9. kesäkuuta 2014

Melkein valmis kuntosalivalmentaja


Täällä on viiletetty tukka putkella ja nautittu elämästä niin että hyvä jos muistaa miten bloggeriin kirjauduttiin ;) Tai niin no, itseasiassa olen kokoajan odottanut sitä hetkeä että voisin kirjoittaa ja kertoa teille olevani elämäni vedossa, treenit rullaa ja haba kasvaa, treenipäiväkirjalle tyypilliseen tapaan. Mutta, kun kohtalo päättää toisin, niin siinä ei auta odotella. Mykoplasma pitää edelleen kynsissään.  Siksi en jotenkin ole vain saanut aikaiseksi kirjottaa edes kuulumisia. Huhkin muilla elämän osa-alueilla ja nautin sen hedelmistä!

Pari viikkoa takaperin kunto vaikuttikin ihan lupaavalta. Siksihän sinne salille kirmasinkin. Kävin kääntämässä hauista naurettavilla painoilla, varmaan ykkösillä muahhahaa, lämppäsin muutamat kepeät kyykyt kepillä, plus päälle jäkitin lankkua kadonneiden vatsalihasten löytämiseksi. Noin niin kuin suurinpiirtein.


#pukkariselfie


venyttely on tärkiä osa treeniä!


venyttelymaisemat


Ja ai että tuntu hyvältä! Mannisen heraproteiinia plus bansku palautumiseen ;)


Tiesithän että Liikussa voi käydä tutustumassa maksutta ma-to klo 16-19? Reilua! :)


Mikä näky, aah! :)


Ehdin tapailla treenin tuntumaa jotain kolmena kertana. En todellakaan hikoillut ja sykkeet pysyivät alhaalla. Vaan sitten jotain tapahtui. Yhtäkkiä toissa viikolla nousi kuume. Saattoi vaikuttaa että olin hoitanut kotona perheen pienimmän korva- ja silmätulehdusta sekä flunssaa joten sairastuin itsekin. Vastustuskyky on antibioottien vuoksi ihan sökönä. Eikait siinä. Takapakkia kiitos nam ja uutta plääniä kehiin. (vituttaako? kyllä vituttaa, mutta koitan olla ajattelematta koko asiaa)

No, jos ei muuta niin ainakin olen syönyt hyvin ja paljon, kuten aina:


Kanafileitä pannulle...



pastaa porisemaan...



rapea salaatti valmistuu odotellessa...



kun kanat on melkein redi, valkosipulia kuullottumaan pannulle...


Ja Voila! Herkkuateria on valmis!! Ääntä kohti!! :)


Koska treenitauko on venynyt jo lähemmäs neljää kuukautta, huomaan vanhan tunnesyöpön palaavan nyrkkeilykehään. Syön pahaan mieleen ja kökköön oloon. Mieli lipsuu koska tavoite ja sen myötä motivaatio alkaa hiipua. On ihan perussettiä että nappaan jotain sokerista lähes päivittäin.



kesä <3 ja jäde <3






meillä oli tässä yks päivä erityistä aihetta juhlaan...
heh, oma kilistely oli pari kulausta illasta ja aamulla hillitön hedari ;)



aina nyt pari suklaata voi ottaa...


Perus ruokavalioni koostuu edelleen samoista puhtaista raaka-aineista kuin ennenkin: hiilareita moniviljatuotteista, ruisleivästä, riisistä ja hedelmistä, proteiinia kanasta, valkuaisesta, kalasta plus hyviä rasvoja kookosöljystä, pähkinöistä sekä paljon kasviksia. Syön viisi ateriaa päivässä, 3-4 tunnin välein. Valitsen kotimaisia raaka-aineita aina kun mahdollista. "Tällä tavalla" syöminen on elämäntapa ensinnäkin siksi että haluan tarjota keholle parasta polttoainetta, toisekseen puhdas ruoka maistuu herkulliselta ilman outoja sivuvivahteita ja kolmanneksi haluan tietää mitä suuhuni pistän.



aamupalamatskua


tuoreita mansikoita!



kurkkua, parsa- ja kukkakaalta = simppelisti NAM <3


savustettua siikaa, gaad miten hyvää!


Mutta nuo herkut, nuo perhanan herkut! Kalorit ovat alkaneet kertyä kehoon. Persaus on levennyt ensimmäisenä, maha pömpöttää ja iho kukkii. Ihan voi peiliin katsoa. Tavoite lavalle noususta tuntuu juuri nyt aivan liian kaukaiselta, joten mieli ei tällä hetkellä edes halua päästää sokerista irti. En ole varma tähtäänkö enää lavalle, sillä tämä viimeisin tautiaalto on jo ehkä alkanut kääntämään ajatuksia muihin tavoitteisiin. Tiedän että tahdonvoimalla pääsee juuri niin pitkälle kuin haluaakin, mutta jos matka alkaa tuntua liian kuoppaiselta, onko tavoiteltava haave sittenkään sen väärti? Haluan pysyä herkkänä tuntemuksille joita "edellisessä elämässä" kieltäydyin kuuntelemasta - tässä uudessa elämässä ja hetkessä keskityn asioihin ja ihmisiin jotka tuottavat hyvää mieltä ja positiivista energiaa. Juuri nyt en osaa sanoa missä mennään. Annan ajan kulua ja ensisijaisesti aion parantua.



vielä yks jätskiannos :)


Onneksi opiskelen personal traineriksi! Rakastan uutta informaatiota, vaikka matskua tulee sellaisella syötöllä, että pääkopan harmaat aivosolut ovat kovalla koetuksella. Mieletöntä oppia ja ymmärtää miksi treenaan näin, miksi syön noin ja miten mikäkin valinta vaikuttaa suhteessa tavoitteeseen. Tässä tunnelmia kuukauden takaisesta koulutuksesta:



PRO-kouluttajat Samppa ja Mikko, JEE!



oppimateriaaleja...



välipalaa...



Liikkeet haltuun!


Kuva lainattu personal trainer Mikko Niirasen fb-sivulta. Kiitos! :) 



Tuntuu just tältä!!! :)


Olen ihan vasta laatinut ihka ensimmäisiä kuntosaliohjelmia sekä ohjannut niitä muutamille ihanille ihmisille, koekaniineilleni. Lämmin kiitos kun sain harjoitella kanssanne!! Opin todella paljon!!! Tanssinopettajataustasta on erittäin paljon hyötyä uudessa työssä, sillä paitsi itse ohjaaminen ja ihmisten kanssa toimiminen on sydäntä lähellä, mutta myös liikesuoritusten puhtaus ja kropan analysoiminen tuntuvat kotoisalta, koska sitä samaa olen tehnyt tanssin parissa vuosikausia. Nyt vain partneri on vaihtunut rautaan ja laitteeseen ;) Teoreettinen puoli on haasteellisinta, mutta koko ajan on päällä tietoa kahmalokaupalla ahmiva moodi - ihan huippua!! Tahtoo lissäää!!






Ja sitähän saa mitä tilaa, nimittäin lissää! Viime perjantaina oli oli Trainer4You:n Kuntosalivalmentajan näyttökoe ja kouluviikonloppu. Aamulla kävin vielä läpi viimeisiä viilauksia puurolautasen äärellä. Hah, sydän hakkas niin ettei taitanut jäädä mittään mieleen...



ÄÄÄÄKKKK!!!!


Evästauolla, vaan ruoka ei uppoa....


Olin aamusta alkaen jännittänyt maha kuralla, mutta itse näyttötilanteessa olo oli yllättävän levollinen. Se "ohjausmoodi" tulee näköjään jostain selkärangasta. Ja niin siinä sitten kävi että kokeesta napsahti täydet pisteet eli viitonen!! Ihan sairaan siisti fiilis - jeeeeee!! Puolet tutkinnosta on suoritettu, jes! Tuskan ja helpotuksen hiki puski päälle ja sain päänsärynkin kaupan tekijäisiksi. Hah, kyllä ihminen on outo kapistus!


Ja taas on ikionnellinen peukku-olo!!! :)


Sitten kohti uusia haasteita eli teoriakokeeseen pänttäämään! 


Näistä kaikki info irti! :)


Kirjoista puheen ollen, tässä on sellainen tietojärkäle joka kuuluu jokaisen kuntosalihajoittelussa jo vähän pidemmälle olevan kirjahyllyyn:



Kirjan voi tilata Fitran verkkokaupasta tästä > 


350-sivuisessa kirjassa on paitsi järisyttävän laaja liikepankki, mutta myös tietoa mm. lihasten toiminnasta, lihaskuntoharjoittelun perusteista, reilu pläjäys treenivinkkejä, infoa ruoan merkityksestä, lisäravinteista ja venyttelystä. Teoria on kerrottu kansantajuisesti eli ei tarvitse olla terveydenhuoltoalan tai ravitsemuksen ammattilainen ymmärtääkseen tekstiä. Melkoinen motivaatiopaketti jokaiselle parempia tuloksia kuntosaliharjoittelulla haluavalle! Suosittelen!



sanoja ei tarvita <3


Olipa kiva käydä kirjoittelemassa kuulumisia teille! Täällä opiskelut jatkuvat, Kuntosalivalmentajan teoriatentti on ensi viikolla ja sen jälkeen... niin, katsotaan! Pieniä suunnitelman poikasia on kehkeytymässä, mutta niistä kerron sitten kun on mustaa valkoisella, jipii! ;)

Muistakaa tavoitella unelmianne ja voikaa hyvin!

Terkuin, Tii <3

2 kommenttia:

  1. Sinulla se huippudraivi säilyy, vaikka treenaamaan ei pääsekään. Hienoa!! TIlanteen surkuttelu ei auta lainkaan, joten katse kohti positiivisia asioita, kuten itsekin totesit. Tyhmä tauti ei ymmärrä lähteä, mutta onneksi sulla on muita rautoja tulessa :) Ihan huippua, tuleva PT! :) Hyvältä kuulostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sisu viestistä, ihana kun kirjotit! Miten oon missannu sun koko viestin, auringonpaiste (vai lumisadeko se oli) vissiin pehmentäny aivot? ;) Välillä tauteilu on tuntunu toivottomalta, mutta eihän tässä auta aatella kuin että kaikella on tarkoituksensa ja toteuttaa niitä juttuja mihin sillä hetkellä on kykeneväinen. Hyvvää jussia!! :)

      Poista