27. lokakuuta 2014

Miniloma kaksin etelässä


Viime viikolla oli koululaisten syysloma joten tämä perhe otti lunkisti. Olimme aluksi lähdössä rilluttelemaan koko konkkaronkka, vaan edellisenä päivänä selvisi, että saisimme lapset mummuloihin hoitoon eli pääsisimme miehen kanssa reissuun KAKSISTAAN. Oho, apua, eikä!! Tähän yllätykseen ei ensin osannut suhtautua mitenkään, lähinnä jännitin osaanko enää olla miehen kanssa lomalla, siis KAKSIN, hah. Onko se jotain syötävää?? Aiemmasta kerrasta, kun puhutaan yli yhden yön reissusta, oli pian NELJÄ VUOTTA eli ennen nuorimmaisen syntymää... en tiedä miten siellä, mutta meillä nämä kahdenkeskiset hanimuunit ovat olleet jokseenkin sukupuutossa.






Kokkasin ja valmistelin reissueväitä ennakkoon varmaan kaksi tuntia. Vaikka reissaaminen on piristävää vaihtelua, pienoinen stressi tulee syömingeistä, sillä tiettyihin ruokiin, mausteisiin ja kokkausmenetelmiin tottunut mahani protestoi välittömästi jos sinne tungetaan jotain outoa. Tai sitten se ei suostu nielemään olleenkaan...

Matkan varrella pysähdyimme ABC:lle syömään ja ystävällinen asiakaspalvelija kertoi heiltä löytyvän myös riisiä. Niimpä tilasin lohta riisillä. Kun ne matkaeväät olivat jo kylmiä. 


Ai kun näyttää hyvältä! Vesi herahti kielelle :)


Se oli virhe. Riisin läpi tunki hyytävä pistävä metallin maku. En kertakaikkiaan saanut nieltyä annosta alas. Taitoin varovasti palan lohta. Otsa meni jo valmiiksi kurttuun. Kielen kärjelle tulvi eilisen ja jonkin vieraan rasvan makuyhdistelmä. Yökkäsin. Hyi helvetti. Jäi lautaselle. En haluaisi valittaa, mutta tässä taas yksi syy miksi halvalla ei saa hyvää. Annokset olivat valmiiksi paistettuja ja keitettyjä jonka jälkeen mikrossa lämmitettyjä. Ja sen sekä haistaa että maistaa. No, onneksi oli ne omat kylmät eväät autossa joihin ostin täydennystä apsin kaupasta... perus.

Jatkoimme vähin äänin kohti isoa kirkkoa. Keli oli mitä mainioin ja nautin Volvolla kaasuttelusta kun sai kerrankin päästellä 120 lasissa oikein luvan kanssa! Hanaa!! Siinä unohtuivat ne ikävät jälkimautkin.


Aah, kyllä nyt kelpaa!


Majoituspaikan valintaperusteina olivat sijainti ja hotellissa sijaitseva kuntosali... ja jo aiemmista kokemuksista oli tiedossa että kyseisessä ketjussa olisi tarjolla maan maittavimmat ja monipuolisimmat aamupalat. Aamua odotellessa! Kun saavuimme Radisson Plazaan, kello taisi olla jotain yhdeksän pintaan illalla ja kun on tottunut käymään salilla aamupäivästä tai viimeistään päivällä, oli pienoisia käynnistymisvaikeuksia että ai siis nytkö keskellä yötä pitäisi nostella rautaa ja räjäytellä ennätyksiä! Mutta treeniaika on vain asennekysymys ja salillehan mentiin vaikka hammasta purren!






"Kuntosali". Hmm... Ilmeeni oli näkemisen arvoinen. Kuntoilutila ennemminkin. En tiedä kuka varustetason oli suunnitellut, mutta tilasta ei löytynyt esim yhtäkään laitetta tai välinettä jota olisi voinut soveltaa jaloille. Nimittäin 10 kilon käsipainolla ei koipireisiä pahemmin kasvatella :) Auts. Onneksi sattui käsipäivä, niin pystyi taikomaan olkapäät turvoksiin ilman erikoisempia vempeleitä. No näin saattaa sattua paremmissakin piireissä, mutta tietääpä seuraavalla kerralla!



Plop-plop! 


Jonka jälkeen uni tuli sekunnissa. 

Ja naps vaan tadaa - olikin aamu!






Kiireetön aamiainen, ei kelloa, ei aikatauluja. Vain perheen äiti tietää miltä tuntuu kun aamupalan saa syödä rauhassa, jokaisesta suupalasta nauttien, ilman ruokapöydästä montaa kertaa nousemista. Se on harvinaista l-u-k-s-u-s-t-a-! Kahvikin tarjoiltiin kohteliaasti pöytään. Feeling spoiled. Valahdin rentoon lomatunnelmaan saman tein...

Päivän vietimme rennosti shoppaillen. Tai siis mies shoppaili ja minä makutuomaroin.



Mutta tää oli pakko käyä kattoon!
Lorna Janella on vasta avattu oma kivijalkamyymälä Kampin ostoskeskuksen 5. kerroksessa!!!


Iltapäivästä sali alkoi poltella kuumeisesti. Oli keskiviikko eli siis THE jalkojen läksytyspäivä. Lempparini! Edellispäivän kokemukseen nojaten hotellin "kuntosali" ei tullut kysymykseen joten selvittämään millaista tarjontaa keskustasta löytyisi. Lähin, Elixia sijaitsi parin korttelin päässä, ja he toivottivat ystävällisesti tervetulleeksi 20 euron kertamaksulla. Whaat!?! Kakskymppiä? Eivät taida kyseisen ketjun markkinointi-ihmiset olla tältä planeetalta (ai niin mutta mehän olimmekin kehä kolmosen sisäpuolella) tai sitten en todellakaan kuulu heidän potentiaaliseen asiakasryhmäänsä. Kävelimme miehen kanssa pari korttelia kauemmaksi, Kampin Fressiin. Tervetuloa meille testaamaan maksuttomasti! No jee, ilman muuta tulemme ja viivana!!!






tämmöstä se mun fitness on ;)


Fressissä oli matala huonekorkeus ja sisustuksessa käytetty viherkasveja josta syntyi intiimi ja ihanan kodikas tunnelma, noin muutoin ihan perusvehkein varusteltu paikka. Hyvin trikoot venyi ja paukkui, hurraa! Hiki virtasi ja jalat tutisivat kirjaimellisesti! Tuonne menen uudelleen kun Helsingin reissua tulee! Kiitos! :)

Illalla nautimme kulttuurista, ruoasta ja toisistamme Casinolla. Aah miten siirappista <3



Saara Aallon elokuvamusiikki-teema


No huhhuh mitä duettoja Teemu Roivaisen kanssa! Kylmät väreet!!


Karitsaa viinissä ja viinillä...





Nainen, ääni ja lahjakkuus. Upea show! Mitähän tuosta nuorikosta vielä tulee! Märsäsin siinä eturivin pöydässä liikutuksesta niin että oli ripsarit poskilla. Missä se vedenkestävä meikki on silloin kun sitä tarvittaisiin? No ruoka oli viimeisen pääre kulinaristinen elämys, mutta hah, annoskoot olivat niin pikkuriikkiset että illan päätteeksi melkein sorruin mäkkäriin santsauskierrokselle, onneksi Casinolta sai toimivaa iltaruokaakin. Sitten mieheni linnottautui pelipöytään kerryttämään seuraavan ulkomaanreissun lomakassaa ja minä läksin koisimaan hotellin yltiöpehmeisiin lakanoihin. Aika perus kuvio :)



Heräsimme aamupalalle ja sen jälkeen takaisin vällyihin.
Eikä kukaan tullut repimään lahkeesta leikkimään!
Puhelin ei soinut, oli ihan hiljaista. Vain me kaksi. Ihan utopistinen olo!


Torstai-illasta matka jatkui Tampereelle. Hotellin valintakriteerit olivat edelleen samat mutta tällä kertaa halusin varmistua etukäteen ettei kuntosali tuottaisi ärräpurria. Ilmassa hieman säätöä kun kaupunkia vaihdetaan! Soitin juuri avattuun Torni-hotelliin, sillä siellä sijaitsevan salin suunnitteluun on osallistunut itse Jutta Gustafsberg, joten nyt luulisi saletisti natsaavan! Tanssinopettaja-personaltrainerin palkoilla huoneella oli näin viikolla vähän turhan suolainen hinta, joten menimme siihen naapuriin Sokos hotel Villaan, koskapa Tornin palveluita saivat hyödyntää myös Villan asiakkaat. Aika reilua!



tosi kodikas idyllinen hotelli!


Kamat hotelliin, tsup ja siinä vaiheessa kello oli jo miljoonan ja ylläriylläri nälkä vaivasi, joten hipsimme käsikädessä Tampereen yöhön etsimään sapuskaa. Ai miten niin on suht haastavaa löytää kaupungista ihan perusruokaa terveys-tvistillä melkein keskellä yötä? Hodaria ja kebabbia on tyrkyllä jokaisesta kadun kulmasta mutta miten olisi raikas salaatti? Ei oleeee.


No löytyi sentään riisiä ja kalaa!


Unta ei taaskaan tarvinnut etsiä, pian oli aamu, aamupala ja aamusali odotti jeeeeee! Miten luksusta hiippailla ostoskeskuksen kautta Tornin alakertaan hyvin varustetulle salille ilman soittelua ja säätämistä ympäri kaupunkia! Rakastan mutkattomuutta!






Apua ihanaa, sielu lepää! Sali oli todella suunnittelijansa veroinen, paras Suomen hotellien yhteydestä löytyvä kuntosali missä olen ikinä käynyt!! Ihan yksin siellä sai puuskuttaa, ähkiä ja punoittaa. Ja räpsiä kuvia, hihhiii ;) Varmaan hyvännäköistä tuo poseilu turvakamerasta stalkattuna! 


Olkapäille sellainen selkäsauna ettei ollu asiaa auton rattiin.


Kurveja alkaa muodostua, jesssss :)


Niin ne kolme minilomapäivää hurahtivat nopeasti ja oli aika kaasutella kotimatkalle. Luontoäiti meinasi illan päälle pistää kampoihin, sillä lunta ja räntää tuli vaakaan vuoronperään jolloin ilmiö "talvi yllätti autoilijat" - oli säätiedotuksessa kuuluttajan huulilla. Ainakin neljä autoa löytyi ojasta matkan varrelta, huhhuh. Noukimme mukulat mummuloista turvallisesti kyytiin ja taas oli hulinaremmi onnellisesti kasassa. Sellainen akkuja lataava, vähän erilainen ihana loma oli se! (toki muutakin mukavaa, mutta fitness-blogissa lähinnä aihepiirin mukaisia paljastuksia) Tällaisen minilomailun voisi ottaa tavaksi, jos nyt ensialkuun tuplaisi tahdin, vähintään. Rakastan <3

Menossa mukana ja ajantasalla pysyt facebookissa ja instassa nimellä @bakarablogi

Terkuin, Tii

21. lokakuuta 2014

Rapsaa 2014 Nordic Fitness Exposta


Odotin Nordic Fitness Expo-viikonloppua kusi sukassa! Ja se oli todellakin kaiken sen jännäämisen arvoista! Olin päättänyt jo ennakkoon että saisin mm. fanikuvan maailman tyrmäävimmän fitnessnaisen, Michelle Lewinin kanssa, ja näin se kuulkaa näppärästi näpsähti. No mitä kaikkea kivaa muuta, siitä enemmän laadukkaina kännykkäkuvina seuraavaksi!


Norwegianin siivillä Oulusta Helsinki-Vantaalle...



Sieltä bussilla mukavasti Lahteen. Fitness-elämän gurmee kohtaus menossa ;)



Suoraan salille! Kiitos Lahden Fressi!



Jalkapäivä imi mehut. Oli pakko napata kuva kun vielä oli fressi olo...



Tässä vaiheessa ei naurattanu enää yhtään.
Onneksi seura oli mitä parhainta!

Sama videona:


video




"Mä oon ihan tööt". Tiukan setin jälkeen riisiä ja kanaa muovikiposta ja sitte...



Nordic Fitness Expooooo!!!!!!!!!!


Emma-Leenan ja Iinan kaa! Ja Riikka oli sovituskopissa ;)


Messuhulinaa. Ihan sikana porukkaa messutarjousten perässä!!



ÄÄK! Maailman kaunein ja herttasin Michelle Lewin! Kyllä kannatti jonottaa!



Ja jonotus jatkui. Nyt jonossa PRO-kisoihin.
Jos ens vuonna aiot saada suht eturivin paikan, kärkkymässä täytyy olla jo tuntia ennen...


Ammattilaiskisoihin osallistui melkoinen kattaus maailman ykkösnimiä. Suomea edustivat komeasti Sara Back ja Anna Virmajoki.


Mieletön Sara Back edestä...



ja takaa. Auts mitkä kurvit. Tahtoo!



Viisi finalistia. Mitä naisia!



Kuvassa omistautumista, terveellistä ruokaa ja
vuosien periksiantamatonta treeniä. Arvostan!  Kuva


Ammattilaiskisan voiton vei Tawna Eubanks Dallasista.
Mielenkiintoinen esiintyminen hänellä...
Palkinnon jakamassa häikäisevä Nicole Wilkins. Kuva


Upea Sara sijoittui kolmanneksi, ja kaunis Anna viidenneksi. Hyvä Suomi!
Kuva





Oli siellä äijiäki, mutta ne nyt ei vaan jaksaneet kiinnostaa, sorry guys!









Pro-kisoista ei ollut olemassa ennakkoaikataulua, joten eipä olisi arvannut kisojen kestävän ja venyvän niiiin pitkään. Minulla torvelolla oli vain yhdet eväät mukana, joten siinä kohtaa alkoi olla ihan järkyttävä nälkä! 



Illalliselle :)


Meillä oli pöytävaraus Haraldista.






Seura parhaasta päästä, palvelu ja ruoka erinomaista, mitä muuta voi toivoa!






Olin nukkumassa JO puoli yhdeltä joka on toooosi myöhään tämmöiselle jolla normaalisti menee silmät ristiin jo 22-23 pintaan. Uni tuli tietysti käskemättä koska maha oli hyvin tankattu. Ja silti aamulla oli jäätävä nälkä! Ihme hommaa.


Hotelliaamupala, sama setti kuin kotona.



No mikä meininkiiii ?!!!!!!! ÄÄÄÄÄÄ!!!!!


Olin ihan hermona, sillä sunnuntaina oli vuorossa SM-kilpailut ja kaksi entistä tiimikaveriani kilpailisi lavalla.


Henna ja Outi, tsemppiääää! <3


Kannustus-, hengessämukana- ja huoltojoukkio







Nordic Fitness Expossa oli Marko Savolaisen uuden Supermass-lisäravinneperheen lanseeraus. Jostain kumman syystä, hih, Mannisen pisteellä riitti kuhinaa milloin vain siitä käveli ohi. No yhden halin kävin valkulta varastamassa :)



Aiiii ;)



Näppärät tytöt palvelivat ständillä :)



Ja siitä Bullin kainaloon. Harvoin sitä tuntee itsensä NIIN pieneksi tyttöseksi ;)



Jännitti Hennan ja Outin puolesta ihan sikana niin ettei penkillä meinannut pysyä. Suomen bikini fitneksen taso on todella tasainen ja jos aikoo pärjätä, täytyy massasta erottua edukseen. Kuka on häikäisevin ja paras kokonaisuus, se voittaa. Olin odottanut tyttöjen osuutta varpaat pystössä ja he näyttivät lavalla kerrassaan upeilta, kääk! Saadessani kieltävän viestin takahuoneesta ettei finaalipaikkaa kuitenkaan irronnut, sitten fiilarit jotenkin totaali läsähti. Perkele. Kun on läheltä seurannut kilpailuun valmistautumisprosessia ja elänyt matkassa tiiviisti mukana, niin tietysti toivoin sydämestäni että kova työ palkittaisiin ja pääsisivät finaaliin loistamaan ja tekemään T-kävelyn. Tuli surullinen mieli tyttöjen puolesta. Niin, peli on raakaa, kerran lavalle ja jos pisteitä ei heru tarpeeksi, homma on sillä selvä. Tuomaristo ei anna pisteen pistettä vaikka kana olisi kuinka herkullisesti maustettu ja vaikka kyykyt uppoaisivat kuinka täydellisesti. Vain lavalla olon hetkellä on merkitystä. Hassua miten henkilökohtaisesti otin tapahtuneen. Mutta urheiljat itse olivat onnensa kukkuloilla ja tyytyväisiä saavutuksesta, he olivat päässeet karsintojen kautta osallistumaan SM-kisoihin - ja sehän on tärkeintä että itse on tyytyväinen! Rautaiset treeni jatkuvat ja muutaman vuoden päästä tulevat voittamaan koko potin! ;)


Jaana Malytcheva -163cm sarjan mestari. Yksi suosikeistani :)
Hän on kahden lapsen äiti, että siinä vähän mallia! Kuva


Päivä oli kääntynyt illaksi ja kotimatka alkoi kolkutella ovella. Juna-bussiyhdistelmällä kentälle, taas oli kiljuva nälkä joten ruokaa naiselle ja äkkiä, ettei kasva kärkäs keskisormi otsaan. (Hah, huomaan miten ruoka, mainitsinko jo sanan ruoka, nousee olennaiseksi tekijäksi raportissa.) Nautin todella harvoin kuohuvaa, mutta nyt olin sen tarpeessa. Ja hetihän se hurahti päähän, hik ;) Jotenkin kaikkensa antanut olo vaikka vain istuin ja huusin. On tämä kannustusjoukoissa oleminen rankkaa :)





  
No mitä jäi käteen? Aivan ekana tulee mieleen verkkokalvoille piirtyneet Sara Backin pyöreät ja tiiviit pakarat <3 Se pylly ei muuten hylly ;) Sain ammattilaiskilpailusta hillittömän annoksen treenimotivaatiota, tahdonvoimaa ja periksiantamatonta asennetta. NFE ei sinänsä nostanut kisakuumetta, vaan ymmärrystä entisestään ettei lavalle olla astelemassa puolikuntoisena ilman pakaraa, reittä tai olkapäätä. Että paljon saa tyttö kyykätä sekä puputtaa kanaa ja riisiä. Ja tykkään siitä! Mutta kaikkein upein juttu viikonlopussa olivat ihanat ihmiset; treenimimmit, matkakumppanit, illallisseura, huumorinkukat, proteiinijäätelön jakajat, huutosakki, urheiljakaverit, Olette ihan huippuja tyyppejä! <3

Semmoinen setti tällä kertaa. Huoh. Fitnesskiintiö tuli vähäksi aikaa täytettyä ääriään myöten. Onneksi perusarki on jotain aivan muuta kuin tekokynsiä ja glitteriä. Mutta siitä huolimatta ensi vuonna Lahdessa taas takuulla nähdään!! Joko sinne voi ostaa kanta-asiakaslippuja?

Terkuin, Tii ;)