28. maaliskuuta 2014

Paljastuksia!


OMG! Siis ou mai gaad ja vielä kaupan päälle oo äm gee!!!!!! Sain niin paljon kannustusta, palautetta ja toiveita vastauksena edelliseen kysymyspostaukseen (jonka löydät tästä), etten voi käsittää ja olen niistä todella kiitollinen! Teistä tuli kuulkaa juuri yhdessä yössä pomps vaan sellaisia ihanan rutistettavia pörröisiä pehmoeläimiä!


Kuva täältä >


Nyt kun olen paremmin hajulla minkälaista tyyppiä, tapausta ja elämäntilannetta siellä ruudun takana lueskelee, kehkeytyy sellainen fiilis että haluaa puolin toisin raottaa elämästään jotain vähän enemmän. Jatkossa saatte myös omakohtaisia ruoka- ja treenivinkkejä, koska niille selvästi on tilausta. Aivan uusi portti on auki!! Iih, huomaatteko millainen vaikutus palautteella on?? Blogi on ja todellakin pysyy, lämmin kiitos teille siitä! Koen olevani erittäin onnekas kun minulla on teidät! <3

Ja sitten, mitä huomasinkaan. Mielenkiintoista on että yksikään mies ei uskaltautunut jättämään puumerkkiään... tai mistä tiedän jos se oli joku anonyymi.... Suomalainen mies ei puhu eikä pukahda, murahtelee vain (paitsi oma mies joka puhuu ja puhuu ja puhuu...). Taidatte olla sellaisia jössiköitä, mitäää? :) Joku rohkea uskalikko voi vielä korjata nolon tilanteen, onko siellä esimerkiksi yllytyshulluja stalkkaamassa sivuja? Hahaa ja loppuun pakollinen hymiö tunnelmaa keventämään ;)


Kuva täältä > 


Niin, missä ne paljastukset viipyvät??

No tässä tulee, mutta tilanne vaatii pohjustusta alle.

Pientä irtiottoa ja ääh-puuh-puhallustaukoa aktiivityöntekoon on kestänyt 9 kuukautta. Jotain pientä sutinaa on toki ollut tekeillä, mutta sellainen uraputkessa laput silmillä kiirekiirekiire täyttä höyryä eteenpäin ei muuta elämää, huoh ei ikinä enää sellaista ei. Ihan järjetöntä kuinka huonosti itseään voi siinä kuplassa kohdella, hyi. Eikä sitä edes tajua!

Mutta aah, nyt! Tämä on ollut erittäin antoisaa ja palkitsevaa aikaa jonka olen saanut viettää painotuksella keskittyen tärkeimpään eli perheeseen. En vaihtaisi hetkeäkään pois, niistä varhaisteinin kiukutteluista poljen-jalkaa-äiti-on-idiootti-ei-tajua-mitään ja uhmaikäisen minä-ite-huudan-pää-punaisena-mitä-naapuritki-ajattelee-kohtauksista huolimatta, koska niitä hetkiä emme voi koskaan saada takaisin. Kiitos rakkalle miehelleni joka tämän on mahdollistanut! Voin suositella valintaa lämpimästi, joka ei takuulla kaduta, mikäli se vain omassa elämäntilanteessa on mahdollista.


Kuva täältä >


Hajuraon aikana on pääkoppa nollautunut ja olen löytänyt uuden selkeän suunnan. Jipii!

Nimittäin nimittäin! Aloitan Personal Trainer -opinnot itseasiassa tänään! Minusta tulee koululainen!! Kääk! Missä minun kynät ja kumit on? Ei missään! En omista! Kun olen naimisissa läppärin kanssa. Hih, pitää äkkiä mennä penkomaan tyttären penaalia :)


Kuva täältä >


Jaa no mihin se tanssinopettaja jäi?

Voisin kuitata lyhyesti että aikansa kutakin, mutta raotetaan vastausta kuitenkin. Olen saanut vahvan pedagogin koulutuksen ja se oma tykätty tyyli on hioutunut vuosien saatossa yhdessä oppilaiden kanssa. Rakastin työtäni! Mutta, kun hommahan menee niin, että kaikki se mikä kiiltää ei ole kultaa. Kaikki se mitä näet ei ole totta. Kun pääsee kurkkaamaan verhon taakse saattakin käydä niin että ihmisen arvomaailma muuttuu. Jobi ei enää vastaakaan sitä sisältöä jota työltä haluaa. Toki opettajan hommassa on paljon hyviäkin puolia, mm. ne ihanat ihmiset ja se pursuavan innostunut oppimisen ilmapiiri joka täyttää salin, mutta melkein kaikki se muu mitä työhön liittyy, ei kiitos. Pitkät ajomatkat sekä ilta- ja viikonloppupainotteisuus niistä nyt ensimmäisenä, plus olen huomannut etten kuitenkaan ole pohjimmiltani vallalla olevaan massatarjontaan sovelias tyyppi. Muutenkin nykyään sanat ketjutus ja massatuotanto saavat karvat nousemaan pystöön. Hrrrr. Yksilöllisyys, ai niin mikä yksilöllisyys? Jos työn malli sotii omia periaatteita vastaan en voi työssä hyvin. Se sama näkkäri kaipaa päälle uutta freshiä leikkelettä ja monen monta siivua.


esimerkiksi näin :)



Palautetta, kiitos

Olen vaativa. Ja ehkä maailman vaikein asiakas. Tai niin ainakin mies sanoo. Pyh mikä diiva lie. Mutta kun olen tyytyväinen, lataan sen täysillä kovaääniseen ja silloin hintalapulla ei ole väliä. Koska visa on keksitty. Mutta auta armias jos tulee yhtään huiputettu liukuhihnaolo, silloin kannat kääntyy ja ovet paukkuu. Mikään ei voita tunnetta kun saat henkilökohtaista palautetta olipa se sitten kehittävän kriittistä tai palkitsevan positiivista. Tai palvelua isolla P:llä. Sinut on huomattu, noteerattu, sinun huutoosi on vastattu, olet tärkeä. Sillä fiiliksellä elää nimittäin pitkään! Tiedätte tunteen. Saman yksilöllisen kokemuksen haluan tarjota myös muille.


Kuva täältä >


On siis aika hypätä koulun penkille Trainer4You:n leipiin lompsis jee. Uskon personal trainer-opinnoista tulevan todella antoisaa sekä kivaa! Se täydentää edellistä ammattia ja tukee uutta urheilijan taivalta ihan täydellisesti. Haluan sammuttaa tiedon janon, kehittyä ja oppia uutta! Haluan auttaa! Haluan jakaa hyvää oloa! Motivaatio on huipussaan! Mahtuuko vielä huutomerkkejäää!!!

Tänään se siis alkaa ja ajoitus on ihan pööfekt, kun en itse pääse liikkumaan, mutta aivoja voi silti rassata. Olo on kuin lippispäisellä pojanviikarilla karkkihyllyllä tähän tapaan:





Nyt alan niputtamaan päivän eväät kassiin. Ja sitten se on menoa! Jaiks!! Perästä kuuluu!

Ihan parasta viikonloppua kaikille ja kiitos vielä viimeisestä, tärkeydet!

Terkuin, Tii <3

24. maaliskuuta 2014

Kerro, miksi luet blogiani?


Se olisi maanantai ja ihana viikko edessä! Kaikkia mukavia, mullistavia juttuja on tulossa, joista kirjoittelen tulevissa postauksissa enemmän, jee! Mutta ennen niitä, näin alkuviikon ratoksi mielessäni pyörii kysymys teille, koska tämä asia on minulle tärkeä :)





Blogiin on viime aikoina tupsahdellut uusia lukijoita, kertakaikkiaan ihan mahtavaa, ja tervetuloa mukaan! Olen tässä pohtinut... ääh, tuo ajatustyö on ihan hirveää silloin kun on aikaa ajatella. Kirjoitin facebookkiin aamulla salitaukoa olevan alla kolme viikkoa, mutta kun kalenteria tarkemmin pläräsi, sitähän on jo NELJÄ viikkoa, (näin se aika kiitää), joten voitte kuvitella mikä myllytys pään sisällä käy. Liikkuvalle ihmiselle liikkumattomuus on pahinta myrkkyä! Mutta koska tilanne on se, että pienikin kävely saa aikaan sydämentykytystä, otan iisisti.

Tänään vein pojan hoitoon kävellen, alkustartti reippaasti kuten yleensä, vaan pian jo huomasin sydämen hakkaavaan kurkussa joten loppumatka oli pakko ottaa iisimmin. Tauti väsyttää ja verottaa ja tämä on todella outo tilanne ihmiselle joka on ollut aina suht terve, mitä nyt pieniä normiflunssia lukuunottamatta. Mutta kaikesta selvitään ja asenne on se mikä ratkaisee. Yäk miten kulunut fraasi, mutta näin se vaan menee!





Hih, ettei vain pikkuisen karannut aiheesta, mutta piti kirjoittamani SIIS: 

Nyt kun tässä toipilaana on ollu aikaa ajatella (liikaa), olen pohtinut blogikirjoittamisen tärkeyttä. Että onko se tärkeää? Tämä on minulle sellainen päiväkirjatyyppinen ratkaisu jossa kirjoitan urheilijan taipaleesta kohti kisalavoja. Välillä kunto etenee ja välillä tulee takkiin. Välillä pyyhkii loistavasti ja välillä tulee turpaan - ja ne kaikki ylä- ja alamäet kuuluvat elämään. Silti pyrin pitämään positiivisen vireen yllä, koska mielen voima on ihan valtava! Minulle blogin kirjoittaminen ON tärkeää, sillä kun havahtumiset, kehittymiset, onnistumiset ja takapakit pistää paperille, samalla pystyy prosessoimaan, käsittelemään tapahtunutta ja seuraamaan kehitystään. Ja kokemuksesta oppii. Mutta se mikä antaa kaikkein eniten energiaa on, jos tiedän pystyväni näiden kokemusten ja vinkkien keinoin tsemppaamaan myös teitä tärkeitä lukijoita siellä! <3


Tähän väliin välipalaa. Pannaria <3


Pieni toiveen tynkänen  

Bloggerin kävijätilastoista voi nähdä blogin lukijamäärät. Ja lukijat pikkuhiljaa sen kun kasvavat siitäkin huolimatta, että kirjoituksia ei enää tupsahtele siihen tahtiin, kuin aiemmin. Ja se jos jokin on iiiiihan mieletöntä! Tällainen kiinnostuksen kasvu tilastoissa tuo tietysti hyvän mielen, mutta noin jatkon kannalta, en haluaisi että lukijat jäisivät pelkiksi hienoisiksi seinäruusuiksi, vaan toivoisin teiltä kommentteja. Haluaisin kuulla ääntänne, sillä on paljon mukavampi runoilla, kun kuulumiset saavat vastakaikua :) Vaikka ihan vain "moi, kävin lukemassa". Ei stressiä! Mikään ei ole niin hirveää kuin olla neutraali, tunteita tai ajatuksia herättämätön bloggari, koska silloin on näkymätön, kuin ilmaa, epäonnistunut. Negatiivinenkin kommentti on tuhat kertaa parempi kuin ei mitään. Vai pitääkö vetää johtopäätöksiä perussuomalaisin ajatuksin, koska kansa on hiljaa kaikki on hyvin. Ei, minusta tuollainen ajattelutapa on latteaa enkä suostu tuota bullshittiä nielemään.

Mutta enisveis, koska nimenomaan blogikommentointi on ollut vähäistä, siksi olen pohtinut, onko blogin pitäminen minulle sittenkään NIIN tärkeää, vai siirtäisinkö painotusta enemmän noihin muihin BakaraBlogin seuraamiskanaviin faceen ja instaan, joissa keskustelu käy vilkkaampana. Blogikirjoittelu vie aikaa ja vaikka itse kirjoitustyö on mukavaa jo taidon ylläpitämisenkin vuoksi (tosin kaikkiin oikeinkirjoitus ja pilkkusääntöihin en jaksa panostaa), niin kyllä käy mielessä että mieluummin päivitän matskua sinne missä ihmiset ovat. Toki tiedostan että osa kommentoi blogia mieluummin rennommin facessa, instassa tai säpolla, KIITOS siitä, mutta siis silti, saitte varmaan jutun juonesta kiinni.


Kerro, kerro kuvastin :) Tiedätkö missä tää upeus on?


Kerro, miksi luet blogiani? 

Koska tässä on nyt jokatapauksessa pieni historian lehti kääntymässä, (josta infoa lisää pian) haluaisin tietää mitä ajatuksia blogini herättää? Mikä tässä blogissa kiinnostaa? Saatko vinkkejä, ideoita tai tsemppiä omaan arkeesi? Tai jos et saa, haluasitko saada? Entä haluaisitko lukea jostain enemmän vai onko tämä meininki just passeli? Vai käytkö kurkkiin kuulumisia uteliaisuuttasi muuten vain? Heh, sekin on ok! ;) Entä mitä ajattelet jos kirjoittaisin kuulumiset vain facebookkiin ilman tätä blogia? Iiiiih, miljoona kysymystä ja sinä voit tarjota vastauksen, ajattele! Arvostan jokaista vastausta ja saan niistä voimaa! Pääasia että kerrot, koska muuten en voi tietää!!!


KIITOS!!


Ja sitten teille uusille ja miksei "vanhoillekin" blogilukijoille hoksautusta eli ne muut seuraamiskanavat:

Parhaiten pysyt kärryillä kun tykkäät BakaraBlogin facebook-sivusta. Se on SE paikka joka päivittyy useimmiten. Sinne kirjoittelen muita välikuulumisia, postailen kuvia ja jos olen reissussa, matkaterveiset päivittyvät feissariin. Myös keskustelu käy vilkkaana ja sitä kautta pystyy lisäksi lähettämään viestejä privana. Käyhän siis tykkäämässä ja kommentoimassa!


Tykkää FB:ssä: BakaraBlogi


Instagramissa @bakarablogi on ollut käytössä muutaman kuukauden. Sen jälkeen kun tuo häshtäggien ihmeellinen maailma aukeni, näin visuaalisena ihmisenä tykkään siitä itseasiassa enemmän kuin feisbuukista. Sinne on kätsy päivittää kuulumiset kuvin ja muiden instakamujen ja fitnessidolien elämän seuraaminen (heh, vai onko se stalkkaaminen?) on mielestäni näppärämpää kuin blogin tai facen kautta. Tervetuloa seuraamaan kännyllä sinnekin!


Instassa: @bakarablogi


Jos haluat lähettää sähköpostia, kertoa terveisiä, kysyä jotain tai ehdottaa yhteistyötä, minut saat kiinni: tii.alasimi(at)gmail.com

Tiedän että tämä postaus syntyi sisällä vellovan turhautumisen ja treenitauon aiheuttama henkisen epävarmuuden vuoksi joka pistää välillä kyseenalaistamaan tekemisiään. Tuo ominaispiirre, joka ei ota mitään itsestäänselvyytenä, on minulle ominaista ja jonka kanssa koitan oppia elämään :) Mutta nyt jään odottamaan viestejänne! NYT on mahdollisuus vaikuttaa eli kynä sauhuamaan! Tuohon alle voi vastata myös ihan nimettömänä, valitsee vain anonyymi-vaihtoehdon valikosta eli ei tarvitse olla erillisiä tilejä missään. Hui kun jännittää, toivottavasti kommenttikenttä ei vaan jää tyhjäksi. Kaunis kiitos jo ennakkoon! Mielipiteesi on minulle tärkeä!!!

Maanantaiterkuin, Tii <3

23. maaliskuuta 2014

Kerro se kuvin! Lorna Jane Oulussa


Ai että oli kiva loppuviikko!!! Järjestin yhteistyökumppani Lorna Janen pop up shopin torstaina Kuntokeskus Liikussa ja merkin maahantuoja Asta Laurila esitteli tuotetta pe-la Muoti Privaatissa. Tässä raporttia huipusta Oulu-turneesta, jee!

Ajattelin, kun viime aikoina blogiin on tupsahdellut uusia lukijoita että olisi paikallaan hieman kertoa vaatemerkistä. Lorna Jane on australialainen tytöille ja naisille suunnattu laadukas sportti- ja vapaa-ajan brändi, jonka Suomen myynti tapahtuu verkkokaupasta www.lavli.fi  Sen lisäksi Lorna Jane vierailee myyntipistein kuntokeskuksissa ja tapahtumissa, ympäri Suomen. Lorna Jane on muutakin kuin pelkkiä kauniita ja toimivia vaatteita, taustalla vaikuttaa perustajan Lorna Jane Clarksonin upea elämänfilosofia: Move - Nourish - Believe. Liiku joka päivä - Ravitse kehoa ja mieltä - Usko itseesi.


Kuva täältä > 

Tänään on jokseenkin lokoisa sunnuntaiolo, ettei jaksa näpytellä enempää, joten annan kuvien puhua puolestaan :) 

Tässä ensin muistoja Liikusta. Meillä oli ihan mahtava tapahtuma!! Esittelin Lorna Janen tuotteita, samalla oli mahdollisuus maistaa ja shoppailla Mannisen lisäravinteita sekä tutustua maksutta Liikun salitarjontaan ja virtuaalispinninkiin. Suuri kiitos kuvista yhteistyökumppani JPS Productionille!! Erotatte kyllä varmasti mitkä ovat minun rääpyjä ja mitkä ammattikuvaajan laadulla kuvaamia, tihihii!













Yllä Violet-paita  ja alla Skip 7/8 trikoo

Menossa mukana myös Manninen Nutraceuticals ja ihana Mari aka Voimariini!

Just! Hyvä kuvaaja on hereillä juuri oikealla hetkellä... :)


Tilanne vaati välillä kahvia ... onneksi meidän huoltojoukot (tai hlö) oli ihan loistava!


Kaakkurin Liikkuun pääsi tutustumaan samalla maksutta :)

Jee, Team FitBodyn Henna tuli testaan laitteet! Wow, näyttää tehonneen habaan ;)


Me hoidimme syömäpuolen. MannisPuddinkiaaa...

KIITOS kaikille jotka tulitte oikein varta vasten piiiitkästä aikaa moikkaamaan, oli ihan huippua nähdä teitä sekä kun kävitte tutustumassa tuotteeseen ja shoppailemassa. Ja olen joka kerta yhtä hämilläni kun joku teistä blogin lukijoista tulee esittäytymään. Ei se mitään, tulkaa ihmeessä, olen siitä otettu ja on kiva kun lukija saa kasvot, mutta silti se jotenkin hämmentää joka kerta! ;) Kiitos Liikku, kun sain tulla ja kiitos Manninen kun olit mukana! Ja tärkeinpänä, kiitos Asta, kun sain järjestää! 

Perjantai-lauantaina Lorna Janea pystyi shoppailemaan Oulun keskustassa sijaitsevassa tyylikkäässä ja kodikkaassa putiikissa Muoti Privaatissa. Kävin morjenstamassa Astaa ja omistaja Mariaa ja olin tietty paparatsina napsimassa kuvia ;)


mutta ensin piti hakea kahvia ;)



Kukat toivottivat tervetulleeksi ;)


Asta <3








Brändin oma lehti, johon voi tutustua netissä tästä >


Privaatissa oli siis tällainen herrrrkkutarjotin. onko nää kaikki mulle?!





ja awww, raakasuklaata...


#happy

Minulle tulee tällaisista tempauksista tosi hyvä mieli, mikäs sen parempaa kun on erinomainen tuote jota promota ja jolla tekee ihmiset onnellisiksi <3 On ihan huippuporukka puhaltamassa samaan hiileen, yhteisen asian puolesta. Se on sellaista positiivista näkymätöntä hyrinää jonka voi aistia ja joka helposti tarttuu. Tykkään! Mihins saan tulla seuraavaksi Lorna Janen kanssa? Oliskos jotain naisten iltaa tarjolla? Kuulisin myös mielelläni käyttökokemuksia tuotteesta, miten toimii päällä, treenissä, vapaa-ajalla, ootko tykänny? :)

Lokoisaa sunnuntaita kaikille!

Terkuin, Tii <3

19. maaliskuuta 2014

Kuntotsekkaus ja syypää löytyi!


Eilen hyppäsin auton rattiin jo aamutuimaan ja karautin Kemiin kuntotarkastukseen, jo senkin vuoksi että valkku uskoisi ettei minusta ole loman aikana kasvanut norsua kokoluokka huge (muahhahaa) sekä toisaalta, saliohjelma ja ruokavalio kaipasivat päivitystä.


Aurinko paistoi ja...


matkaa siivitti aamun paras radio-ohjelma :)


Matka hurahti hetkessä, "hyvässä seurassa". Olimme sopineet treffit BodyCenterille.

"Oot tyhjentyny", sain kuulla. Joo, ei ihme. Kolme viikkoa treenitaukoa plus edeltävä joulukuusta lähtien vallalla ollut tautikierre ovat tyhjentäneet hyvällä kasvualustalla olleet pienet lihaksen tyngät ihan olemattomiin. Rakennetta löytyy mutta eipä ole lihaksissa enää muotoa tai pyöreyttä ei. Peilistä katsoo kuihtunut treenari jonka mieli on hieman apea. Kyllä se yrittää hymyillä mutta silti sisälle sattuu. Ei oikein poset irronneet.


#nomuscels #nogym

"Et sä sentään laihaläski ole", valmentaja vielä huikkasi ennen lähtöä. No niin no joo! Kun syö terveellisesti ja vaikka ei liikukaan, lihaksessa silti pysyy yllä tietty saavutettu kimmoisuus eikä ala paikat roikkua. Se pöperö mitä suuhun pistämme vaikuttaa 70-80%:sti kaikkeen, liikunnan merkitys on vain 20-30%. Suomeksi: jos syö päin persausta ja vaikka kuinka jumppaisi aamusta iltaan, ei muutoksia synny, saati että saavutettuja tuloksia onnistuisi pitää yllä. Tai jos nyt treenitauon aikana jättäisin syömättä aterioita, jolloin laihtuisin luihuksi, niin missä se näkyisi ensimmäisenä? No ahterissa tietysti. Alkaisi pakarat roikkua. Ei ole olemassa ihmepussikeittodieettiä, laihdutuspilleriä tai low-fat-patukkaa jolla kropan saisi timmiksi, vaan taikasana on oikea ruoka. Ei tämä minullekaan ole ollut aina itsestäänselvyys ja meni kauan kunnes sisäistin. Ettei syöminen ole vain pakkopullaa koska valmentaja käskee ja lapussa niin lukee, vaan koska tiedän sen tekevän hyvää kropalle, mielelle, iholle, hiuksille, kynsille, hampaille, plus terveellinen, puhdas ruoka on erittäin hyvää! Silti, silloin tällöin voi ja pitää herkutella jotain nannaakin kuten alla, ettei tämä elämä ole yhtä kanaa, riisiä ja salaattia ;)


Äitiii tee lättyjä!


Ja minähän tein. Ja söin :)


Mitens treenit sitten jatkossa? Aloitamme kaiken alusta peruskuntokauden treenillä. Nuo sanat kuulostivat aika raaollisilta: "aloitamme kaiken alusta". Mutta olin siihen mielessäni jo varautunut. Toki voimataso palautuu parissa viikossa, mutta paluu sorvin ääreen täytyy malttaa tehdä iisisti eli heti ei voi lähteä puskemaan lihasta kasvuun sata lasissa. Huuh, kyllä tämä matka on vaan sellaista kärsivällisyyden kasvattamisen loppuhuipentumaa... mutta ei auta. Hiljaa hyvä tulee.
Keskustelimme myös ruokavaliosta. Thaimaassa ei ollut rahkaa, raejuustoa tai viiliä jotka täällä Suomen kamaralla muodostavat merkittävän osan lautasen täytteestä. Kahdessa viikossa huomasi millainen positiivinen vaikutus lähes maidottomalla ruoalla on keholle. Saatoin syödä aamupalalla silloin tällöin maustamatonta luonnon jogurttia, jos teki mieli, mutta en juuri muutoin. Korvasin maitotuotteiden kalorit aah niin raikkailla hedelmillä (hiilihydraatteja) ja napsin lisukkeeksi kalkkitabletteja.

Suomessa jääkappin sisältö näyttää tältä:


kaupassa käyty, vähäksi aikaa sapuskaa :)

Kun palasin kotona tuttuun ruokavalioon, vatsaan ilmestyi muutamassa päivässä ällö pömppö ja turvotus. Maitotuotteet tekevät olon höttöiseksi jonka vuoksi haluan hieman karsia maitojohdannaisia ruokavaliosta. Mutta hei en kaikkia!! Heh, heti huomasin toitottavani ääneen mistä EN halua luopua. Ehdoton säilytettävä on aamun kaurapuuro raejuustollaaaaa! Se on ja pysyy niin kauan kun kuuluu sallittuihin ruokiin eli ennen dieettiä :) Viili on toinen suokkareista. Ja maitokahvi on ja pysyy. Rahka ja maustamaton jogurtti ovat helpoimmat skipata. Kiinnostaisi kuulla onko teillä kokemuksia maidottomasta ruokavaliosta ja vaikutuksesta?

Eli pientä muutosta ateriointiin on tulossa, kerron niistä lisää myöhemmin ettei aivan totaalisesti karkaa aiheesta ;)

Sitten kotimatkalle! Maha jo kurni vimmatusti, kun aamupala oli syöty varhain. Mutta eipä hätää, sillä autossa odotti  kotona pakattu herkkuboksi:


Viiliä, ruisleipää, leikkelettä, juustoa, pähkinöitä ja...

huoltsikalta KAHVIA! :)


Sitten tuohon otsikon toiseen aiheeseen. Kävin viime viikolla lääkärissä pitkittyneen kurkkuoireilun ja yskän vuoksi. Otettiin myös verikokeita joista saisin tulokset tällä viikolla. Arvasin kun lääkärin määräämät lääkkeet eivät helpottaneet oloa juuri lainkaan ettei diagnoosi tälläkään kertaa ollut oikea.



Turhaudun!!!!!!!!!

Tiedätkö sen tunteen kun olet varma ettei kaikki ole kunnossa, odotat tuloksia etkä voi olla etsimättä vastauksia netistä? Täällä yksi sellainen omalääkäri hyvää päivää! Odotteluaikana en ole voinut olla selaamatta sivustoja etsien sopivaa taudinkuvaa oireisiin.

Kotimatkalla lääkäri sitten soitti. Herrajesta sydämeni hakkasi!!

Verikokeista oli löytynyt mykoplasma. Arvasin.

Mykoplasman oireita, joita minulla on ollut: Pitkittynyt, kutittava ja kuiva yskä johon ei auta mikään. Kolme nielutulehdusta. Jatkuvaa flunssaa ja kuumeilua; olen syönyt kolme antibioottikuuria joulun jälkeen. Väsymys ja nuutunut olo, tunne että voisi nukkua kokoajan. Normaali kävely tai kaupassa käynti hengästyttää. Hengen ahdistus. Tuota väsymystä en ole osannut käsitellä. Luulin että koventuneiden treenien myötä minun kuuluukin olla ihan rättipoikkiväsynyt, mutta se kaikki onkin luojan kiitos johtunut sairaudesta! Treenin kuuluisi antaa energiaa eikä viedä sitä. Olin hiljaa, koska luulin sen kuuluvan asiaan... siis kyllä, treenin jälkeen oli voittajaolo ja henkisesti tuntui että pystyisin mihin vaan, mutta ihmettelin etten sitten päivän aikana jaksanutkaan mitään muuta kuin selviytyä pakollisista jutuista...


 14 vrk:n antibioottikuuri, nyt saa pöpöt kyytiä...

Juuri mykoplasmaa olin eniten pelännyt, koska siitä paraneminen on hidasta ja hoitojakso on pahimmassa tapauksessa todella pitkä 3-8 viikkoa. Vaikka lääkekuuri loppuu, silti yskä saattaa jatkua vielä pitkään. Se selviää ajan kanssa ja koitan olla hiipimättä asioiden edelle. Mutta SILTI koin enemmän helpotuksen tunnetta, kun syy tälle kuukausia kestäneelle terveenä-sairaana on-offille ja turhautumisen aiheuttajalle VIHDOIN ja viimein selvisi! Enää ei tarvitse elää epävarmuudessa. Olee ja jee!!!!!! 

Kohti tervettä minää!!!


Nyt kunnon rohdot nassuun ja paraneminen voi alkaa! Ihan uskomaton fiilis kun vasta yhden hoitopäivän jälkeen voin todellatodellaTODELLA paljon paremmin! Eikä yskitä niin että pissat meinaa tulla housuun!! Saako tuulettaa!! Eiköhän tämä tästä. Nyt vaan maltilla ja positiivisin ajatuksin päivä kerrallaan eteenpäin. Täältä noustaan :)





Muistathan! Huomenna torstaina on tulossa superkiva ilta, kun Lorna Janen pop up shop on Oulun Kaakkurin Liikussa. Pidän Lorna Janen vaatteita ihan arkikäytössäkin kun ovat päällä niin miellyttävän tuntoisia. Niin kuin yllä kuvassa shokkikeltainen sporttiliivi raitapaidan alla :) Panostan nyt vaatepuoleen kun treenaamaan en pääse, mutta tee sinä minun puolesta treenit huomenna Liikussa ihan maksutta! Paikalla myös Manninen Nutraceuticals ja huhu kertoo että lisäravinteista on ihan megahuipputarjouksia! Kurkkaa lisätiedot feisbuukkitapahtumasta ja tule mukaan!!!

Terkuin, Tii <3

15. maaliskuuta 2014

Thaimaan reissukuviaaa!


Heissulivei pitkästä aikaa blogin lukijat! Olin juuri perheen kanssa 2,5 viikkoa kaivatulla lomareissulla Kamala Beachilla. Aah, sitä lämmön, auringon, hymyjen ja ystävällisyyden määrää! Tämä oli toinen reissumme Thaimaaseen jonka vuoksi matkaa odotti ehkä vielä vähän enemmän, kun tiesi millainen kulttuuri siellä odottaisi. Jetlagit ovat vielä päällä joten ihan rehellisesti en voi sanoa että olisin tällä hetkellä kauhean rentoutunut ja levännyt. Poika on päättänyt, että meillä edelleen herätään 4.00-4.30 maissa, joten näillä mennään! Mutta eiköhän rytmi tasoitu tässä viikonlopun aikana, I hope so...! Onhan nuo päiväunet keksitty!

reissun tärkein valmistautuminen: protskun punnistusshöy!

eväät ready to go!


Noin 16 matkustustunnin jälkeen tultiin tänne paratiisiin :)


Ooh! Omalta terassilta suoraan altaaseen :)


takapihan näkymät :)


Minähän kuvittelin täyttäväni reissupostauksen blogin hengen mukaisesti reippailla aktiivikuvilla: minä aamuaerobisella, minä salilla, minä lenkillä biitsillä, minä joogassa jne. Oli salikamat mukana ja kaikki.


Kunnes kohtalo puutui peliin. No, eka päivä meni matkustamiseen ja toinen päivä palautumiseen. Heti kolmantena päivänä sairastuin. Tuli ihan järkyttävä yskä!! Henkeä ahdisti ja piti pysähtyä kesken kävelyn köhimään ja haukkomaan happea kun kohtaukset olivat niin rajuja. Oliko ilmastonmuutos vai mikä, epäilin. Neljäntenä päivänä nousi kuume. Hotellin lääkäri oli onneksi ihan mahtava, määräsi ties mitä myrkkyjä, joten kuume laski parissa päivässä ja tauti oli nopeasti ohi. Eka viikko meni siis käytännössä sisällä leväten, yskien ja nukkuen.

näiiin :(

Kieltämättä otti päähän rajusti mutta mitäpä tuota harmittelemaan, tapahtui mikä tapahtui. Tauti talttui, mutta loppuloman aikana en lähtenyt salille rehkimään, jälkitautien pelossa, vaan otin seuraavat päivät todellakin palauttavan viikon kannalta; hellivää aurinkoa, uimista ja polskuttelua, rentouttavia hemmotteluhoitoja, hierontaa, hyvää tuoretta ruokaa, edullisia shoppailua, antoisia reissuja - vaan oleilua perheen kanssa. Aaah! <3

Rasvausta moneen otteeseen ettei pala. Noo, paloihan ne olkapäät silti, taas.


Päivän perusasuste :)

Vettä upposi litroittain...

Alkoholia yritin, mutta se ei oo enää mun juttu?
Pari kulausta ja iloinen naapuri sai loput...


Kotimatkalla yskä alkoi uudelleen? Loppuiko lääkkeiden vaikutus vai mikä nyt sitten tuli. Lentokoneen ilmastointi oli tosi raju, voi olla että sekin pahensi asiaa. Hengittäminen oli jälleen vaikeaa. Toissayönä en sitten nukkunut juuri ollenkaan kun köhin menemään. Aamuun mennessä oli norsun kokoinen kyrpä otsassa että soitin heti kasilta yksityiselle ja vaadin ottaa kaikki mahdolliset näytteet joita tytöstä irti saa. Lääkäri oli sitä mieltä että sairastan lasten tautia eli kitarisatulehdusta jonka vuoksi taas vaihteeksi ollaan antibioottikuurilla. Vinkkasi että oltaisiinko minulta hoidettu jatkuvasti väärää tautia eli diagnoosit menneet arvauskeskuksen piikkiin... Kolme kuuria kolmeen kuukauteen on paljon sellaiselle joka ei ole juuri koskaan kipeä. Muita allergia-, siitepöly-, home- yms koetuloksia odottelen ensi viikkoon.

Nyt toivon enemmän kuin mitään että tämä rumba olisi pikkuhiljaa ohi jotta treenit pääsisivät jatkumaan tauotta. Olisihan tähän nyt paljon mukavampi kirjoittaa positiivisia treenikuulumisia ja kuvata kunnon edistymistä kuin raportoida sairaskertomusta ja valittaa kun en tykkää tällaisesta valivali-postaamisesta oikeasti sitten yhtään... I`m totally done with this!!



MUTTA tapahtuneesta huolimatta tämä oli tähän astisista valmismatkoista aivan ylivoimaisesti paras kokonaisuus ja voin erittäin lämpimästi suositella tätä hotellia kaikille lapsiperheille!! Kerron tähän parilla rivillä itse kohteesta, kun lomailusta thaimaassa on ollut muutamien äitien kanssa puhetta ;) Varsinkaan nyt kun niitä salikuvia ei ole...



Pakettiin sisällytimme ruoista vain aamupalan, sillä Thaimaassa ruoka on niiiin halpaa, että tulee edukkaammaksi nauttia muut safkat paikallisessa ravintolassa kuin maksaa hotellin all inclusive-paketista. Ja saa samalla kivaa vaihtelua. Nelihenkisen perheen ravintolalasku oli keskimäärin 20 euroa/kerta, sisältäen ruoat ja juomat. Ei paha! Mielestäni alueen ravintoloista sai parempaa ruokaa kuin hotellista.













Tunnin hieronta maksoi alueella 7,7 euroa...samoin esim pedikyyri jalkahieronnan kera... 







sanoja ei tarvita....

Hotellilta oli 50 metriä rantaan...

rantatie


rannassa valmistuvat ehkä maailman parhaat pannukakut. NAM.

Kamala Beach


Kamala Beach ilta-auringossa

Paikalliset markkinat perjantaisin siinä ihan kulman takana jossa myynnissä mm. aidosti tuoretta ruokaa... haukoin vain henkeäni! Joko tänne saa muuttaa??












Kohteesta pääsi tuktukilla (paikallinen tilataksi) tai pitkähäntäveneellä tosi kätsysti reissuihin.


kävimme puolenpäivän vene-excursion Banana Beachilla...

... kas näin ;)

Hotellilta kävelymatkan päässä oli ihmeellinen Phuket FantaSea, paikka joka pitää nähdä!








Jos hulinaa ja muuta kuin rantavaate-shoppailua kaipasi, vartin ajomatkan päässä oli Patong Beach sekä patongin vilkas yöelämä, joka sekin pitää kokea ;)


Starbucksin jääkahvi, okeiokei kermavaahdolla :)



Suklaakakkua, jädeä ja kermavaahtoa a`la Swenssons. EN OLE DIEETILLÄ!

Hotelli oli todella panostanut pienten lasten, teinien ja aikuisten aktiviteetteihin, eli kaikki palvelut ja systeemit olivat tarjolla mitä perhelomalta "lasten ehdoilla" voi toivoa. Paikka hiljeni erittäin laadukkaan iltaohjelman puolesta klo 22 jonka jälkeen olimme jo melko pian unten mailla. Siis olimme ihan tööt! Lämpö ja aurinko tekee tepposet!


Showtime!

Liskot tulivat moikkaamaan iltaisin ;)

Koppakuoriaiset vähä erikokoisia ku meillä...


Niin joo! Kiitos kaunis kaikille lomatoivotuksista jos en kaikkiin hoksannut vastata. Niitä oli huippua lukea siellä rantatuolissa!! Internetyhteydet olivat välillä vähän niin ja näin... mutta toisaalta, ihan tarkoituksella pidin myös nettilomaa, sillä pikkubreikki tekee välillä ihan poikaa - ja maailma pysyy silti pystössä ;)



iltagaffet omalla terassilla...


viimeinen ilta-aurinko rannassa...

Tuliko edes vähän lomakuumetta? Sainko tartutettua?? ;) Aivan ihanaa oli! Seuraava loma on jo mielessä! Kurkkaapa kohdevinkki tästä >  että eikun luksuslomaa varaamaan! :)


Ihmisen hyvä olla.


Tähän loppuun ilmoitusluontoista asiaa nimittäin ensi viikolla Oulussa tapahtuu!!!! 

Odotettu tyttöjen ja naisten Lorna Janen vaate-esittely tulee Kaakkurin Liikkuun to 20.3. klo 16-20 eli tulehan silloin shoppailemaan itsellesi uudet värikkäät kevään treeniasusteet ja muutenkin minua moikkaamaan! Samalla pääset salille ja virtuaalispinninkiin Liikkuun ihan maksutta! Paikalla on myös iki-ihana Voimariinin Mari esittelemässä ja maistattamassa Manninen Nutraceuticalsin lisäravinteita. Jos tämä päivä ei passaa kalenteriin, Lorna Jane on myös pe-la Muoti Privaatissa.

www.lavli.fi


Klikkaa itsesi mukaan Lorna Jane Oulussa fb-tapahtumaan ja tuosta linkistä löydät myös tarkemmat lisätiedot! Ai että on piristävä ilta tulossa, jipii!! :) Jos jokin askarruttaa mieltä, kysy vaan!

Näissä aurinkoisissa lomatunnelmissa, huippua viikonloppua kaikille!!!

Terkuin, Tii <3