11. syyskuuta 2014

Kroppakuulumisia!


Tällä kertaa kirjoittelen teille vähän katsausta tämän kroppaprojektini historiaan, sillä se täyttää juuri nyt kaksi vuotta. Postauksen idea syntyi lukiessani teidän PT-harjoitusasiakas hakemuksia! Kiitos huipusta ideasta!

Viestejänne tutkaillessa muistot oman kilokamppailun parissa parin vuoden takaa palasivat kirkkaana mieleeni, melkein kuin omaa historiaa olisi tapaillut. Tarinoistanne heijastui turhautumista, kyllästymistä, itseinhoa, saamattomuutta. Ihan niin kuin minulla silloin! Osalla löytyi tietoa, mutta ei soveltamiskykyä tai tahdonvoima oli yksinkertaisesti hukassa nostamaan arsea sohvalta. Toisaalta havaitsin positiivista toiveikkuutta tulevaan kuten myös palavaa halua muutokseen. Muutama jumppapirkkokin lähestyi lihaksikkaamman vartalon toivossa. Ihan uskomattomia tarinoita! Lämmin kiitos jokaisesta rohkeasta tekstistä! Niitä oli todella inspiroivaa lukea. Kumpa olisin voinut valita valmennukseen teistä jokaisen, mutta tällä hetkellä pystyin ottamaan matkaani vain yhden.






Koska tanssi polttaa tehokkaasti kaloreita, nuorempana minulla ei ole ollut ongelmia painon kanssa, välillä olen ollut ehkä liiankin ruikula, mutta yleensä normaalipainoisen rajoissa joko raja-arvojen ylä tai alapäässä. Silti voin kertoa, että syömiset ovat olleet pyllyllään 33 vuotta ja olen myös kokeillut varmaan lähes kaikki dieettivaihtoehdot kaalikeittokuurista karppaukseen. Kas kun ei ole käynyt mielessä, miten voisin sen sijaan opetella syömään normaalisti, ettei tarvitsisi enää koskaan olla millään ihmedieetillä??


pieni ruikula parikymppisenä...


Niin, paino-ongelmia ei ole ollut nuoruudessa, mutta auta armias kun mittariin tuli kolkyt vee, tein "vähän" liikaa töitä, koska luulin aidosti että vain töitä tekemällä olen hyväksytty ihminen, koska sillä tavalla kannan korteni kekoon yhteiskunnan hyväksi. Tanssikin, se rakkain, jäi vähemmälle, koska yrittäjä. Saattoi mennä päiviä että elin pelkilllä välipala-automaatista ostettavilla suklaapatukoilla. Ja kahvilla. Ja istuin aamusta iltaan tietokoneella. Kuljin autolla töihin. Sitten viini alkoi maistua liikaa. Ensin sitä upposi lasi silloin tällöin, pian se kuului lähes jokaiseen iltaan. Toista lastakin pukkasi. Tooosi fiksuja yhdistelmiä hurraa. Mutta silloin luulin että se oli hyvää elämää. Että siten kuuluu elää. Koska niin moni muukin uraputkessa vellova kertoi tekevänsä. Kunnes. Tuli elokuu 2012 ja kupla poksahti pam.

Silloin näin ihan hillittömän järkyttävän valokuvan itsestäni eikä se vastannut tipan vertaa sitä mielikuvaa jolta luulin näyttäväni.


muunmuassa tämän pullaposkikuvan...


Ilmoittauduin Superdieetin nettivalmennukseen. Tuloksia ropisi. Ja toiseen. Joka epäonnistui ja aloitin kolmannen. Eikä! Ei voi kuin nauraa! Kolmannen dieetin jälkeen olin mielestäni epäonnistunut kun en saanut nettiohjeilla pudotettua jotain viittä kiloa jotta olisin painanut 50 kiloa... hohhoijjaa. No mutta hyvänen aika, se oli ollut tavoitteeni, koska olin painanut sen verran parikymppisenä ja halusin olla taas kakskytvee!! En osannut kiittää itseäni jo saavutetuista tuloksista enkä antaa arvoa tehdylle työlle. Ei tuo pakkodieettailu minua ainakaan tasapainoisemmaksi tehnyt... friikimmäksi sanoisin.


joku olis voinu vinkata että relaa hetki... kuva tästä


No kummiskin halusin lisää haastetta kropalle, sillä liikunnan endorfiinit olivat tulleet jäädäkseen, mutta koin tarvitsevani tukea eli perseelle potkijaa. Palkkasin täpäkän Personal Trainerin helmikuussa 2013. Halusin muutokseen kaveriksi ihmisen enkä kylmiä nettiohjeita. Pieniä muutoksia, pikkuhiljaa ujutettuna arkeen. Ruokaa, liikuntaa ja unta. Ei niin että koko ruokavalio kerralla täysin uusiksi ja sikana lenkkipolkua ja viisi salia viikkoon. Ja saatana teet ne kun ohjeissa niin lukee etkä sitten kysele. Haloo. Kuka hullu rajussa muutoksessa pysyisi perässä? No ei kukaan!

Kyllä Prässin Samia on kiittäminen, sillä terveellinen elämäntapa jäi kolmen kuukauden PT-jakson myötä pysyväksi tavaksi joka myllytti positiivisesti koko perheen elämää. Samin kanssa huomasin miten tavoitteellisella ja henkilökohtaisesti räätälöidyllä ohjelmalla sai ihan loistavia tuloksia aikaan. Ja missä ajassa! Ja minähän halusin kehittyä edelleen ja haastaa kroppaa äärirajoille.



Kuva täältä


Eksyin fitnessleirille toukokuussa 2013 ja sieltä hyppäsin mukaan Jaana Kotkansalon valmennukseen kohti bikini fitness kilpalavoja. Ensimmäiset puolivuotta kehitystä tuli ihan järkyttävän huimaa kyytiä jolloin asetimme tavoitteeksi syksyn 2014 kisat. Mieletöntä!


4 kuukaudessa THE olkapäät ihmisellä
jolla ei ole koskaan ollut erottuvia olkapäitä

Taisi mennä vähän liian lujaakin, nimittäin vuoden vaihteessa aloin sairastella. Treeni alkoi tuntua ihan perseeltä, pakkopullalta. Ja se sama hemmetin kana ja riisi evvk. Kun ajatusmaailma kääntyi noin vinksalleen, silloin olisi pitänyt ymmärtää painaa jarrua. Sillä jos ei hellitä, niin jossain vaiheessa kroppa pakottaa hölläämään... kuten se tekikin. Flunssatautikierrettä jatkui helmikuulle jolloin minulla todettiin mykoplasma, seurasi totaalitreenitauko josta toipuessa meni 4kk. Liian nopeasti, liian paljon, liian vähän lepoa, liian vähän palautumista, liikaa stressiä, veikkaan näin jälkikäteen.



tammikuu 2014

helmikuu 2014


Breikin aikana palasin hetkittäin huonoihin valintoihin. Motivaatio lopahti kuin seinään kun ei päässyt liikkumaan. Sitä ajatteli että no ihan sama vedetään sitten kaksin käsin karkkia, pullaa, sipsiä ja pitsaa. Ja sitä seurasi hirveä morkkis. Ja paha oksettava olo. Keho alkoi voida huonosti. Iho alkoi kukkia ja hilseillä. Sain selluliittia. Turvotus palasi. Kynnet katkeilivat. Sain ientulehduksia. Vatsa ei toiminut. Oli päiviä että mikään ei kiinnostanut. Olin väsynyt ja pahantuulinen, saamaton. Vain muutamia mainitakseni. Ihminen on mitä syö. Ihminen on kokonaisuus.



Note to self: looking delicious mutta jos syöt palasen, niin seuraa:



TURVOTUS! Niinkö viidennellä kuulla raskaana.



Takapakit kuuluvat elämään. Takapakeista voi oppia ja jatkaa entistä vahvempana eteenpäin.

Luojan kiitos kitukuukaudet päättyivät kesäkuussa 2014 ja pääsin jaloilleni. Aloitin itseni kuntouttamisen kävelemällä, ihan alkeista, vähitellen peruskuntoa kehittäen. Sitten salille, yksijakoisella ohjelmalla kokeillen. Auta armias, lihakset olivat ihan turrana parin kilon vastuksesta! Silti olin niin onnellinen että ylipäätään pääsin liikkumaan, sillä kyllä totaalilepo liikkumaan tottuneelle ihmiselle on myrkkyä, varsinkin mielelle. Breikin aikana seinät meinasivat kaatua päälle, enkä liiottele yhtään... Tauon aikana oppi arvostamaan ja kunnioittamaan terveyttä, jolloin lupasin itselleni etten enää ikinä koskaan milloinkaan anna minkään mennä tärkeimmän edelle. Alkaa tässä vaiheessa elämää olla vaakakupissa niin kalliita asioita, joista en kykene huolehtimaan mikäli en ole kondiksessa. Miten voisin kantaa vastuuta muista jos en kykenisi huolehtimaan edes itsestäni?



puhdas terveellinen ruoka maistui!


Vointi lähti kohoamaan kohisten, kuukauden jälkeen vaihdoin 2-jakoiseen ohjelmaan ja miten palkitsevaa oli kun treeni treeniltä voimatasot kasvoivat! Päihitin ennätyksiäni, varsinkin jaloissa. Panostin tuntumaan, huoltotoimenpiteisiin, erityisesti lepoon ja keskityin siihen, että fiilis säilyi hyvänä. Opin syömään terveellisesti, tasapainoisesti, ilman vaakaa ja sallin herkkuhetkiä ilman huonoa omaatuntoa. Elin siis normaalia treenaamista rakastavan ihmisen elämää, kehon ääntä kuunnellen. Sain kiinni sisäisestä hyvinvoinnista ja tasapainosta! Vihdoin!! Eikä kyse ollut todellakaan mistään supersalaisesta reseptistä, vaan sen muodostivat säännöllinen ja monipuolinen lisäaineeton ruoka, riittävä uni, motivoiva treeni, rakas perhe, tärkeät ystävät sekä sopivasti haastava opiskelu ja työ. Kuulostaa simppeliltä, mutta balanssin oivaltamiseen meni 35 vuotta...


hyvinvointi kumpuaa sisältä!


Parin vuoden kroppaprojektin merkityksellisin tekijä oli henkisen tasapainon löytäminen. Vaikka alunpitäen lähdin muutokseen ulkoisten tekijöiden vuoksi, ihrat pois ja solakamman ulkomuodon toivossa, sairastumisen jälkeen vasta aidosti ymmärsin, että ilman sisäisistä ja terveydellisistä syistä kumpuavaa motivaatiota, on turha kuvitella pysyviä tuloksia ulkomuodossakaan. Jos elämäntavan peruste on pinnallinen, tulee repsahduksiakin helpommin. Ei tarvitse syödä paskaa kun tiedostaa että terveellisillä valinnoilla tekee hyvää sekä keholle että mielelle. Ja siinä ohessa tavat tarttuvat perheeseenkin. On tämä ollut melkoista! Ihanan opettavainen matka! Tunnen syvää kiitollisuutta kaikesta!


Muutos 2 vuodessa. Painan silti saman verran :)


Ja niin kroppaprojekti saa jatkoa! Koska rakastan esiintymistä ja kun kutkuttava kisakärpänen on kerran puraissut, niin sen ääntä ei saa lakaistua maton alle, ennen kuin sen addiktoima uhri pääsee irti lavalle. Vaikka omaksi iloksi treenaaminen on ollut äärettömän vapauttavaa ja vaikka elämäntavan pohjimmainen tarkoitus on viimeisten kuukausien aikana ollut sisäisessä hyvinvoinnissa, huomasin kaipaavani jotain enemmän. Täsmällisempää tavoitetta. Uutta haastetta. Motivaatiobuustia!


Bikini Pro Ashley Kaltwasser, aika täydellinen. kuva täältä


Niinpä astelin kesällä Marko "Supermassa" Savolaisen puheille. Hui. Piti kaksi kertaa nielaista, että mihinköhän olen taas lusikkani pistämässä, mutta menin silti. Pääsin Markon talliin ja aloitimme kroppaprojektin syyskuun alusta. Tähtään bikini fitness-lavalle mutta missä ja milloin, se selviää kun nähdään miten olkapäät ja "ihan pari muuta" vartalon osaa lähtevät muotoutumaan. Ei varmaankaan tarvitse kertoa erikseen miten mieletööööön fiilis on! Uusista kiemuroista kerron lisää myöhemmin! Parhaiten pysyt ajan tasalla facebookissa @bakarablogi ja instassa samalla nimellä :)


niin messingillä, että!!! :)

Muistakaa toteuttaa unelmia! Vaikka välillä vastustaa, kuopat kuuluvat elämään ja niistä voi oppia. Tasapaksu elämä olisi kuolettavan tylsää, kivaa että siinä on välillä särmääkin! Nyt mennään eikä meinata!

Hulluna tsemppiä kaikille lauantain fitness kisaajille Jyväskylään, nauttikaa kovan työn tuloksista ja säteilkää!

Terkuin, Tii <3

4 kommenttia:

  1. Onnea ja energiaa sun projektiin😊 pakko oli tulla kommentoimaan, mulla samanlaisia unelmia ja tavoitteita. Paikkakunta myös sama, pakko kysyä treenailetko valmennuksesta huolimatta jollain muulla salilla vai ootko ottanu pelkän valmennuksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon anonyymi!! :) Treenaan pääasiassa kotisalillani Kaakkurin Liikussa, mutta yhteistreenit valmentajan kanssa Figuressa. Ootko säki Markon valmennuksessa? Tsemppiä tavoitteiden toteutumiseen!! :)

      Poista
  2. Otin itse aluksi pt-starttipaketin Päkkilän Marille, pitää katsoa miten lähtee sujumaan treenaus, että miten jatkot. Mulle Figure vähän kaukana niin mietinkin, että jos ottaa pitemmän valmennuksen niin onko pakko ottaa jäsenyyttä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, kannattaa tiedustella suoraan Marilta tai Figuresta noita kuvioita, sitte selviää ;) Tuloksekkaita reenejä!

      Poista