26. marraskuuta 2013

Jos ei olekaan kivaa?


Varoitus, nyt tulee pitkä pohdinta, eikä poikkeuksellisesti sisällä yhtään kuvaa!
_

Mitä jos yksi aamu herätessäsi, se tavoite johon olet intohimoisesti suunnannut läpi tuulen ja jään, ei kiinnosta tipan vertaa? Että kun aiemmin treenit olivat päivän kohokohta, yllättäen pelkkä ajatuskin tuntuu pakkopullalta? Pitääkö silloin huolestua?

Kerron teille salaisuuden.

Olen viimeisen viikon ajan herkutellut päivittäin. En älyttömyyksiä, mutta vanha herkkuperse pääsi valloilleen. Keksiä yhtenä päivänä, toisena pullaa, karkkia kolmantena, sipsejä neljäntenä. Perjantaina söin pitsaa ja leffan kanssa karkkia. Ja nautin viiniä. Sunnuntaina oli pojan synttärijuhlat. Salilla en ole näyttänyt nokkaani kertaakaan.

Enkö olekin tosi fitness? ;)

Olen joo ja nyt on niin huono olo. Silmäpussit tervehtivät peilistä aamulla ensimmäisenä. No morjens. Timmeytynyt raskauskumpu plopsahti välittömästi ulos kuorestaan. Jenkkakahvat alkoivat roikkua vyötärökaitaleen päällä. Perseposket hyllyvät. Enemmän kuin se miltä näytän, inhoan tätä etovaa henkistä tyytymättömyyttä ja itseinhoa joka rennommasta viikosta on seurannut. Vaikka taannoin isoon ääneen kuulutin "ettei enää koskaan", niin aika helppoapa "koskaan" -tyyliin oli palata.

Yhtäkkiä ajattelin koko fitnesstouhusta, who cares, ihan sama?

Mitä ihmettä? Välinpitämätön ajattelumalli ei ole yhtään minua. Se OLI osa vanhaa Tiitä, itsensä laiminlyöntiä parhaimmillaan, kun huolehdin "kaikista muista" jolloin olin liian väsynyt ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnista. Tämä oli aikaa puolitoista vuotta sitten, ennen elämäntapamuutosta. Uuteen minuuteen en kuvitellut sen enää palaavan.

Olin ehtinyt unohtaa miltä armoton sokerihimo tuntuu. "Annoin pikkusormen, se vei koko käden...", laulaa Sirkesalo. Näin juuri kävi. Annoin itselleni luvan ottaa yhden keksin. Toisen. Sen jälkeen sokeria teki entistä enemmän mieli. Ja hups vaan, silmänräpäyksessä koko pussi oli tyhjä! Vaikka minulla ei ollut edes nälkä. Teki vain mieli. 

Ei ne ahmimani herkut edes maistuneet hyviltä, kunhan piti ahtaa sontaa kurkusta alas, hullunkiilto silmissä. Olin myös kadottanut muistikuvan miten vetämätön tursake ja ikävä ihminen olen, kun kehoa ei helli liikunnan tuottamalla endorfiinillä.

Nooo, kieriskelin ja märehdin perjantaipäivän itsesäälissä. Olin sokerihuuruissa jo hetken jättämässä koko bikiniurheilun kesken, sillä tuo huume alkoi dominoida myös mieltä. "En pysty tähän". "Aivan liian rankkaa". "Mutta kun mulla on perhekin hoidettavana". "Tää ei oo enää kivaa". HALOO! Kukaan ei ole sanonutkaan, että urheilijan tie olisi helppo.

Niin-mutta-ku. Mutta kun liikunnan pitäisi olla ensisijaisesti kivaa ja mielihyvää tuottavaa. Näinhän iltapäivälehdet suitsuttavat. Että argh, onko minussa nyt jokin vialla kun en olekaan normien ja tutkimusten mukainen? Eihän avioliittokaan ole aina kivaa. Kun työnkin pitäisi olla kivaa. Onko sinulla kokoajan kivaa? Ei varmasti ole. Koko kivaa-sana on ylimainostettu.

Jos on valinnut päämääräksi kilpaurheilun, sitä ei voi harrastella ja liikkua omaksi huvikseen, vaan mukana on oltava satasella ja vielä kymmenen prosenttia päälle. Sinä aamuna kun lapsi on herättänyt yöllä kolmen tunnin välein ja vaikka päätä kivistää, salille on mentävä vaikkei yhtään huvittaisikaan. Aina ei hotsita.

Tavoitteellisuus ei ole aina kivaa. Siksi tavoitteessa pysyminen on tahdon asia.

Perjantaisen pohdinnan jälkeen olen suhteuttanut hetkittäiset epämääräiset "tää ei oo kivaa" -tuntemukset kokonaisuuteen. Kun suurin osa paletista on kasassa, pienet hairahdukset ja takapakit eivät haittaa. En aio syyllistyä tai pitää itseäni epänormaalina, jos jokin aamu salille lähtö ei tunnukaan mielekkäältä. Kuuluu elämään. Elämässä on muutakin kuin oma napa ja äidin arjessa on muuttuvia tekijöitä, siitä ei pääse mihinkään. Muuttuvat tekijät = esim lasten sairastumiset ja miehen työ, niihin en voi vaikuttaa, mutta melkeinpä kaikkeen muuhun voin. Asenne ratkaisee. Meillä on ollut viimeisen kuukauden ajan vähän haipakkaa, silmätulehdusta, valvottuja öitä, mies ollut paljon reissuissa, joten ei ole ihme että väsähdin. EVVK fiilis tulee kun tankki on tyhjä. Kun ei ole nukkunut. Voisinko olla itselleni armollisempi? Voisin. Väsymystä saa tuntea ja se on ihan ok. Silloin pitääkin kuunnella kroppaa ja levätä. Sama suhteuttaminen ja kohtuullistaminen koskee myös herkutteluja. Voin ja saan ottaa pullan silloin tällöin jos haluan, jolloin kannan myös herkun syönnin seuraukset kuten turvotus ja näppylät JA että kunto ei etene. En voi tehdä sitä joka päivä, mutta en tee siitä myöskään numeroa tai kanna huonoa omaatuntoa, jos valitsen syödä. Teen valintani itse.

Tällä kertaa herkuttelut meni vähän överiksi, mutta tästä opittiin!

Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Piti pysähtyä. Pohtia onko fitnessurheilu juuri sitä mitä haluan. Päivittäisistä herkkuvuorista luopumista. Kokea hyllyväiset vatsa ja peppu uudelleen. Kun päätin 1,5 vuotta sitten haluavani etovasta olosta eroon, se päätös todellakin pitää edelleen. Syy piti vain palauttaa mieleen ja tuntea uudelleen. Kokonaisuuden kannalta, jos tämä viikko oli ainoa repsahdusviikko vajaan kahden vuoden aikana, niin mieti oikeasti, oliko tällä merkitystä? Ei, ulkoisesti. Mutta sisäisesti kyllä! On elintärkeää ruokkia mieltä, välillä kyseenalaistaa tekemisiään ja olen sitä mieltä että tämä ajatustyö oli parasta havahdutuslääkettä aivoille!

Ymmärsin itseasiassa kapsahtavani luonteeni malttamattomuuteen. Kehonrakennus on hidasta, muutokset tapahtuvat vuosien saatossa, eikä kehittymistä auta turha hötkyily ja stressaaminen. Malttia nainen, malttia. Aah olen löytänyt uudesta elämäntavasta luonteenlaadulleni haastajan :) Tämä taitaakin tehdä tooooodella hyvää ;) Olen ollut kaikki-mulle-heti-nyt-tyyppiä, joka on valitettavasti tämän päivän kaikenmaailman superlaihdutuskuurien myyntivaltti. Nopeasti. Heti. Sama koskee kyllä tanssimaailmaakin. Tanssitaito päivässä, jep. Se vain on valitettavaa, että pysyviä tuloksia tai taitoa ei ole mahdollista saada heti ellei sitä tee laadun tai terveyden kustannuksella. Tarvitaan hermoja, toistoja ja pitkäjänteisyyttä.

Mikä on olennaista? Olennaista on syödä puhdasta ruokaa, treenata säännöllisesti, levätä ja nauttia tekemisestään. Harjoituskaudella kaikki muu on epäolennaista. Näin ammattilaiskaksikko Alander-Virmajokikin painotti keskittymään olennaiseen pari viikkoa takaperin järjestetyllä fitnessleirillä. Ajankäytön järkeistäminen, joka oli aktiiviyrittäjäelämän aikana täyttä hepreaa, (ai mikä muu elämä), on muodostunut nyt entistä tärkeämmäksi. Olen tehnyt valintoja, jättänyt aika monet kissanristiäiset väliin, kieltäytynyt muutamista yhteistyöehdotuksista, (mm viimeksi sain kutsun siirtyä bloggaamaan urheilullisen elämäntyylin yhteisöön FitFashioniin), mutta koska päätavoitteeni on arvostelulajissa kilpaileminen, olisin hölmö, jos haalisin arkeen vielä lisää duunia. Tiedän voimavarani.

Aaah, mutta tekipä niin hyvää välillä tuulettaa ja vain möllöttää! Olen iloinen löydettyäni treeni-innon uudelleen, sillä vähän säikäytti kun selkeä ja kirkas tavoite oli yhtäkkiä tipotiessään? Unen puute ja hektisyys tekivät tepposet. Ja perhana vie, todellakin tavoittelen elämäni tikkikuntoa ja hyvää oloa, sillä jos en tee sitä nyt, milloinkas sitten? Huomenna? Maanantaina? Ehei, vaan nyt.

Edessä on uusi upea viikko ja puhdistunut pöytä. Tästä vavisuttavasta kokemuksesta on opittu ja nyt eteenpäin! Juoksumatto, my darling, aim veiting foo juuu!

Mikä on tavoitteesi? Tee päätös, työskentele päivittäin tavoitteen saavuttamiseksi ja keskity olennaiseen. Joudut luopumaan jostain tavoitteesi edessä, se ei välttämättä ole kivaa, mutta saavutettu päämäärä palkitsee moninverroin.

Tahdonvoimaista viikkoa kaikille!

Terkuin, Tii <3

Seuraa instagramissa: @bakarablogi
Tykkää: facebook.com/bakarablogi

22. marraskuuta 2013

Uusi media!


Huhhahhei! Bakarablogia voi seurata nyt myös instagramissa. Tykkään!

Rakas tyttäreni opasti tämän sosiaalisen median kanssa alkuun, mm. miten noita häshtägejä oikein kuuluu käyttää. Kun "ei kukaan löydä sun kuvia jos et laita hakusanaa". Ja että kannattaa kirjoittaa varsinkin englanniksi. Niin, ja että risuaitoja voi lisätä jälkeenpäinkin. Pisti vähän hymyilyttämään. Äidillä kirposi sellainen "olen niiiin ylpeä tuosta pikkunaisesta" -ilme. Ihmeellinen tämä maailma! Mutta nuo nuoret OVAT tekniikassa usein etevämpiä kuin vanhempansa. Kolmevuotias poikakin pelailee iPadilla tuosta noin vain... että näin.

Instagram

No mutta, kun instagramilla on kerran sata miljoonaa käyttäjää, niin pitihän minunkin. Eli, blogini löytyy kuvapalvelusta niinkin yllättävällä tunnuksella kuin @bakarablogi. :) Latailen sinne arjen keskeltä napsittuja räpsyjä eli pääset kurkistamaan ehkä hiukka syvemmälle elämääni. Tällä hetkellä löytyy jo viisi kuvaa! Tuu seuraamaan!

Terkuin, Tii <3

20. marraskuuta 2013

Fitnesspäivä kera Katin & Annan


Kyllä meitä oululaisia hemmoteltiin, kun saimme fitnessleirin viime viikonloppuna ihan omalle paikkakunnalle. Siis kerrankin niin, ettei tarvinnut ensin matkustaa kokonaista päivää toiselle puolelle suomineitoa, jotta pääsisi osalliseksi jostain spesiaalimmasta! Wautsi! Leirin organisaattoreina toimivat Figure PRO Kati Alander ja Bikini PRO Anna Virmajoki.

Joo, tunnisti hajusta että olimme saapuneet salille jossa lihaksia todella rakennetaan, nimittäin testosteronin tuoksu leijaili eteiseen asti... leiri järjestettiin perinteikkäällä Classic Gymillä.


Kuva täältä > 

Päivä käynnistyi poseeraus ja t-kävelytreenillä. Porukka jaettiin kahteen, Anna harjoitutti biksutyttöjä ja Kati bodyjä. Meitä bikinejä oli vain neljä, joten saimme erittäin paljon henkilökohtaista ohjausta, vinkkejä ja tipsejä. Leirin paras anti tuli siis heti ensimmäisen tunnin sisällä!


Anna johtaa biksujoukkoja, Kati bodytytsien kanssa taustalla.

Kuka ääliö laittaa löysän topin päälle posetreeneihin? Hep! Kuva: Minna Ruikka

Tiimimme huikea Outi. Ensi vuoden kisat tähtäimessä ;) Go Nainen!


Yhteisfanituskuva Outin ja Iinan kans <3  

Takataskuun jäi:

Maltti on valttia. Terkuin pyryharakka, joka innosta pomppien viipotti t-kävelyyn. Tahtia kun vähensi puoleen, niin avot! Yksinkertainen on kaunista. Vähemmän on enemmän. Muista hartiat alas ja rauhoita kädet. Ojenna polvet. Kierrä. Hymyile. Harjoittele paljon. Nauti.

Sitten oli vuorossa keskustelutuokio. Saimme esittää kysymyksiä joihin Kati ja Anna vastasivat.


Ja ketäs yllärivieraita siellä olikaan: Sara Back, siskonsa Camillan kanssa :)

Takataskuun keskustelusta päällimmäisenä jäi:

a) Kaatuuko harjoituskausi yhteen pullaan? Kaatuuko todella?
b) Syö oikeaa, monipuolista ruokaa. Kuinka välttämättömiä lisäravinteet ovat?
c) Pidä harjoituskauden paino aisoissa. Jos kisadieetillä pudotettavaa on yli 15 kiloa, ei ole ihme että terveys saattaa pettää.
d) Keskity olennaiseen ja lopeta turha häröily. Jos tavoitteena on lihaskasvu, ei samanaikaisesti voi tanssia, potkunyrkkeillä ja tähdätä maratooniin.

Lopuksi saimme Annalta aivan tykit tehomuuvit pystypakaroiden saavuttamiseksi.


Smithissä...

Seisten...

Taljassa näin, ja...

kyykäten...

Pallolla....

Ja sama a`la kaunis Ilona ....

Kuminauhalla...

Pallolla seinää vasten....

Pää alaspäin....

Sumoillen...

Eli kuormiteltiin pepaa ja reisiä eri suunnista. Huhhuijjaa mitä akrobatiaa!

Katoin peilistä ja kyllä, heti alko tapahtua näissäki kankuissa!

Takataskuun pakaratreenistä jäi:

Vaihtoehtoisia, erittäin tehokkaita ja polttavia liikkeitä, joista osa on toteutettavissa vaikka kotoakäsin, jos ei pääsekään joku kerta salille. Päällimmäisenä kuitenkin mielikuva Annan mielettömän muhkeista pakaroista. Awww, aivan mahtavat! Niissä kulminoituvat vuosien, kova tinkimätön treeni ja miljoona kana-annosta. Arvostan.

Leirit ei olis mittään ilman ihania tiimiläisiä: Iina ja Ilona. Nähdään taas!

Ihastelun ja pilvilinnojen jälkeen nopea paluu arkiseen aherrukseen pam eli back to basics! Olen saanut uuden nelijakoisen VOIMAA kehittävän ohjelman, ruokavaliota on tarkistettu ja tulossa on tankkauspäivä 10 päivän välein. Ei huono! Lähdenkin tästä salille, morjens!

Ole rohkea ja tavoittele mahdotonta :)

Terkuin motivaatiotankattu Tii <3

14. marraskuuta 2013

Kemirapsaa


Eilen heräsin kuudelta (ilman herätyskelloa??), puurot nassuun ja eväät kassiin. Miten hienoa oli juoda aamukahvit rauhassa ilman, että kukaan nykii housunlahkeesta tai vonkaa syliin... vaan tämä pilvilinna kesti ehkä minuutin kun pitikin jo mennä, joten loppusumpit kulautin kerralla kurkkuun ja toisella kädellä puin jo takkia päälle. Ai minne olin menossa? No, Kemiin kuntotsekkiin.

Valo vaihu jo!

En minä pahvi tullut ajatelleeksi, että kello puoli 8 aamulla Oulun valoristeykset ja rampit ovat ihan tukossa kun siellä on pari muutakin kiireistä menossa töihin. Kääk, ihan hulluna jengiä liikkeellä! Nykyinen päivärytmini ei yksinkertaisesti ole vaatinut autolla liikkumista tuohon aikaan, joten taoin päätä seinään odottaessa punaisten vaihtumista vihreäksi. Tajusin samalla, etten ehtisi aikataulussa Kemiin. Oli 13. päivä, muttei perjantai... No, olin loppu viimeksi viisi minuuttia myöhässä, että ei silti paha. (Volvo ON nopea).

Treffit Body Centerissä

Ai mitenniin jännittää!! :)

Vaatteet pois, korkkarit jalkaan ja framille.




Malttamatonta kihelmöintiä joka puolella kehoa, kun Jaana silmäilee siinä metrin päässä päästä varpaisiin. Ne jumalattoman pitkiltä tuntuvat sekunnit kun kasvojen ilmeestä ei voi päätellä yhtään mitään, eikä suusta kuulu muuta kuin myhäilyä. Ääh en kestä! Sano jo!

"Vauuu, mikä reisi"
"Oot siistissä harjoituskauden kunnossa"
"Valmentaja on tyytyväinen"

tässä kunnossa

Olin ihan mielissään! Suoraan sanottuna väliaikakatsaus pelotti. Vaikka kovasti oli punnerrettu, silti, ainahan palaute jännittää. Koutsi huojensi mieltä ettei kropassa todellakaan ole mitään sellaista mitä siinä ei kuuluisi harjoituskaudella olla... Eli höttö on ihan jees! Siitä pitää vain oppia tykkäämään! Asenne ratkaisee - aina!

Sitten salivermeet niskaan ja itse koitokseen hoplaa! Treenit Jaanan kanssa herättävät osittain kauhua polttavan kivun vuoksi, mutta samalla lapsenomaista innostumista, kun tietää joka kerta oppivansa alan gurulta jotain uutta.

Kävimme (lattea ilmaus, osuvampi olisi puuskutin ja ähisin) läpi nykyisen ohjelman jalkaliikkeitä. Ennätyspainoin! Suorin jaloin maastaveto joutui tiukkaan syyniin sillä olen tehnyt sen päin persettä. Tangon pitäisi kulkea jalkoja pitkin... nyt kulkee ja nyt tiedän. 

Ensiviikosta eteenpäin ohjelma päivittyy! Kivaa! Tässä sniiköpiikkiä mm. uudesta lähentäjäliikkeestä jossa vatsakin saa mahtavasti tuntumaa.




jalkojen pitäis pysyä vaakasuorassa, mutta kö ei jaksaaahhhaaaahaaa ;)

Nämä ovat muuten ekat tilannekuvat salilta IKINÄ :)

Seuraava prokkis on leventää harteita ja muotoilla olkapäitä pyöreämmiksi sekä lisätä reisien kokoa. Jotta tyttö alkaa kasvamaan, sapuskaa lisätään entisestään, koska edelleen mennään nippanappa pluskaloreilla. Syön tällä hetkellä 6 reilun kokoista ateriaa päivässä joten annoskokojen kasvattaminen ei olisi järkevää, ellei mieli tuntea itseään jatkuvasti pingottuneeksi ilmapalloksi. Niinpä lisäkalorit toteutetaan säännöllisin tankkauspäivin. Isokokoinen NAM ja tuuletusta - Wuhuu!

Kiitos ja kumarrus Jaana - Oli haasteellista, mutta ennen kaikkea KIVAA!

Bikinivartalo kuukaudessa... Pitkäjänteistä touhua, right?!


Siinä lähtiessäni katse tarrautui odotustilan pöydällä olevan fitness-lehden otsikkoon. En voinut olla taltioimatta tuota. Bikinivartalo kuukaudessa, se lupaa rehvakkaasti. Myhäilin, että edellisessä elämässä lehti olisi tarttunut mukaan nopean lottovoiton toivossa. Ihminen on hölmö kun se kuvittelee muutoksen tapahtuvan heti. Todellisuus on jotain aivan muuta. Sellaista dieettiä, pussikeittokuuria tai ihmepilleriä ei ole keksitty joiden avulla saavutetut tulokset olisivat pysyviä. Dieetin jälkeen, normaaliin tottumuksiin palatessa kilot tulevat takaisin, usein kahta kamalampana lastina. Been there! Väliaikaisuuden varaan rakentaminen on itsensä huiputtamista, sillä pysyvät tulokset vaativat elämäntapojen muutosta: terveellistä, lisäaineetonta ruokaa; säännöllistä, iloa tuottavaa liikuntaa ja unta. Tahtoa. Päättäväisyyttä. Halua satsata itseensä. Ja ennen kaikkea aikaa.


Kotimatkalla aurinko alkoi paistaa!! :)


autossa evästelyä

Ai että! Kemissä on ihmellistä taikaa :) Sieltä saa joka kerta uutta energiaa ja poweria tähdätä entistä tiiviimmin kohti tavoitetta. Halua kehittyä. Loistofiilis kertakaikkiaan! <3 <3 <3

Kuvan lähde > 

Sunnuntaina leireillään Annan ja Katin kanssa. Niin ihanaa nähdä tiimiläisiä ja tuttuja! Leirirapsaa seuraavaksi sitten sieltä. Nauttikaa tulevasta viikonlopusta, ulkoilkaa ja pitäkää huolta toisistanne :)

Terkuin, Tii <3

12. marraskuuta 2013

Pian puoli vuotta täynnä treeniä ja blogia, jihuu!


Kahden viikon kuluttua tulee puoli vuotta täyteen urheilijaelämän aloituksesta. Tsiisus miten siivillä aika kiitää! Oikeasti! Samalla blogi, tässä tarkoituksessaan jossa sitä nyt kirjoitan, täyttää puoli vuotta.

Paljon Onnea ja kiitos Teille!!

Haluan ihan ensitöikseen kiittää teitä ystävät ja lukijat! Vilpitön KIITOS kaikista ihanista kommenteista, kannustavasta palautteesta sekä viesteistä joissa kerrotte omista projekteistanne. On ihan huippua huomata miten itsestä huolehtiminen yhdistää; siitähän tässä on loppuviimeksi kyse, itsestä välittämisestä. Olemme samassa veneessä ;)

Aluksi blogillani oli muutama kymmenen lukijaa, sitten määrät pompsahti satoihin ja tällä hetkellä BakaraBlogia klikkaillaan noin 10 000 kertaa kuussa. Olen tuosta määrästä todella otettu, sillä mielestäni se on paljon! Postittelusta on tullut kuukausien kuluessa mukavan vuolasta ja saan yhä useammalta lukijalta viestin mieluummin privana, kuin "julkisesti" blogiin postaten. Ja samaan hengenvetoon toitotan, ettei henkilökohtaisempi lähestyminen missään nimessä haittaa ja toimii niinkin, pääasia että posti kulkee, mutta mietinpähän vain mistä johtuu? Ken kertoo?


TYKKÄÄ BakaraBlogista feisbuukissa!


Ilokseni olen huomannut että myös BakaraBlogin fb-sivusta on tullut aktiivinen pulinakanava! Jee! Ensin siellä oli 50 fania, kohta oli sata ja nyt lähestytään 200 tykkääjää. Wau, kiitos siitäkin! Facebookin puolella tulen järjestämän fanien kesken arvonnan vielä tässä ennen joulua, joten kannattaa ehdottomasti tykätä :)


VIRTUAALIHALI!! Kuvan lähde >

Tietoisuus siitä että omat kokemukset tsemppaavat ja potkivat teitä eteenpäin siellä, kannustaa myös minua ihan hulluna! Se saa ponnistelemaan entistä enemmän kohti tavoitetta. Toivon, että pysytte yhtä aktiiveina jatkossakin, sillä ajatusten vaihto on tärkeää! TE olette tärkeitä! <3
 
Sitten varsinaiseen aiheeseen eli (vajaan) puolen vuoden kehitykseen. Aloitin Jaana Kotkansalon valmennuksessa kesäkuun 2013 alussa. Noo, mitä tässä ajassa on tapahtunut?


Kisavalmennuksen aloituskuva ja tilanne nyt

Otan edistyskuvat mahdollisimman neutraalissa asennossa, koska silloin saan todenmukaisen käsityksen muuttuvasta bodista. Näin kehitys on vertailtavissa ja muuttuvat tekijät on minimoitu. Poseerauskuvat joissa jännitellään, kierretään ja kohotellaan, ovat sitten asia erikseen.

"Peili kertoo", sanoo valmentaja. Niin se tekee, mutta silmä ei erota. Ellen ota kuvia ja asettele niitä vierekkäin, ei kehitystä pysty itse näkemään.

Miten muutos näkyy numeroissa?

- Painan kilon enemmän! Niinpä, lihas painaa enemmän kuin läski.
- Pepun ympärys on tismalleen sama, mutta muoto on aivan toinen!
- Rinnan ympärys (alta) kasvanut 3 cm!

Olenko itse tyytyväinen? Tarviiko kysyä - Kyllä!! Erityisesti olkapäihin, sillä en ole koskaan omistanut harteita! Töitä on paiskittu ja tulokset näkyvät! Tästä jatketaan uusin haastein! Jiihaa!

Loistava! Repesin! Kuvan lähde >

Ruokamääriä lisättiin pari kuukautta sitten, joten olen itseasiassa vasta nyt oppinut elämään uudessa isommassa olotilassani. Oppinut miltä tuntuu olla treenikauden kunnossa. Olen hieman muhkumpi ja pehmeämpi kuin elo-syyskuussa, mutta nyt rauta nousee ja elämä hymyilee - ja sehän on tarkoitus - voida hyvin! Kävin ennen ruoan lisäystä aika pienikokoisena pimatsuna (XS), josta seurasi väsymys, voimatasojen laskeminen ja olin ihan helevetin pahantuulinen akka, koska nälkäisenä pinnaa ei ollut nimeksikään. Treenikaudella pitää tankata ettei bensa lopu kesken ja mopo jää välille.

Laiha ruikula. Näin vähällä ruualla ei lihas paljoo kasva...

Sen sijaan Iso annos aamiaista -> Lihaksille potkua, namskis!

Puolisen vuotta siis purkissa. Edelleenkään en voi käsittää miten nopeasti aika on hurahtanut! Jos kaikki menee kuin on suunniteltu, ei mene edes puolta vuotta ja alkaa kisadieetti. Hui! Aikaa ei todellakaan ole yhtään liikaa!

Kehonrakennus on tooodella hidasta, mutta erittäin palkitsevaa. Kun syö terveellisesti enemmän kuin kuluttaa, treenaa kovaa ja muistaa levätä, syntyy tuloksia. Suurin kehittymisen paikka minulla on keskittyä olennaiseen eli lopettaa kaikki turha puuhastelu, hääräily ja stressaaminen asioista joille ei voi tässä vaiheessa tehdä mitään sekä olla ennen kaikkea tehokkaampi arjessa, sillä treenien lisääntyessä minulla ei tätä vauhtia riitä tunnit vuorokaudessa, koska levolle pitää jatkossa jättää enemmän sijaa. Ei mitään vähäpätöisiä pikkujuttuja, mutta ratkaisut löytyvät kyllä, kun niin on päättänyt.


Tehokkuus arjessa: Lastenohjelmat + aerobinen = Kaks kärpästä bing ja bong!

Huomenna matkustan heti aamusta Kemiin. Ensin kipsuttelen korkkareissa ja poseilen biksuissa. Valkku tarkistaa kunnon ja asennot. Samalla hirvittää, mutta odotan yhtälailla onnessani jännäkakka housussa mitä tuleman pitää. Siis vaikka lihasta onkin tullut, mutta olen hamstrannut kehoon luonnollisesti myös rasvaa. Mitä palautetta saan? Sen jälkeen on luvassa tappotahtinen treeni salilla jaloille ja vatsalle. Saako huutaa jo nyt? Aim gona daaaai!!! Jee ja apua yhtäaikaa! Tajusin muuten juuri, että saattaisin tarvita kuskin Kemistä Ouluun, sillä hullun setin jälkeen en taida olla ajokunnossa. Anyone? Help! ;)

Postausta seuraavaksi sitten sieltä. Voikaa hyvin ja halikaa toisianne! Ja niitä toiveita ja terveisiä saa lähetellä, on kiva kuulla myös teidän kuulumisia! Muksaa viikon jatkoa!

Terkuin, Tii <3

10. marraskuuta 2013

Läski onkin ikuista...


Tiistaina marssin sydän pamppaillen kehonkoostumusmittaukseen. Iiks. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo kolme kuukautta joten jo oli aikakin!

Mittauspiste sijaitsee Alasintien Liikussa :)

Oli niin huippua nähdä samalla Sami "Fit4Fun" Alalauria pitkästä aikaa. Sami, joka tekee kehonkoostumusmittaukset, on siis kuntoiluhurahduksen alkuaikojen personal trainerini, joka toimii valmentajana ja kouluttajana Oulun sekä lähikuntien alueella. Eli, mikäli olet aikeissa satsata itseesi; haluat päästä kiloista eroon, saada päivitystä kuntosaliohjelmaan tai tarkistaa ruokavaliotasi, suosittelen Samin palveluita lämpimästi. Puhelinta käteen ja elämälle uusi suunta!

Fit4Fun kotisivuille TÄSTÄ > 

Sitten itse tuloksiin. Osa onkin jo tietoinen miten mittauksissa kävi, sillä suitsutin tulosta blogin fb-sivulla. Naiseen on tarttunut kolmessa kuukaudessa 800 grammaa lihasta! Jeaah, treeni puree! Mutta, jotta ei kuulostaisi liian ällö-vaaleanpunaiselta, on eräs asia jonka jätin kertomatta: Lihaksen mukana on tullut myös fläsää, lähes kilon verran.

Raportti aiheuttaakin stressiä?

Rasvauutinen aiheutti pienen kriisinpoikasen urheilijan taipaleella. Jolloin kehossa tapahtuneet tavoitellut positiiviset muutokset jäivät tyystin tämän järkytyksen varjoon. Ja oikeasti: takareisiin ja pepaan on ilmestynyt muhkuroita, naisen pahinta vihollista, selluliittia. Auttava puhelin Jaana Kotkansalo kääk ja apua. "Mitä mulle tapahtuu?". Vastausta en suoranaisesti saanut, olikohan jotain: "Mitä muhkuroita siellä nyt on", ei siis lainkaan huolestuneesti, vaan lähinnä "etkö ole vieläkään lopettanut itsesi kyyläämistä" -leikkisään äänensävyyn. Olin ihan masiksessa. Ovatko pahkurat ilmestyneet kostoksi tyhjästä heti, kun nautin "muutaman" lasillisen kuohuvaa ja pikkuisen poikkesin ruokavaliosta? Olin päässyt niistä jo eroon! Hei come on, ette voi tehdä mulle näin! Painan niska limassa ja pusken eteenpäin salilla, kellon ajasta huolimatta, noudatan ruokavaliota ja tässä on kiitos. Ei kauhean reilu meininki...


(Miten meneekin niin, että mies voi syödä ihan mitä se haluaa, ja ainoa mikä sillä kasvaa on pelastusrengas?? Lievää turhautumista ilmassa. Argh!)

No, olin ehtinyt piehtaroida itsesäälissä, hyppiä tasajalkaa monta kierrosta talon ympäri ja melkein heittänyt pyyhkeen kehään, kunnes löysin tilannetta tukevan ja valaisevan artikkelin. Nou hätä! Sen mukaan kehomme rasvasolujen määrä on vakio, vain niiden koko vaihtelee. Kuluttaessamme enemmän energiaa kuin syömme, rasvasolut kutistuvat, jos taas syömme enemmän kuin kulutamme, ihrapallerot kasvavat. Lasse Seppäsen koko artikkelin "Vatsan alueen rasvavarastot" voi lukea TÄSTÄ.

Läski siis ON ikuista. Thänk gaad, lievästi valaistunut ja helpottunut olo! Onhan tuleva ihran polttamisoperaatio huomattavasti iisimpi hahmottaa tiedostaessaan, että vaikka päällään seisoisi, rasvasolujen määrä pysyy samana eli ainoastaan rasvasolun kokoon on mahdollista vaikuttaa. En olekaan täyttynyt kilolla rasvaa, vaan todellisuudessa solujen koko on kasvanut. Eli ruokaa on syöty enemmän. Niin!


Peljättävä hartiaosasto!

Tänään on ollut ihan voittajafiilis, uutta virtaa ja freshit ajatukset!! Arvaa miksi? No, olen NUKKUNUT viime yönä lähes yhdeksän tuntia! Aah, mieli ja lihakset ovat saaneet levätä. Milloin viimeksi olen saanut nauttia noin pitkistä, katkeamattomista kauneusunista, en edes muista, varmaan vuosi sitten. Äidin harvinaista herkkua! Tempasin tuossa puolen tunnin aamuaerobisen, hullulla draivilla! Eikä tämä harmaita hiuksia aiheuttanut esteettinen häiriö enää tunnu missään. No okei, ainoastaan vähän. Mutta, so what? Jos sellut ovat halunneet tulla vierailemaan kroppaani, mitä tuota voivottelemaan. Näin on nyt ja jossittelu ei auta pätkän vertaa eli asiassa eteenpäin, niin kuin mummo lumessa. Kyllä ne kuhmut sieltä lähtee, viimeistään kisadieetillä. Ja onpahan ainakin konkreettista tavoitetta!


Aamuaerobiselle suoraan sängystä! Polkee-polkee!

Keskiviikkona käyn mutkan Kemissä näyttämässä kuntoa valkun luona, jolloin saan ratkaisun rasvadilemmaan ja tsekkiin pääsee myös saliohjelma sekä ruokailut. Jännää!

Kaikki ajallaan hätähousu. Kroppaa muokataan, sitä ruokitaan ja sille pitää antaa lepoa. Balanssia vielä etsitään. Hengitä syvään hani, kaikki järjestyy :) Tänään keskitytään isukkiin (heti kun hän tulee reissusta kotiin)!


Kuvan lähde > 

Hyvää isänpäivää meidän isille, omalle isille ja kaikille iseille!

Terkuin, Tii <3

8. marraskuuta 2013

Fitness superviikonloppu Oulussa!


Tällainen postaus päivittyi facebookin feediin tunti sitten. Kyllä meitä pohojosen ihimisiä nyt hemmotellaan!! Ilmoittauduin välittömästi sunnuntaille. Ketä muita on tulossa?


Kuvan lähde > 

Terkuin, Tii <3

3. marraskuuta 2013

Juotko tarpeeksi vettä?


Hyvä kysymys. Tässä osoitteessa kävi nimittäin niin, että huomasin pari viikkoa takaperin muistuttavani suomuista kalaa. Vähän sellaista joka on jo ehtinyt kuivahtaa kivellä auringon paahteessa.... Iho hilseili, nenästä irtosi ihoa ja sormen välit lähes aukesivat. Kynsinauhat repeilivät. Lisäksi ihoa alkoi kutittaa. "Ei herrajumala mitä mulle tapahtuu!"

Ostin apteekista erittäin kuivan ihon perusrasvaa. Panostin kasvovoiteisiin. Tuhlasin anti-age-tuotteisiin (Isännälle jääköön kertomatta reissun visasaldo, kröhöm siis ihan ruokakaupassa kävin). Pahintahan tässä on, ettei taikavoiteilla ollut juurikaan vaikutusta! Ehkä hetken, mutta pian taas kiristi ja kirrasi. Toki sää on viilentynyt, mutta ei ihoni aiemminkaan ole näin voimakkaasti reagoinut. Vai onko syynä sittenkin ikä? Valmentajalle lähti välittömästi epätoivoinen facebook-viesti ja monta huutomerkkiä perään.

Kuvan lähde > 


Vastauksessa oli ensimmäisellä rivillä kysymys "Juotko tarpeeksi vettä?" Pyydettiin tarkistamaan myös B-vitamiinin ja rasvojen saanti. Tiedän että vitamiinit ja rasvat ovat kunnossa, mutta neste...


No, eikait siinä. Tein työtä käskettyä. Täytin kolme 0,5 litran pulloa tönöttämään tiskipöydälle. Vasta siinä iltapäivän puolella, kun pulloista vasta ensimmäisestä oli kulautettu tuota elämän eliksiiriä, tajusin että kääk, vielä kaksi jäljellä! Raksuti-raksuti. Nauttimani päivittäinen määrä oli reippaasti alakanttiin. Sillälailla.

Joo-joo-tiedetään. Tiedän että vettä pitäisi juoda paljon, mutta joinko tarpeeksi. En. Luulin juovani. Kova kallo ja jäärä mikä jäärä.

Kuvan lähde > 


Ryhtiliikettä nainen! Nyt olen tsempannut viikkojen aikana ja siemaillut vettä yli 1,5 litraa päivittäin. Ihan vesijohtovettä. Olen piilottanut pulloja hoitolaukkuun, käsilaukkuun, autoon, treenikassiin... niin että neste kulkee kokoajan messissä. Jos on ollut salipäivä, nestettä on uponnut treenissä lisäksi litran verran.

Juomiseen on pitänyt kiinnittää aivan erityistä huomiota, siten, että iltapäivästä, siinä kolmen tienoilla olen varmasti nauttinut yli puolet päivän tarpeesta, ettei seuraavaa yötä tarvitse rampata vessassa, you know ;)

Kuvan lähde > 

Ja näin se on nähtävä. Voitteko uskoa, iho-ongelmat ovat kadonneet! Siis vain reilussa viikossa!!! Koen suurta helpotusta kun vaivaan olikin näin yksinkertainen ja päivänselvä syy. Mutta kyllä tuota nestettä on paljon kitattukin. Nenää pitää käydä puuteroimassa tämän tästäkin, mutta jos nestetasapainosta huolehtimisen hyödyt ovat näin merkittävät, helpotuksen huoneessa ramppaaminen on todellakin sen väärti! Vesi vanhin voitehista, kyllä mummo tietää ;)

Ihon kuivuminen on seuraus. Yritin hoitaa seurausta rasvaamalla, mutta en hoitanut itse kuivumisen syytä. Haa. Onkos siellä vastaavia kokemuksia?

Terkuin, Tii <3