1. joulukuuta 2013

I´m back!


Kiitos viimeisestä rakkaat lukijat! Sain edelliseen postaukseen sellaisen kommenttivyöryn ja myötätuntoviestisuman etteipä ole aiemmin nähty. Älyttömän iso kiitos, jokaisella viestillä on järistyttävän suuri ja kannustava merkitys jaksamiselle.

Jännitin millaisen vastaanoton avautuva puheenvuoro saisi vai saisiko mitään :) Olin myös ajatellut harvaa kiinnostavan lukea pelkkää tekstipostausta ilman kuvallista väritystä, (koska itse olen sellainen), mutta tämä osoitti luulon vääräksi. Hyvä että olemme erilaisia!

Onnea on, kun ympärillä on välittäviä ystäviä sekä maailman paras tiimi <3

Kuvan lähde >


Arjen hulinoissa suoritamme tehtäviä monotonisesti jotta selviäisimme päivästä seuraavaan. Robotinomaisesti. "Teen vielä tän ja tän niin sitte..." On tärkeää pysähtyä, havahtua ja pohtia syntyjä syviä. Konetta kannattaa välillä puunata, rasvata ja kiristää, muuten aparaatista tulee niin puhkikulutettu, ettei sitä saa fiksattua edes huollossa.

Motivoituneena haasteet eivät muodostu taakaksi.


Lumivaippa kaunistaa ja heti huomaa miten valkoinen maa piristää mieltäkin :)

Siinähän tuo puolitoista viikkoa hurahti, ensin hautautuneena sohvaan ja sitten iski flunssa. Aiemmin olisin repinyt pelihousuni pitkittyneen tauon vuoksi, mutta en enää. Sitähän sattuu eikä elämä tähän lopu. Nyt treeni kulkee aivan uudella vaihteella ja tänään ovat vuorossa mitkäs muutkaan, kuin jalat ja Bakarat!!


Kotisalille Liikkuun!

Tästä se joulun odotus ja jännäys alkaa... ja jouluun saakka pusketaan sata lasissa!
Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille :)


Tätä aamua on ootettu! :)


Kuullaan taas! Terkuin, Tii <3

Seuraa instagramissa @bakarablogi
Tykkää: facebook.com/bakarablogi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti