3. helmikuuta 2014

Ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin


Tipaton tammikuu. Check. Siltä osin done.
Se oli myös fyysisesti iisi ja rauhallinen. Pääsin treenin suhteen hyvään starttiin juu, mutta sitten tyssäsi. Kaikki alkoi pikku flunssalla josta jäi päälle punoittava, kipeä kurkku. Ja kurkku on edelleen kipeä. Kolmatta viikkoa. Eiiiii. Kävin lääkärissä mittauttamassa tulehdusarvot varmuuden vuoksi ja "terveen paperit" sain. Sinänsä hyvä että tulipahan neki nyt tsekattua. Vaan eipä siltä reissulta tullut muutoin hullua hurskaammaksi.

... mutta reissulta tarttui mukaan sikapiristävät treenipökät <3

Mutta jotta ei menisi liian hyvin, sen lisäksi viime viikolla perheessä vieraili oksennustauti, kaikissa meissä. Hurraa mikä olo! Suoritettiin tyhjennystalkoot sappinesteitä myöten. Yääää. Kuvotus. Taudin jälkeen olo oli karsea kun ei tiennyt onko mahalla nälkä vai oliko kipeä siksi kun yritin ujuttaa sille sapuskaa. Kesti kolme päivää ennen kuin teki edes mieli muuta kuin viiliä ja mustikoita. Onneksi tauti on nyt selätetty! Melkein olisin halunnut painella tänä aamuna takaisin sänkyyn avatessani kodinhoitohuoneen oven. Ette halua tietää millainen tautipyykkivuori siellä odotti...nöyyyy... #arki

Mutta on tässä "liikkumattomuudessa" puolensakin. Silloin ehtii tehdä asioita joita ei salilla käydessä ehdi! Kaksi lisätuntia vuorokauteen on nimittäin PALJON! Jee!


jee, puistoon!


äiti päästelee höyryjä pihalle... SIIS lapsetki OLI mukana!

Hikinen helmikuu? Näin ainakin toivon!!!!... mutta, koska en selvästikään voi vaikuttaa tilanteeseen, voin aina muuttaa asennetta. Kun kurkku on kipeä, onko pakko pilata koko päivä märehtimällä tapahtunutta? Onko? Mitä valittaminen auttaa? En silti väitä että olisin kuin viilipytty; en tod! Saatana täällä on välillä ollut vaikeaa elää kanssaihmisillä, kun liikkuvalle ihmiselle liikkumattomuus on pahinta myrkkyä. Mutta en enää kitise ja tuhlaa puoltapäivää säälikieriskelyyn, toisaalta en enää edes uhoa, vaan otan päivän kerrallaan ja olen toiveikas. Jos tuntuu karheutta, niin ookoo, tehdään sitten jotain muuta. Ja sitten SE aamu, kun tuntuu terveeltä, otan eteisestä tyynesti jo kolme viikkoa valmiina olleen salikassin kainaloon ja painelen Liikkuun. Aloitan alusta coolisti tunnustellen. Teen treenin ja olen kiitollinen että voin hyvin. Mutta ensin pitää parantua. Ja tehdä sen aikaa jotain muuta. Suunnitella vaikkapa koiruuksia tulevaisuuden varalle, tihihii ;)


kellä on liput huhtikuun bodykisoihin Helsinkiin?? ;)

Toivottavasti siellä on sujunut vähän vauhdikkaammin ja paremmissa kantimissa? Antakaahan kuulua kuulumisia, piristäisi ihan mielettömästi!!! Postailen (lähes) päivittäin instassa @bakarablogi ja tykkäillä voi facebookissa BakaraBlogi. Lämmin kiitos kaikille jotka olette messissä!! Tosin, viimeaikoina "treeniblogista" on tullut enemmän "ruokablogi", ainakin kuvien perusteella, mutta näillä mennään nyt kun ei vaihtoehtoja ole! Pitää aina muistaa että lihakset tehdään, mutta myös ylläpidetään keittiössä ;) Tai, ainakin haluan uskoa niin. (Älkää nyt kukaan vaan horjuttako uskoa tieteellisillä näytöillä lihaskudoksen katoamisesta, pliis, aloin juuri suhtautua huumorilla tilanteeseen.) Kuullaan taas pian!

Terkuin, Tii <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti