28. maaliskuuta 2014

Paljastuksia!


OMG! Siis ou mai gaad ja vielä kaupan päälle oo äm gee!!!!!! Sain niin paljon kannustusta, palautetta ja toiveita vastauksena edelliseen kysymyspostaukseen (jonka löydät tästä), etten voi käsittää ja olen niistä todella kiitollinen! Teistä tuli kuulkaa juuri yhdessä yössä pomps vaan sellaisia ihanan rutistettavia pörröisiä pehmoeläimiä!


Kuva täältä >


Nyt kun olen paremmin hajulla minkälaista tyyppiä, tapausta ja elämäntilannetta siellä ruudun takana lueskelee, kehkeytyy sellainen fiilis että haluaa puolin toisin raottaa elämästään jotain vähän enemmän. Jatkossa saatte myös omakohtaisia ruoka- ja treenivinkkejä, koska niille selvästi on tilausta. Aivan uusi portti on auki!! Iih, huomaatteko millainen vaikutus palautteella on?? Blogi on ja todellakin pysyy, lämmin kiitos teille siitä! Koen olevani erittäin onnekas kun minulla on teidät! <3

Ja sitten, mitä huomasinkaan. Mielenkiintoista on että yksikään mies ei uskaltautunut jättämään puumerkkiään... tai mistä tiedän jos se oli joku anonyymi.... Suomalainen mies ei puhu eikä pukahda, murahtelee vain (paitsi oma mies joka puhuu ja puhuu ja puhuu...). Taidatte olla sellaisia jössiköitä, mitäää? :) Joku rohkea uskalikko voi vielä korjata nolon tilanteen, onko siellä esimerkiksi yllytyshulluja stalkkaamassa sivuja? Hahaa ja loppuun pakollinen hymiö tunnelmaa keventämään ;)


Kuva täältä > 


Niin, missä ne paljastukset viipyvät??

No tässä tulee, mutta tilanne vaatii pohjustusta alle.

Pientä irtiottoa ja ääh-puuh-puhallustaukoa aktiivityöntekoon on kestänyt 9 kuukautta. Jotain pientä sutinaa on toki ollut tekeillä, mutta sellainen uraputkessa laput silmillä kiirekiirekiire täyttä höyryä eteenpäin ei muuta elämää, huoh ei ikinä enää sellaista ei. Ihan järjetöntä kuinka huonosti itseään voi siinä kuplassa kohdella, hyi. Eikä sitä edes tajua!

Mutta aah, nyt! Tämä on ollut erittäin antoisaa ja palkitsevaa aikaa jonka olen saanut viettää painotuksella keskittyen tärkeimpään eli perheeseen. En vaihtaisi hetkeäkään pois, niistä varhaisteinin kiukutteluista poljen-jalkaa-äiti-on-idiootti-ei-tajua-mitään ja uhmaikäisen minä-ite-huudan-pää-punaisena-mitä-naapuritki-ajattelee-kohtauksista huolimatta, koska niitä hetkiä emme voi koskaan saada takaisin. Kiitos rakkalle miehelleni joka tämän on mahdollistanut! Voin suositella valintaa lämpimästi, joka ei takuulla kaduta, mikäli se vain omassa elämäntilanteessa on mahdollista.


Kuva täältä >


Hajuraon aikana on pääkoppa nollautunut ja olen löytänyt uuden selkeän suunnan. Jipii!

Nimittäin nimittäin! Aloitan Personal Trainer -opinnot itseasiassa tänään! Minusta tulee koululainen!! Kääk! Missä minun kynät ja kumit on? Ei missään! En omista! Kun olen naimisissa läppärin kanssa. Hih, pitää äkkiä mennä penkomaan tyttären penaalia :)


Kuva täältä >


Jaa no mihin se tanssinopettaja jäi?

Voisin kuitata lyhyesti että aikansa kutakin, mutta raotetaan vastausta kuitenkin. Olen saanut vahvan pedagogin koulutuksen ja se oma tykätty tyyli on hioutunut vuosien saatossa yhdessä oppilaiden kanssa. Rakastin työtäni! Mutta, kun hommahan menee niin, että kaikki se mikä kiiltää ei ole kultaa. Kaikki se mitä näet ei ole totta. Kun pääsee kurkkaamaan verhon taakse saattakin käydä niin että ihmisen arvomaailma muuttuu. Jobi ei enää vastaakaan sitä sisältöä jota työltä haluaa. Toki opettajan hommassa on paljon hyviäkin puolia, mm. ne ihanat ihmiset ja se pursuavan innostunut oppimisen ilmapiiri joka täyttää salin, mutta melkein kaikki se muu mitä työhön liittyy, ei kiitos. Pitkät ajomatkat sekä ilta- ja viikonloppupainotteisuus niistä nyt ensimmäisenä, plus olen huomannut etten kuitenkaan ole pohjimmiltani vallalla olevaan massatarjontaan sovelias tyyppi. Muutenkin nykyään sanat ketjutus ja massatuotanto saavat karvat nousemaan pystöön. Hrrrr. Yksilöllisyys, ai niin mikä yksilöllisyys? Jos työn malli sotii omia periaatteita vastaan en voi työssä hyvin. Se sama näkkäri kaipaa päälle uutta freshiä leikkelettä ja monen monta siivua.


esimerkiksi näin :)



Palautetta, kiitos

Olen vaativa. Ja ehkä maailman vaikein asiakas. Tai niin ainakin mies sanoo. Pyh mikä diiva lie. Mutta kun olen tyytyväinen, lataan sen täysillä kovaääniseen ja silloin hintalapulla ei ole väliä. Koska visa on keksitty. Mutta auta armias jos tulee yhtään huiputettu liukuhihnaolo, silloin kannat kääntyy ja ovet paukkuu. Mikään ei voita tunnetta kun saat henkilökohtaista palautetta olipa se sitten kehittävän kriittistä tai palkitsevan positiivista. Tai palvelua isolla P:llä. Sinut on huomattu, noteerattu, sinun huutoosi on vastattu, olet tärkeä. Sillä fiiliksellä elää nimittäin pitkään! Tiedätte tunteen. Saman yksilöllisen kokemuksen haluan tarjota myös muille.


Kuva täältä >


On siis aika hypätä koulun penkille Trainer4You:n leipiin lompsis jee. Uskon personal trainer-opinnoista tulevan todella antoisaa sekä kivaa! Se täydentää edellistä ammattia ja tukee uutta urheilijan taivalta ihan täydellisesti. Haluan sammuttaa tiedon janon, kehittyä ja oppia uutta! Haluan auttaa! Haluan jakaa hyvää oloa! Motivaatio on huipussaan! Mahtuuko vielä huutomerkkejäää!!!

Tänään se siis alkaa ja ajoitus on ihan pööfekt, kun en itse pääse liikkumaan, mutta aivoja voi silti rassata. Olo on kuin lippispäisellä pojanviikarilla karkkihyllyllä tähän tapaan:





Nyt alan niputtamaan päivän eväät kassiin. Ja sitten se on menoa! Jaiks!! Perästä kuuluu!

Ihan parasta viikonloppua kaikille ja kiitos vielä viimeisestä, tärkeydet!

Terkuin, Tii <3

8 kommenttia:

  1. Ai ku jännyliä! Tässähän saa sitten alkaa odottamaan koska sinä valmistut ja voi alkaa sun valmennettavaksi :D Jeejee! Olen varmaan siihen mennessä saanut ihan tarpeekseni näistä nettivalmennuksista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee Janika! Täällä repeilen, tässähän alkaa olla valmennuskalenteriin tunkua jonoksi asti, Mitää?! Mutta enemmän kun MIELELLÄÄN alotan sun kanssa yhteisen prokkiksen!! Koitan olla tosinopee ja päästä ensin tenteistä läpi! :)

      Poista
  2. Mahtavaa Tii ja onnea valitsemallesi tielle! Hyvä olo kumpuaa omasta sisimmästään ja vain siten sitä oloa ja elämisen/treenaamisen mallia voi toisillekkin jakaa. Ittte joskus käydessäni enemmänkin salilla mietin myös kuntosaliohjaajan/trainerin opintoja. :) Kiva laittaa lihas liikkeelle.. tällähetkellä kun saisi edes omansa. :D Ihanaa vloppua! Krisse :) Ps, senverta kysysin että miten pitkään ko opinnot kohdallasi kestää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Krisse, kiitos, oli mahtavan antoisa päivä! Alotettiin latinan kielen opiskelulla, niistä tärkeimpänä TIETYSTI musculus gluteus maximus, muista ei sitte ookaan mitään hajua! :) Pikkasen on päntättävää, mutta kivaa ja mielenkiintosta! Opinnot kestää tän vuoden joulukuulle. Otetaanpa sellainen Krisse takas salille-rojekti kevät 2015... ;)

      Poista
  3. Upeeta!toi homma on kun sulle tehty!tsemppiä opiskeluun,sata lasissa taitaa sujua��t.viidenmami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moimoi Viidenmami :) Kyllä, tänään oli taas tuntosarvet törröllään, ahmin tietoa! :) Tuntuu ihan omalta jutulta, jipii!!

      Poista
  4. Onnittelut!! Ihan huippuhieno juttu, mahtavia uutisia kerrassaan! Toi on niin mahtavaa, kun pääsee tekemään sitä, mistä oikeasti tykkää. Onnittelut vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoooos Sisu! Niimpä, on tärkeää että motivaatio on kohillaan! Mutta miten tää opiskelu voi olla NÄIN uuvuttavaa, oon ihan naatti! :) Onneksi nyt on lauantai-ilta ja seuraavaksi aion todellaki mennä sohvalle levyksi ;)

      Poista