2. huhtikuuta 2014

Paska päivä


Varoitus. Poikkeuksellinen päivä. Poikkeuksellinen postaus. Jos etsit piristystä, älä jatka pidemmälle.

Heräsin aamulla normaaliin tapaan. Jäin viipyilemään siihen sängyn reunalle, jalkoja roikottaen ja yläkroppaa oikoen. Nautin iiseistä aamuista kun kaikki muut vielä nukkuvat ja saa viipyillä ajatustensa kanssa. Katsahdin alas ja mitä näin. Jalkani. Mutta ne eivät olleet ne tutut jalat mitkä olin tottunut näkemään. Tuli mieleen vuodepotilas joka kuihtuu seitin ohueksi lakanaksi lihasten surkastuessa. Yhtäkkiä todellisuus iski vasten kasvoja kuin märkä rätti. Jotenkin olen saanut tähän saakka pidettyä ajatukset pois omasta navasta, tiedostaen ettei surkuttelu auta tilanteessa yhtään, koittaen keskittyä tilanteen positiivisiin puoliin. Missä oli reisien tuttu pulleus ja täyteläisyys? Jalat olivat kuin luuta ja nahkaa. Upposivat patjan pehmusteisiin. Itkuhan siinä pääsi.

Aivan kuin kiduttaakseni itseäni, siirryin peilin eteen. Katsoin itseäni rehellisesti ensimmäistä kertaa silmästä silmään. Jäin tuijottamaan riutunutta olemusta. Ei pyöreyttä, ei kaaria, pyllystä kurvit hukkuneet. Kuin koko olemus olisi valahtanut 10 senttiä kohti maata. Sivuprofiili muistutti lähinnä suoraa lautaa. Jos jotain positiivista, niin pääsisin kohta lyhtypylvään taakse tuulelta suojaan. Ei edes tehnyt mieli ottaa "kehityskuvaa". Yhtäkkiä koko tämä toipilasaika takapakkeineen ryöpsähti todella voimakkaana purkauksena. Tuskastuneelta ja pettymyksen sekaiselta itkulta ei meinannut tulla loppua. Miksi minä, kysyin. Tunsin katkeruutta ja ahdistusta... Kaikki se tehty työ valuu vessanpönttöön! Onneksi poika heräsi alakerrassa joten aamutoimiin tuli kierroksia, liika oma aika tuhoaisi varmaan senkin henkisen terveyden mitä jäljellä on.

Yhtenäistä treenitaukoa on alla kohta kuusi pitkää viikkoa. Tautikierrettä joulukuusta. Salille on hillitön ikävä mutta kun ei. Ei voi. Edelleen yskittää. Niinhän se lääkäri varoitteli mykoplasmasta parantumisen olevan hidasta. Tietysti sitä on joka päivä toiveikkaana, että seuraavan yön nukuttuaan voisi jo paremmin, mutta näköjään välillä on tällaista ettei jaksa edes yrittää saati potkia itseään perseelle. Sen sijaan olen syönyt pullaa ja suklaata. Pitkään ja hartaasti. Nam <3

Mutta huomenna on torstai ja sehän tarkoittaa sitä että torstai on toivoa täynnä. Ehkä siis huomenna.

Terkuin, Tii

6 kommenttia:

  1. Voi Tii tsemppiä, kyllä se tauti vielä väistyy ja kaunishan sinä oot ku mikä näin maallisen silmissä ainaski!! Mutta ymmärrän ketutuksen! -Maisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maisa! Ihana piristys! Kyllä tästä vielä noustaan :)

      Poista
  2. Voi eiii... nyt tsemppiä Tii! Se mieli se vaan tekee kepposiaan, ihan varmasti lihakset eivät ole hävinneet - eikös se valmentajakin todennut, että ne lihaspaineet ovat vain lähteneet, jolloin olemus pakosti näyttää kuihtuneelta. Nyt vaan lepäät ja tankkaat, niin saat voimia taltuttaa sen ärsyttävän pöpön. Huomenna on uusi päivä, varmasti ajatuksesi ovat jo siihen mennessä valoisammat! Jaksuja sinne! (Jos ei olisi näin vakava paikka, niin sanoisin: jaxuhali :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin Sisu, yön yli nukuttu :) Kiitos tsemppiajatuksesta, ihan totta, jonain päivinä mielen oikuttelut saavat aikaan dramaattiset mittasuhteet. Saan tänään uutta luettavaa joten aion väsyttää aivot ja silmät informaatiotulvaan niin etteivät ne jaksa keskittyä typerään peiliin. Pah!

      Poista
  3. Kyllä ne lihakset sieltä palautuu entiselleen jahka pääset salille, mutta tärkeää on antaa kropan tervehtyä rauhassa. Ymmärrän kyllä hyvin sen kiukun kun ei pääse harrastamaan, etenkin kun on lapsia. Se oma harrastus on kuitenkin aina sitä omaa aikaa myöskin, vaikkei sitä välttämättä edes niin ajattele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Janika, oot kyllä niin oikeessa, enpäs tullut ajatelleeksikaan tuosta näkökulmasta. Mulla saatto eilen kiehahtaa yli tämä sama monta viikkoa jatkunut kaava: työ-lapset-työ-lapset-kuvio, kun sieltä on pullahtanut välistä pois oma aika eli sali. Niin! Enkä oo edes ymmärtänyt täyttää treenityhjiötä jollain muulla ei-liikunnallisella. Aivan! Tämä oli Janika kullanarvoinen viesti sulta, KIITOS <3

      Poista