15. elokuuta 2014

Älä siivoa, sillä se on vaaraksi


Niska sanoi poks. Lepoviikosta tuli todellakin lepoviikko.

Kiireet loppuivat kuin seinään, sillä erehdyin tekemään rankkaa fyysistä työtä, nimittäin siivosin! Sain keskiviikkona jostain ihmeestä harvinaisen siivouspuuskan. Marssitin patjat pihalle ja tamppasin innosta piukeana harmaan pölypilven keskellä. Terve. Voisiko patjoja ulkoiluttaa vähän useammin kuin kerran vuodessa? Hyi olkoon. Siinä eläimellisen raivon vimmassa niskasta kuului naps ja outo lämpö valtasi yläkerran. No, jatkoin sinnillä, sillä eihän tätä prokkista nyt kesken jätetä hyvänen aika.





No ei siinä mitään, kävin vielä illalla kevyellä kävelylenkillä ja venyttelin paikat vetreiksi. Niinkuin lepoviikolla kuuluukin. Huoltaa ja palautella kehoa jotta se on valmis ottamaan vastaan tulevien viikkojen treenit täysin rinnoin. Hyvä tyttö.








Yö olikin sitten toista luokkaa. Heräät siihen kun yrität kääntää kylkeä ja tajuat että niskaan vihloo niin paljon ettei pään nostaminen onnistu ilman että tartut käsillä, nostat ja käännät sen toiseen asentoon. Hahmottui aika konkreettisesti minkä verran päässä on elopainoa! Viisi kiloa tuossa tilanteessa on paljon!

Olin lepoviikon kunniaksi jo aiemmin varannut ajan hierojalle torstaiksi, mutta tämä aika muotoutui yhdistelmä fysioterapeutti-hieroja käynniksi. Mietin vielä olisiko pitänyt varata aika ihan lääkäriin, mutta toisaalta arvelin kun ei muita oireita esim pahoinvointia, päänsärkyä tai raajojen tunnottomuutta ollut ja kun selkäkin huusi pehmentävää ja avaavaa käsittelyä, ajattelin, että no katsotaan. Niskasta ei löytynyt akuuttia hälyyttävää, se sai ultraa ja kylmää sekä hyvät kotiohjeet. Plus selkä kiitti.

Fysioterapeutti oli onneksi huumorinaisia. Kirjoitti suullisen reseptin jossa kotitöiden tekeminen ja varsinkin tamppaaminen on ehdottoman kiellettyä sekä kuormittavuuden vuoksi tästä eteenpäin miehen hommaa. Olen samaa mieltä.


Kuva täältä


Jaa. Toinen erittäin huonosti nukuttu yö takana. Minusta kuoriutuu univelan myötä pirttihirmu, äksyilevä pahantuulinen akka ja perhe saa kuulla siitä. Anteeksi rakkaat, en tarkoita sitä mitä suustani piikikkäästi pistelen.

Varasin ajan lääkäriin iltapäiväksi. Itku tulee kun sattuu. Vituttaa kun normaalit arkiaskareet tekee kipeää. Olen huono syömään särkylääkkeitä, mutta kivun edessä on nöyrryttävä. Katsotaan. Onneksi ei tarvitse enää ikinä tampata. Fysioterapeutti lupasi.

Terkuin, Tii <3

4 kommenttia:

  1. Oi miten inspiroiva blogi! Täällä 4kk vauvan äiti, kiloja raskaudelta jäi 10kg ja nyt lisää tullut vielä 2kg synnytyksen jälkeen. Entinen himojuoksia, mutta nyt aika ei enää riitä, sillä mies yrittäjä. Tuosta superdieestä kysyisin; onnistuuko kiloja aada pois pelkillä kotitreeneillä+ruokavaliomuutoksilla? Aamuisin lenkille pitäisi lähteä klo. 3, jolloin mies ei vielä ole ennättänyt omiin töihinsä. Tuntuu nyt jotenkin mahdottomalta saada näitä kiloja pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna, kiva kuulla että tykkäät - tervetuloa lukemaan! :)
      Pitää heti alkuun kysyä että imetätkö vielä? Mikäli imetät, varsinaista painonpudotusta ja superdieettiin mukaan lähtemistä en suosittele, sillä kehon rasvojen väheneminen saattaa vaikuttaa hormonitoimintaan ja sitä kautta maidontuotantoon. Sen sijaan monipuolista ja puhdasta ruokaa ja hanavettä tasaisin väliajoin sekä arkiliikuntaa vaunujen ja pikkuisen kanssa.

      Jos et enää imetä, suosittelen superdieettiä lähtölaukaisuna elämäntapamuutokselle, mutta en pidempään kuin sen 6 viikon startin verran. Oma kokemus on nimenomaan superdieetin kotitreenistä joka on erittäin tehokas ja toimii! Mutta et todellakaan lähde kolmelta aamulla lenkille vaan silloin käännät kylkeä! Sinuna nukkuisin niin paljon kuin mahdollista, sillä painonpudotuksessa lepo on melkein tärkeämpää kuin ruoka ja liikunta. Ja jotta jaksat vauvan kanssa päivän tohinoissa. Jos noudatat SD:n ohjeita, ihan varmasti siluetti kaventuu vaikket aamulenkille kirmaakaan. Saman lenkin voi tehdä ihan hyvin päivällä vaunujen kanssa, sama vaikutus! Tsemppiä! :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi. Imettäminen on tosiaan jo meidän osalta loppunut. Jospa siis uskataisin kokeilla diettiä ihan lähtölaukausena taas uudelle alulle ja minälle - mitäänhän siinä ei menetä, jos uskaltaa yrittää ;) Aion jatkaa blogisi aktiivisena lukijana :)

      Poista
    3. Hieno homma Jenna! :) Käyhän kirjotteleen välillä kuulumisia miten mennee, kuulen mielelläni! :)

      Poista