisesti.  Ei ainakaan tässä tapauksessa, taidan olla semmoinen putkiaivo ;) Kroppa tietää milloin se tarvitsee lepoa ja jos sille ei sitä itse ymmärrä antaa, se hoitaa loman luonnollista kautta.

Juuri silloin kun ei ole aikaa levätä, olisi kaikkein tärkeintä pysähtyä hengittämään. 






Sitten koitti ihana maaliskuu. Aurinko paistoi, kevään tuoksua oli ilmassa - ja olin täysin oireeton. Normaali, jos niin voi sanoa. No mitä vähän jetlagit päällä kun olin aika vasta palanut Thaimaan iiiiihanasta reissusta. Toisella viikolla kävin uusissa labroissa. Kilpparin lisäksi otimme lisämunuais- ja maksa-arvot. Tulokset sain parissa päivässä. Ja taddadadaa, kaikki arvot olivat normaalin rajoissa!!!! Upeaa!!! Tunsin miten saavillinen saunan kiviä ropisi harteiltani. Olo keveni. Nuorenin ainakin viisi vuotta. Olin yhtä leveää hymyä. Tunsin suurta helpotusta! Kävin ostamassa juhlapäivän kunniaksi oikein shampanjaa, että pistetään elämä risaseksi. No ei kysytty edes papereita että ei nuorentuminen naamasta näkynyt. Yhden kilistävän kulauksen maistoin, mutta siihen jäi. No mieheni pelasti tilanteen niin ei mennyt hyvä tavara hukkaan ;)





En saa koskaan tietää mikä kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheutti. Sukurasite toki buustaa mahdollisuuksia, mutta enemmän veikkaan stressiä. Henkinen kuorma paisui paisumistaan loppuvuotta kohti kuin pullataikina. Toisaalta, mistä tiedän onko kilppari piiputellut vakan alla jo vuosien ajan ja nyt vasta-aineet ärhäköityivät lisääntymään. Oireisiin vain tottuu…

Tutkijoiden mukaan yksi kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttava tekijä on jodin puutos. Jodia tarvitaan kilpirauhashormonin muodostukseen. Jodin lähteinä Suomessa mainostetaan erityisesti maitotaloustuotteita ja jodioitua suolaa, mutta sen lisäksi jodia saa mm. kaloista, äyriäisistä, kananmunasta ja levästä. Väitän että syön keskivertokansalaista monipuolisemmin ja terveellisemmin, mutta siitä huolimatta sairastuin. Sen sijaan ruokavalioni sisälsi aktiivisesta elämäntyylistäni johtuen runsaasti hiilihydraatteja pastaa, täysruisleipää ja kaurapuuroa eli elimistön tulehdustilaa ylläpitäviä ruoka-aineita. On mahdollista että gluteeniton ruokavalio auttaa tai helpottaa autoimmuunisairauksien luonnollisena hoitona. Minulla tepsi.






Koska ihminen on kokonaisuuksien summa, en kuitenkaan usko että ruokavalio yksittäisenä osana sai kilpirauhasta heräämään horroksesta. Suurimmat viilaukset joita elintapoihini tein:

- Gluteeniton ruokavalio.
- Kilpirauhashormonin muodostukseen tarvittavien kuten sinkki, seleeni, a-, b-, d-vitamiini ja -magnesiuminlisät.
- Säännöllinen hermoratahieronta, kehon tasapainottaminen.
- Kevennetty liikunta.
- Tietoinen stressin hallinta.

No mitä niska-perse-otteesta seurasi paitsi että kolmen kuukauden jälkeen verikokeet näyttivät normaalia? Tietysti tunsin muutoksen olossani eli oma yleisfiilis ja energiataso ovat ne olennaiset mittarit joita aina pitäisi ensimmäisenä kuunnella, joten tulokset eivät olleet minulle yllätys, toki henkinen kädenpuristus ja piste iin päälle. Lisäksi jäätävät mielialavaihtelut ovat tasoittuneet, päänsärkyä ei ole, turvotus on poissa, keskittymiskyky on palautunut, treeneissä tulee hiki eikä minua väsytä! Isoja juttuja jotka vaikuttivat joka ainoaan päivään!! Suurin muutos, mitä näin naiseuden näkökulmasta arvostan korkeimmalle on kuukautiskierron säännöllistyminen. Jos kiertoa voi säännölliseksi kolmen kuukauden perusteella väittää, mutta tästä muutoksesta olen todella kiitollinen! Hah, miten periaatteessa vaivanakin pidetystä naiseuden mittarista ihminen voi tulla superonnelliseksi!!





Melkoista. Olen tutustunut nettisaitteihin joita selatessa on kyllä tullut harvinaisen selväksi että hoitotasapainon saavuttaminen voi pahimmillaan viedä vuosia. Siksi nöyrästi toivon että selvisin pelkällä säikähdyksellä. Jos niin ikävästi kävisi että arvot lähtisivät horjumaan uudestaan, siinä vaiheessa harkitsisin lääkehoitoa. Mutta nyt on erittäin hyvä näin, elämä jatkuu eikä luovuteta!

Kokemuksesta viisastuneena aion entistä vahvemmin huolehtia hyvinvoinnistani, terveellä tavalla itsekkäästi, energiat nousujohteisena, koska jos en itse ole kunnossa, miten voisin kantaa vastuuta lapsista, miehestä, läheisistä tai asiakkaistani? Toistan itseäni, mutta terveyden merkityksen muistaa vasta kun sen meinaa menettää. Lämmin kiitos tukijoukoille, korvaamatonta.

Terkuin, Tii <3

8. maaliskuuta 2015

Marjaunelmakakku


Mitä upeinta Naistenpäivää ihanaiset naiset! Päivän kunniaksi leipasin tutusta Maria Lönnqvistin Raakaleipurin parhaat kakut -reseptikirjasta tämän houkuttavan kerrostetun pehmeän luomuksen. Raakakakussa maistuu mustaherukka, kookos ja toffee jotka suorastaan sulavat suuhun. Keikki on gluteeniton, maidoton ja munaton. Tässä se teidänkin iloksenne!






VAALEA KEKSIPOHJA
3 dl manteleita
3 dl mulperinmarjoja
1 tl aitoa vaniljajauhetta
ripaus vuorisuolaa

MARJA-BANAANITÄYTE
4 banaania
3 dl mustaherukoita
1 dl kaakaovoita
1 dl cashewpähkinöitä

KOOKOSVAAHTO
8 dl kookosmaitoa
1 rkl hunajaa
1/2 tl aitoa vaniljajauhetta



Vinkki: manteleita ja pähkinöitä kannattaa liottaa kunnes pehmenevät.
Huuhtele ja puristele ylimääräinen neste pois ennen jauhamista.


1. PINGOTA halkaisijaltaan noin 20cm:n kokoisen irropohjavuoan reunan ja pohjan väliin leivinpaperi, jotta kakku on helppo siirtää vuoasta tarjoilulautaselle.






2. JAUHA pohjan ainekset monitoimikoneessa tai vahvalla tehosekoittimella tasaisesti yhteen. Seos on sopivaa, kun voit pyörittää taikinasta pienen pallon, joka pysyy kasassa. Painele seos tiiviisti vuoan pohjalle.





3. SULATA raastettu kaakaovoi vesihauteessa nestemäiseksi: laita kaakaovoi pieneen kulhoon, kaada isompaan kulhoon kuumaa vettä ja aseta kaakaovoikulho vesihauteeseen.







täytteen ainekset <3


4. VALMISTA marja-banaanitäyte sekoittamalla kaikki ainekset sileäksi seokseksi. On tärkeää, että käytät huoneenlämpöisiä marjoja, jotta kaakaovoi ei heti jähmety vaan emulgoituu täytteeseen. Levitä täyte pohjan päälle. Laita vuoka pakastimeen siksi aikaa, kun valmistat kookosvaahdon.






5. AVAA kylmät kookosmaitopurkit pohjasta ja kaada erottunut neste pieneen kulhoon, voit käyttää sen myöhemmin esim pirtelön pohjana. Kaavi jähmettynyt kookosmassa purkista toiseen kulhoon, lisää mausteet ja vispaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Älä anna seoksen lämmetä. Levitä kookosvaahto kakun päälle. Käytä vaahtoon täysrasvaista kookosmaitoa niin saat parhaan vaahdon.


Mulla sattu niin että kookosmaitopurkit eivät ilmeisesti olleet tarpeeksi kauan kylmässä,
sillä erottunutta nestettä ei ollut juurikaan. Vaahtoa tuli siis todella paljon.
No, ens kerralla purkit aiemmin kylmään :)






6. TARJOILE heti. Kakku säilyy noin kolme päivää jääkaapissa.



 


Oma huomio: Suuresta nestemäärästä johtuen laitoin kakun pakkaseen kovettumaan yön yli. Aamulla otin sulamaan noin 3 tunniksi jonka jälkeen oli leikattavissa. Aivan älyttömän hyvää! Kookos pehmentää mustaherkoiden kirpeyttä. Tätä kakkua teen varmasti uudestaankin sillä olen suuri marjojen ystävä. Mitähän seuraavaksi leipoisin, ainakin yksi puolukkainen raakakakkuresepti on sattunut silmään :) 








Jos testasit kakkua, käyhän kirjoittamassa kommenttisi, haluan kuulla oliko nami sinun mieleen! Haluaisin myös tietää haluatteko terveellisempien herkkujen reseptejä tänne testattavaksi? Sitruunakakusta on ainakin tykätty ;) Sitten vaan täytyy muistaa, että olipa raakakakun ainekset kuinka alkuperäisiä ja terveellisiä tahansa, niin kohtuus tässäkin, sillä kakut sisältävät paljon (hyvää) energiaa. Silti ehdottomasti parempi vaihtoehto sokerisen ja vehnäjauhoisen kermavaahtohötön tilalle josta ei saa muuta kuin väsähtäneen ja turvonneen olon. Leivontailoa!

Terkuin, Tii <3