30. heinäkuuta 2014

Kun suunnitelmat menevät uusiksi


Hah, meitsi on ollut niiiin lomalla! Tai lomalla ja lomalla, miten se kotiäidin oleilu nyt sitten määritellään, mutta poissa töistä kuitenkin. Heinäkuu oli THE kuukausi jolloin PITI lyödä lukkoon loppuvuoden työt, suunnitella uudet kotisivut, laatia hinnastot, aloittaa kuntosalivalmennus, käynnistää verkkokauppa ynnä muuta huhhuijjaa alan taas kuulostaa uranaiselta, mutta, en tehnyt noista mitään. Hähää ja hihii!






Fakta on se, että jos päiväkoti on kiinni ja 3-vuotias poika on kotona, niin siinä on äksöniä ihan tarpeeksi ilman tehtävälistojakin. Ensin maalailin että no hei, ihan keveästi laitan iPadit pyörimään ja teen siinä ohessa hommia. Valmistelen syksyn siten, että kun elokuussa päiväkoti aukeaa niin loppuvuoden kuviot on pohjustettu ja klaarattu valmiiksi. Justiinsa niin joo. Saahan sitä suunnitella. Poika oli erimieltä, videot eivät kiinnostaneet silloin kun äidillä olisi ollut luova moodi päällä, päiväuniaikaan ei todellakaan nukuttanut, vaan energiaa, menohaluja ja älämölöä riitti kuin pienessä kylässä!


Työnkuva <3


Alkuheinäkuusta vielä jotenkin pysyin suunnitelmassa ja sain viivattua ranskalaisia viivoja yli, mutta siinä ennen Tangoja päätin että antipa olla. Yks kuukausi sinne tänne, ei olisi millään muotoa merkittävää tulevaisuuden kannalta. Vähemmän stressiä, enemmän myönnytyksiä. Hyvä jos peruskotirumban sai pyöritettyä ja ihan mustmust tanssi- ja kirjanpitotyöt, se sai olla heinäkuun saldo. Joten, no hard feelings.

Sensijaan:


Oon treenannu! Omaa aikaa parhaimmillaan! Ei oo muuten jonoja laitteisiin ;)


Varmaan toitotan tätä jokaisessa postauksessa, mutta kun on ensin ollut pitkään kipeänä, itkenyt itsensä uneen että on valmis tekemään mitä vaan parantuakseen, tuntee syvää kiitollisuutta jokaisesta päivästä joka mahdollistaa vaivattoman treenaamisen ja normaalin liikkumisen ylipäätään. 

Aloitin kuntouttamisen kesäkuun puolivälissä kahdella salitreenillä viikossa. Nyt olen lisännyt raudan nostelua kolmeen kertaan ja muuttanut ohjelman 1-jakoisesta 2-jakoiseksi. Mielettömän palkitsevaa kun voimatasot kohoavat kerta kerralta, mutta vielä ei olla läääheeelläkään vuoden vaihdetta, jolloin alamäki alkoi. Mutta sanotaan että lihas muistaa, ja näin se on nähtävä. Täältä tullaan, kyykky kyykyltä :)


Jälkiruokaa palautumiseen!


Aina kun on ollut mahdollista, olen lukenut, yleensä aikaisin aamulla. Seiskalehdet olen säästänyt kampaamokäynnille, joka odottaa itseään, sen sijaan olen ahminut tietoa liikkumisen merkityksestä ja ravinnosta. Anatomiaa en ole vilkaissutkaan, vaikka ehkä olisi pitänyt... 






Huomaan olevani ihan megakiinnostunut ravitsemuksesta. Tänä päivänä on tarjolla mielettömästi infoa ja variaatiota siitä mikä ruoka on elimistölle hyväksi tai pahaksi. Riippuen tutkimuksesta, tutkijasta, rahoittajasta tai tuotteen markkinoijasta. Siinäpä sitä sitten ollaan, mitä uskoa ja mitä ei. Tähän dilemmaan olen lähtenyt hakemaan vastauksia erinäisistä oppaista ja siinä ohessa olen jossain määrin tehnyt ihmiskokeita itselläni :) Kerron teille tulevassa elo- tai viimeistään syyskuun postauksessa tarkemmin mielenkiintoisista havainnoista, valinnoista sekä siitä miten itse syön ja miksi.









Yksi hellepäivä kävimme poimimassa mansikat talteen talven varalle naapuruston ihanien naisten kanssa.


Tosi makea saalis! :)

Ja sitten salille!






Jalkapäivä OMG!


Lihas kasvaa levossa. Tämä on ensimmäinen kesä varmaan ikinä, kun olen todella antanut aikaa nukkumiselle enkä ole ravannut riennoissa ja kissanristiäisissä ympäri Suomen, siten että olisin univelan vuoksi yhtä töttöröö kuin ennen kesää. Välillä olen torkahdellut päiväuniakin, oijjoi! Hommahan on mennyt niin että päikkäreille olemme menneet pojan kanssa yhdessä, mutta ainoa joka on nukkunut olen ollut minä, muahhahaaa ;)



Lepposta



Kahvihetki ja itsetehtyä raakasuklaata


Olen syönyt hyvin.
Vähän liiankin... mutta sapuska menee suoraan persaukseen ja habaan, kuten pitääkin.
Ei stressiä vaan tasapainoa.

























... hoitanut parisuhdetta ja nähnyt rakkaita ystäviä <3










... sekä kehittänyt lihaksia Liikussa!



Palautumiseen parasta heraproteiinia, Mannisen HydraIsoa



puhallututtaa... Hyvä niin!! :)


Onneksi ympärillä on aivan ihania enkeleitä jotka auttavat lapsen hoidossa silloin kun tarve on suurin. Leikkiaika on ehkä paras lahja lapsiperheelle jota voi tarjota. Että kun seuraavan kerran mietit miten muistaisit äiti- tai isäystävää merkkipäivänään, niin tarjoa lastenhoitoapuasi. Älä tuhlaa rahojasi maalliseen roskaan, jokainen ostaa ne omat muumimukinsa jos sellaisia oikeasti tarvitsevat. Vaikka vanhemmat ovatkin superihmisiä, sitä omaa, saati yhteistä aikaa ei ole koskaan liikaa.



Salille heti kun silmä välttää :)


Toissapäivänä kävimme kalareissulla kera sukulaisten. En ole onkinut koskaan siten että koukkuun olisi  tarttunut jotain! Se jännätunne, kun näkee että koho painuu veden alle, jaiks, nyt nappaa! Vai nappaako? Perhanan perhana, mato vietiin parempiin suihin. Eikun uutta syöttiä koukkuun. Välillä taas pinnan alla oli niinkin nälkäistä sakkia ettei tarvinnut kuin heittää siima veteen niin välittömästi osui ja upposi! Mikä elämys kokeillessaan jotain uutta ja vielä onnistuu siinä! Ihan huippua!! Minikalastuskisan tuloksena hurja saalis, 9 kalaa, ja toinen sija :) Olipa kiva päivä, kiitos!






Alla oleva kuva kiteyttää heinäkuun kotiäidin tunnelmat.



Iloinen & Onnellinen & Kiitollinen


Aika nasta kuukausi oli ja ihan mahtavaa kun aiotut suunnitelmat eivät toteutuneet! Ehtii tuota hitaammallakin vaihteella rynnistää maailman valloitukseen. Mutta kaiken ihanuuden ja syvällisyyden keskellä sanon Gaad thänkjuu kohta on elokuu ja päiväkoti aukeaa! Olen ladattu täyteen virtaa ja niiiin valmiina hiekkalaatikolta aikuisten pariin! Jipii!

Terkuin, Tii

8 kommenttia:

  1. Kuulostaapa teidän heinäkuu kivalta :)
    Oon nähnykki sua Liikussa ja tänään pyöräilin juurikin Liikusta kun ajelit poikasi kanssa vastaan :)
    Tuo hoito juttu on ihan totta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Sanni!! Ahaa, meidät on niiin nähty, hihhii ja apua, tää tuntuu joka kerta yhtä hassulle kun joku kertoo tunnistaneensa! No hei, tuu vetäseen hihasta niin tiiän kuka sinä oot :)
      Onko sulla pikkusia vai jo vähän isompia "riiviöitä"? Ei oo kuule enää monta päivää, KAKSI (ehei, en mä täällä päiviä laske), niin hoitopaikka aukeaa!! Jee!

      Poista
    2. Täytynee uskaltautua ens kerralla :) Mulla on pian neljä täyttävä ja puolitoista vuotias, poikia molemmat :) Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis :D

      Poista
    3. Voi vitsit, siellä pari termiittiä sinulla! Huhheijjaa hulinaa! <3

      Poista
  2. Heh, kieltämättä siinä arjen alkamisessa on omat hyvät puolensa ;D Ehtii sen kahvikupposen juoda ihan rauhassa ilman, että kukaan huutaa, tappelee tai muuten pitää hirveetä älämölöä :) Mukavalta kuulostaa kesäsi! Ehdit varmasti tehdä bisnesnaisen hommia nyt syksymmälläkin, kuten totesitkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Sisu! Heh, sinäpä sen sanoit! Taiat tietää "arjen ihanuuden" kiemurat varsin hyvin ;) Aah, maanantaina koittaa RAUHA :)

      Poista
  3. Hei!
    Löysin juuri blogisi ja se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Missä vaiheessa alat ottamaan treenattavia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Anonyymi, kiva kuulla, tervetuloa lukemaan! Treenikuvio lähtee aukeaan nyt elokuun aikana, itseasiassa kun päiväkoti aukeaa maanantaina, alan lyödä lukkoon bisneksiä ;) Infoan täällä sitten!

      Poista