29. elokuuta 2013

Lahteen lähdössä, iha täpinöissään!


Aah, miten onnellinen voikaan olla, kun on terve! Itsestäänselvänä pitämästään asiasta unohtaa olla kiitollinen. Olin flunssassa lähes viikon eli se tiesi pakkolomaa treenistä. Uudet pöpöt ovat liikkeellä koulujen ja päiväkotien kaivauduttua esille kesälomiltaan. Mutta nyt, ollaan taas kiinni raudan upeassa nosteessa, ennätyspainoin. Tii is totally back! :)

Arvatkaa mitkä nämä ovat?




Nooooo, pääsyliput tulevan viikonlopun Nordic Fitness Expoon, Lahteen! Ääk, jos voisi olla kusiaisia housuissa, niin minusta tuntuisi silloin varmaan juuri tältä!

Lauantaina Messukeskuksen täyttävät upeat IFBB Pro-ammattilaiskilpailijat, luvassa siis ehdotonta kansainvälistä fitneksen kärkikaartia. Bikinissä Anna Virmajoki edustaa Suomea. Vielä on paikkoja B-katsomoon, että jos mielit mukaan, niin kannattaa klikata Lippupalveluun välittömästi.

Sunnuntaina mitellään fitness-lajien SM-titteleistä. Ja arvatkaa mitä? Minulla on onni päästä tiimimme Team FitBodyn naisten bodykisaajien huoltojoukkoihin. Mieletöntä! Näen siis mitä siellä lavan takana tapahtuu sekä koen ne hetket juuri ennen lavalle nousua viimeistelyineen ja jännityksineen! Vähänkö aion ottaa kuvia, enpä vissiin! :)


Lähdemme Fannin, Hannan ja Pauliinan kanssa huomenna aamusta ajamaan. Mari  jää lepäämään tautia pois (nyyh). Paranethan pian <3 Perjantaina on siis  naiskuskeja liikenteessä hopealla ja nopealla farmarivolvolla välillä Oulu-Lahti, eli hitaampien kannattaa pysyä pois edestä :)

Eväät - melkein check. Kamera ladattu - check. Uteliasta, avointa mieltä - check. Odotukset ovat korkealla!

Lahdessa nähdään. Toivon tsemppiä ja onnistuneita kuntoja kaikille kisaajille sitten kisapäivänä! Loistakaa! Kuulumisia sitten enemmän Bakarablogin naamakirjan puolella :)

Huippua viikonloppua!
Terkuin, Tii <3

26. elokuuta 2013

Makuaistimuksia


Aurinkoista viikon alkua! Täällä elämä voittaa ja rouva Alasimi voi huomattavasti paremmin!

Meillä oli perheviikonloppu. Tarkoittaa siis sitä, että koko poppoo on kasassa ja meillä öllötellään. Ei edes yritetä keksimällä keksiä tekemistä, ollaan vaan ja puuhastellaan rennosti. Nautitaan arjesta ja hetkestä.

Perheviikonlopun tunnistaa myös siitä, että meillä oli herkkua. Tytär sai toivoa ihan-mitä-vaan-ikinä-herkkua halusi ja sitten sitä leivottiin.

Leipominen lasten kanssa on, ööh, sotkuista puuhaa. Jauhoja joka paikassa. Taikinaa ovenkahvoista lähtien. Kohokohtahan ehdottomasti on vispilöiden nuoleminen ja taikinakulhon kaapiminen. Siksi kait ne haluavatkin osallistua ;)


Mokkapaloja, naaaammmmmm.

Hävyttömän herkullisen näköisiä. Ei mennyt kauaa kun puoli pellillistä oli tuhottu. Iloitsin ja hykertelin ahmimisreagtiota, sellainen kuhina leivoksien ympärillä kävi. Pitäisikö ehkä leipoa useammin? ;)

Uskomatonta miten makuaisti kehittyy ja mieliteot muuttuvat. Aiempi herkkumörssäri, siis minä, olisin rapannut taikinakulhoa lasten kanssa kilpaa, mutta nyt ei edes tehnyt mieli! Sylkirauhaset eivät syöksäyttäneet vesitulvaa kielelle. Tytärkin yritti virneessä: "Äitiiii, ei se nyt yhteen palaseen kaadu". Ehkä ei niin, mutta jos ei tee mieli, miksi pitäisi ottaa?

Toisekseen, vatsan eteen on tehty vuosi töitä. En edes ala laskemaan montako vatsalihasliikettä on puserrettu. Näin sieluni silmin vatsalihasteni uuden muotoontumisen lösähtävän täysin, jos edes suunnittelisin maistamista. En siis senkään vuoksi ota kakkua, kiitos vaan.

Kolmanneksi, elämä on valintoja, ja tämä on yksi niistä.


Suurinta herkkua: tuoreet mansikat!

Oletteko muuten huomanneet, että makuaisti muuttuu yllättävän nopeasti, jos tekee muutoksia ruokavalioon?

Olen syönyt lähes vuoden suhteellisen puhdasta ruokaa eli valmisruoat, lisä- ja makeutusaineet on mahdollisuuksien mukaan jätetty kokonaan pois. Ruoan keinotekoisuuden maistaa heti.

Selkeimmin olen muutoksen huomannut makean himossa. Esimerkiksi tee. Aiemmin ostin vain makuteetä joka kuorrutettiin parilla lusikallisella hunajaa, koska oli muuten, mausta huolimatta, niin väkevää.

Eilen markettireissulla pysähdyin yrttijuomalajitelman kohdalle. Kamomillaa, sitruunamelissaa, inkivääriä, nokkosta... tuoteseloste sanoi. Ajattelin että no ok, no kokeillaan flunssan kunniaksi. Pakettikin oli houkutteleva. (Kyllä, ulkonäkö vaikuttaa ostopäätökseen, mikäli tuotteen sisällöstä ei ole aiempaa kokemusta tai suositusta.)

Aiemmat ehdottomat inhokkini, yrttiaiheiset mitkään höpö-höpö-juomat, yääk, (koska ne eivät maistu miltään) osoittautuivatkin suureksi yllätykseksi.




Juoma hautumaan ja odotus. Tunnistin ilmaan höyrystyvän tuoksun, joka kuljetti Thaimaaseen. Siinähän pääsi lomafiilikseen, auringon alle, hymyilevien thai-ihmisten pariin :)




Maistoin.

Tunnistin maut. Sävyt. Oli hyvää. Eikä juoma tosiaan kaivannut makeutusta. Jännää. Tämä tuote lisätään kuivakaappiin. Ehdottomasti.

Odotan vielä sitä päivää, kun uskallan vetää kahvin mustana. En ole vielä rohjennut :) Tottumiskysymys lienee sekin.

Miten teillä on makunystyröiden kanssa? Onko ahaa-elämyksiä?

Tänään maltan vielä viettää välipäivän, juon, juon ja juon ja menen kyllä käymään salilla, mutta venyttellen. Tai sitten sali ympäristönä muuttuu olohuoneen karvamatoksi kymppiuutisten säestelemänä. Tuo kuulostaa itseasiassa paljon huokuttelevammalta. Keho kaipaa nyt huoltoa ja hellyyttä. Huomenna aion olla terve ja menen nujertamaan rautaa aamulla kello kuusi. Nukkumaan siis ajoissa.

Terkuin, Tii <3

24. elokuuta 2013

Ennen ja jälkeen


Tättädädäädädää! Olen niin ylitsepursuavan iloinen, että vuosi sitten maanantaina lähdin aamuaerobiselle, aloitin noudattamaan annettua ruokavaliota ja tein mitä ohjeissa sanottiin. Sillä, jos olisin siirtänyt aikomusta hamaan tulevaisuuteen, siihen kuuluisaan "seuraavaan kertaan", en varmasti olisi tässä.


31.8.2013 tulee vuosi täyteen elämäntapamuutoksen aloituksesta. Olen samalla ihan häkeltynyt miten moni teistä siellä on odottanut juuri tätä bloggausta. Kiitos kaikista kannustavista viesteistä <3 On ihan parasta, jos näistä suttuisista suihkuhuoneotoksista siellä koette saavanne kimmoketta omaan treeniin tai arkeen. Muistattehan kertoa myös siitä, koska palaute saa kirjoittamaan lisää!

Mutta itse asiaan. Tähän alkuun pari otosta 10 vuotta sitten eli reiluna parikymppisenä. Tyttäreni oli tuolloin 2 vuotias.


Billabongin mallina. Uu mama mitkä sääret! 

Tuohon aikaan tanssin aktiivisti ja kävin salilla, niillä ohjeilla mitä naistenlehdet tarjosivat. Söin mitä sattuu, milloin sattuu ja elin epäsäännöllisen vauhdikasta elämää, niinkuin nuorena kuuluukin nähdä ja kokea :) Niin, parikymppisenä ne elämäntavat eivät ole niin justiinsa, eivätkä muutaman tunnin yöunet näy aamulla päällepäin, vaikka meikit päässä olisi nukkunut...


GOOM- bileissä 70-luvun tyyliin. Kuvassa laiha Rimpula :)


malleilua

Tanssin, opetin, kilpailin ja esiinnyin. Työ imaisi mukaansa. Minulla oli kiire nähdä maailmaa, tarttua niihin jokaiseen työtarjoukseen joita ehotettiin. Tienata. "Olla jotain".



Tanssinopettajakoulutuksessa vuonna 2006. Kuva: Mika Kamula


Laivashöy vuonna 2007 


Naimisiin 2008 <3 Kuva Studio PSV

Kolme vuotta sitten tulin raskaaksi ja aloin odottaa toista lasta. Olin uraputkessa; oli lapsi, mies, yritys, farmari, omakotitalo ja lainaa, vain koira puuttui. Jee-jee, perusnormit täyttävä kansalainen. Tässä pikkumasu näkyy jo söpösti.

Juhannus Martinniemessä vuonna 2010. Kuva: Merja Illikainen

Yrittäjä valmistautumassa töihin. Huhheijaa tuota mahaa!



Siitä parin viikon kuluttua ollaankin vähän toisenlaisissa tunnelmissa. Enää ei naurata. Olo on pinkeä, kuin poksahtavalla ilmapallolla. "Syntyis jo".

Etumaha eli poikamaha. Poju syntyi kuun lopussa.

Töiden ohessa olin hukannut todellisen minäni. Olin töitä suorittava monsteri ja vaikka toteutin haavettani, samalla sen tavoittelu vei minua kauemmas tärkeimmistäni. Siinä sohvalla univelasta rättipoikkiväsyneenä maidontuoksuisena ja hiukset rasvasta roikkuen päätin, että suunnalle oli tultava stoppi. Aloin kuunnella sisintä. Luottaa intuitioon.

Seuraavaksi kuvaa vuoden kuluttua synnytyksestä. Olin juuri lopettanut imettämisen ja palailin äitiyslomalta töihin. Oi, ihania aikoja <3 Niitä herätyksen hetkiä.

Virman pikkujouluissa loppuvuodesta 2011 

Seuraavan kuvan nähdessäni tajusin etten oikeasti näytä siltä miltä luulin näyttäväni. Eli tämä on SE kuva, joka käynnisti koko rumban. Perse ja vyötärö argh. Rinnat olivat kyllä mieleen (ja miehen myös), mutta kaikki se muu höllyvä ja löllyvä. Yäk. 

Äitiys muuttaa ihmistä. Väitän, että äitiyden huumassa saattaa myös kadottaa itsensä. Jotkut saattavat löytää uuden elämän. Näin kävi minulle. Olin kurkkua myöten täynnä paitsi ulkonäköäni, mutta myös sen hetkistä elämäntapaa. Asioille oli tehtävä jotain. Heti.


Ja siitä se ajatus sitten lähti... kuva Jukka Vuorinen

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut: "Oot muuten vuoden päästä alusvaatteisillasi netissä", olisin nauranut tälle räkäiset naurut päin pläsiä. Mutta tässä ollaan! Olisin edes valinnut lähtötilannekuvaan bikinit, vaan ei. Näillä siis mennään!

Seuraavassa on projektin aloituskuva joka oli tarkoitettu omaan käyttöön. Visusti piiloon piirongin laatikkoon. Ja juuri siksi niin suloinen. Olin silloin hukassa. En lainkaan sinut vartaloni kanssa.

Ekat kuvat. Elämäntapamuutoksen aloitustilanne 


Lähtötilannemitat 31.8.2012:

Paino: 61,6 kg
Rinnan alta: 77,5 cm
Vyötärö: 74 cm
Lantio: 102 cm
Reiden ympärys: 58 cm
Hauis: 28 cm

Vaatekokoni oli paisunut numeroon 40!! Minulle valtaisa luku, koska olin aina aikuisiällä (paitsi raskaana ollessa) käyttänyt pienen XS-S naisen kokoja. Nyt olin pehmeän muodokas ja muhkurainen. Toinen tykkää muhkummasta, mutta minä olin piilossa vartalossani. Huono ryhti ja kehon painopistekin on hukassa. Seison vinossa ja etupainotteisesti.

Ei tarvitse kovin kaukaa lähteä etsimään syitä, miksi olin alkanut kärsiä selkävaivoista ja välillä polviakin särki… Elävä esimerkki, kas näin. Lääkäristä olisin saanut todennäköisesti reseptin buranaan ja sairaslomaa, mutten määräystä liikunnan lisäämiseen tai ruokavalion tsekkaukseen. Myös se henkinen puoli alkoi rakoilla. Minulla ei ollut hyvä olla itseni kanssa ja se heijastui - kaikkeen.

pullaposki ;) 

Miksi olin päästänyt itseni tuohon kuntoon??
”Oon äiti… Liikaa töitä... Ei oo aikaa… Ei oo hoitajaa… Ei jaksa…”

Äiti hoi. Tarvitaan tervettä itsekkyyttä, jotta uskaltaa varata vuorokaudesta aikaa itselle, tuntematta silti syyllisyyttä. Äidit yritämme uutterasti tehdä kaiken, oman navan jäädessä viimeiseksi, jolloin sen vuoro ei välttämättä tule koskaan. Ehkä äitienpäivänä? Pieneneekö se pyykkivuori siitä kuitenkaan vaikka asuisit pyykkikoneen vieressä. Seuraavana päivänä kodinhoitohuoneesta kävelee samanlainen läjä vastaan. Tai väheneekö työt siitä vaikka niitä kuinka tekisi? Kuka opetteli sanomaan ei.

Nautin kotona ja äitinä olemisesta, ruoan tekemisestä, leipomisesta, niistä arjen perustekijöistä, jotka muistuttivat omasta lapsuuden kodista (ja mummulasta). Uraputki (ai kauhia miten inhoan nyt tuota sanaa, jonka kuvittelin olevan jotain tosi hienoa) oli vienyt minut kauas pullantuoksusta. Olla kotona. Olla läsnä. En ollut kotona. Enkä ollut läsnä.

Ja niin, entä se oma elämä ja terveys?
Tein päätöksen ja aloitin itsestä välittämisen kuntoremontilla 31.8.2012. Siihen rynnistin Fitfarmin Superdieetin keinoin. Kesto 6 viikkoa. Ruokavalio meni täysin uusiksi ja kotijumppaa. Ihan älyttömin tuloksin. Nesteet poistuivat, kiloja lähti 4,2 sekä senttejä ympärysmitoista yhteensä 22,50. Lähinnä pepasta ja vyötäröltä.


Muotinäytös Zeppelinissä lokakuu 2012. Kuva Minna Koivumaa

Sitä seurasi Superdieetin Ekstra lokakuussa 2012. Kesto 6 viikkoa. Ruokavalio oli grammantarkka ja kotijumppasin edelleen. Sen jälkeen otettiin tovi rennosti ja tammikuussa 2013 yritin lähteä uudelleen Superdieettiin, mutta luonto antoi periksi. Kaivattiin ronskempia otteita.

Nettivalmennukset ovat ihan jees ja mikä toimii toisella, ei taas pidemmän päälle toimi toisella. Minä olin se ei. Junnasin paikallani. Kaipasin aitoa ihmistä, oikeaa lihaa ja verta vierelleni. En tietokonetta. Ihmistä jolle voi soittaa, kysyä ja jonka kanssa keskustella.

Elämäntapamuutosta takana puoli vuotta. 

Kuvasta näkee, että olen solakoitunut, mutta halusin lihaksia! Kroppa oli jämähtänyt tuohon "tilaan".

Maaliskuussa 2013 otin yhteyttä personal traineriin. Fit4Funin Alalaurin Sami ruoski kehoni, jonka oikea ikä oli 34 vuotta, 27 vuotiaan nuorikon kuntoon, vain 3 kuukaudessa. Tämä tulos oli todennettavissa kehonkoostumusmittauksella ja kuntotestillä. Olin energisemmässä kunnossa, myös henkisesti, kuin vuosiin!


Kuvaus- ja kauneuspäivä 5.5.2013. Projekteissa on hyvä olla välitavotteita :)

Raivokas ja nousujohteinen treeni sai mielen haluamaan lisää. Kesäkuussa 2013 päätin ottaa uutta haastetta niskasta kiinni astetta kovemmin panoksin. Ihannevartalo, jonka perään kuolaan, on sporttinen ja kurvikas Bikini Fitness-urheilijan kroppa. Ja kun selvisi, että rakenteeni olisi lajiin sopiva, tämähän löi lisää vettä myllyyn, jolloin tein sopimuksen kilpailuun tähtäävästä treenistä valmentaja Jaana Kotkansalon johdolla.

Nyt on takana vuosi elämäntapamuutosta. Ajasta noin puolet on kulunut nettivalmennuksessa enemmän tai vähemmän tosissaan, 3kk PT:n kanssa tavoitteellisesti ja nyt viimeiset 3kk:n ajan olen treenannut urheilijan lailla päämääränä Bikini Fitness -kisalavat. Tältä näyttää nyt:


Tilanne nyt. Elämäntapamuutosta takana vuosi. Jihuu, tulosta tulee!


Mitat 23.8.2013

Paino: 56,6 kg (-5 kg)
Rinnan alta: 76 cm (-1,5 cm)
Vyötärö: 68 cm (-6 cm)
Lantio: 94 cm (-8 cm)
Reiden ympärys: 54 cm (-4 cm)
Hauis: 27 cm (-1 cm)

Rasvaa on saatu kiitettävästi pois sieltä missä sitä olikin eli vyötäröllä ja lanteissa. Seuraava kehonkoostumusmittaus on lokakuussa, jota odotan kieli pitkällä. Kurkkaa ensimmäiset mittaukset.

Verrattuna kuvaan puoli vuotta sitten (maaliskuu), ei fyysisessä koossa ole suurtakaan eroa. Koska rasvaa käännytetään lihakseksi, muutos tapahtuu tällä hetkellä erittäin piinaavan ja tuskallisen hitaasti. Josta olen käynyt itseni kanssa kiivasta kädenvääntöä pariinkin otteeseen. Mutta tapahtuu kuitenkin! Ja voi kuulkaa, kun osaisin kuvailla mikä se ero tuntumassa on: pehmeän ja höllyvän sijaan kiinteä ja jäntevä, eikä kävellessä maha eikä peppu juuri heilu eikä hylly. Aika kompakti paketti :) No kyllä tuo alakerta oikeasti vielä vaappuu, mutta ei jää hytisemään enää puoleksi tunniksi seisahtumisen jälkeen :)


Ja vielä kertauksena ennen ja jälkeen-kuvat vieretysten.








Pysäyttävää. Erityisesti kuva takaapäin. En meinaa tunnistaa itseäni. Vartalon muoto ja painopiste on muuttunut täysin. No mitäs siitä on seurannut?

Vaatekaappi on ensinnäkin mennyt totally uusiksi. Vuodessa koosta 40 kokoon 34-36! Käytän jälleen toppeja. Rakastan niitä! Myös lyhyet shortsit ovat löytäneet takaisin vaatevarastoon. Samoin rintaliivit menivät vaihtoon, kun tisseistä lähti rasvat. Ennen farkut tuntuivat vyötäröstä ja pepasta ahtailta joka kuorrutettiin jenkkakahvoilla vyötärönauhan päällä. Nyt, kun sujahdan farkkuihin, tiukkuutta tuntuu vain ja ainoastaan reisissä! Omituisinta tässä on se, että tyttäreni 12v, käyttää osittain minun vaatteita... en vielä osaa sanoa onko tuo viimeisin hyvä vai huono asia ;)


Yksi tavoite saavutettu: hääpukuun mahtuminen.
Vuosi sitten morsiusunelma juuttui kiinni persiiseen,
mutta nyt luiskahti läpi tuosta noin vain, ilman oivariinia!
Kokoni on jälleen XS !!
Naama on kuin naantalin aurinko,  syystäkin!

Vaikka ulospäin muutos on kaksi vaatekokoa, ja olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin evör, suurin edistys on tapahtunut pään sisällä.

Kun vanhoista kaavoista, tutusta ja turvallisesta, mutta silti epätyydyttävästä elämästä päästää irti, se vapauttaaEn kadu hetkeäkään päätöstä elämäntapamuutoksesta joka on tuonut kaikki ne uudet mahdollisuudet, ihmiset ja kokemukset elämääni.

Aluksi tuntui vääryydeltä, miksen saa syödä karkkia tai ottaa viiniä. Koska silloin tavoitteet liittyivät pelkästään ulkokuoreen. Halusin näyttää paremmalta, hoikemmalta, kauniimmalta. Ei.

No, lähtökohdat olivat siinä, mitä sitä kieltämään. Hyvä, että toimivat alkuun motivaattorina. Silloin. Mutta, kun saavutin ne vaatekoot, joihin olin halunnut mahtua karkkia syömättä (todella karkeasti kuvattuna), niin mitä sitten? Mitä sitten tekisin? Etsin syytä syvemmältä.


Himottu Vee alkaa pikkuhiljaa erottua.


Ruokavalion noudattaminen ja tavoitteellinen treeni olivat minulle ne avainsanat onneen. Ne synnyttivät hyvän olon myös sisäisesti. Minkäs ihminen itselleen mahtaa, kun motivaattorina täytyy olla selkeä päämäärä. Ei se "yleisen hyvinvoinnin vuoksi" vain toiminut. Vaikka yritin. Sanahelinäksi jäi tuuleen riepoteltavaksi. Kun treenissä ja elämässä on konkreettinen tavoite jota kohti mennään, motivaatio tekemiseen pysyy yllä, joka päivä. Näin matka on myös mielekäs ja selkeä.

Kun treenaan säännöllisesti ja syön terveellisesti, se ruokkii mieltä, jolloin jaksan olla ja OLEN iloisempi, rennompi, pitkäpinnaisempi, tasapainoisempi ja okei-okei hyvännäköisempi äiti ja vaimo. Olo on erinomainen, voimaantunut. Usko itseen on palannut. Rinnassa roihuaa sellainen nöyrä tahdonvoima, jolla mennään vaikka läpi harmaan kiven.

Sivuprofiilia. Kilpavalmennusta takana 3kk


Vuoden työ on nyt purkissa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen kysymättäkin erittäin tyytyväinen muutoksiin ja tästä on loistavat puitteet jatkaa eteenpäin! Jos kaikki menee suunnitellusti, tasan vuoden kuluttua nousen kisalavalle. <3

Sellaista, huh :) Melkoinen myllerryksen ja kasvun vuosi. Mutta todellakin jokaisen hetken arvoinen. Kiitos perhe ja läheiset, kun olette siinä.

Minun piti ottaa kehityskuvat vasta ensiviikolla ja laittaa postaus samoin vasta silloin, mutta kun elämää ei voi ennustaa. Tämä treenari kehityksineen on nyt ainakin loppuviikon tauolla, ja moikkaa teitä sohvalta mukavasti köllötellen, sillä flunssa keksi tulla meille kylään. Kaatoi koko poppoon. Puolikuntoisena ei auta lähteä salille, ettei muutu pahemmaksi. Koutsi kielsi välittömästi. Aion parantua tästä pian vanhankansan neuvoin eli villasukin ja mustaherukkamehuin. Sitä täällä ryystetään.





Mutta heeei! Millaisia ajatuksia vuoden muutospostaus teissä herättää? Nyt, jos koskaan on aika kommentoida ja piristää päivää täällä sairastuvan puolella ;) Kysykää rohkeasti, esittäkää toiveita ja laitelkaa terveisiä, niin blogi palvelee silloin paremmin.

Kuullaan pian! Toivottavasti sielläkin treeni kulkee :) Olette ihania!

Terkuin duhadedä Tii <3


21. elokuuta 2013

Tulossa: Fitnessleiri Rovaniemellä 28.9.



Kuvan lähde > 

Tervehdys Pohjois-Suomen fitnessväki!

Tulossa Fitnessleiri Rovanimellä 28.9 lauantaina alkaen kello 11.00. Jos olet kiinnostunut kilpailemisesta ja/tai fitnessharjoittelusta, olet tervetullut mukaan. IFBB Finland ry:n aluevalmentaja Jaana Kotkansalo pitää body fitness- ja bikini fitness -kilpailijoille tarkoitetun leirin, jossa pääpaino harjoituskauden harjoittelun suunnittelussa, sekä poseerauksen ja t-kävelyn harjoitteluun liittyvissä asioissa. 
Kesto 4 tuntia.

Mukana myös syksyn Fitness Expon kisaajia. Urheilijat kertovat kilpailukokemuksiaan.

Mukaan muistiinpano välineet ja sopiva sporttinen asu asentoharjoittelua varten. 



Leirille ilmoittautuminen: jaana.kotkansalo@pp.inet.fi
Huom! Leirille mahtuu vain rajallinen määrä osallistujia, joten kannattaa ilmoittautua nopeasti. Sitovat ilmoittautumiset!

Osallistumismaksu 30e/hlö.
Osallistujille lisäravinne-esittelyä ja maistiaisia.

Tervetuloa!
_

Tällaiselta leiriltä omakin kutkuttava kiinnostus sai lopullisen sysäyksensä päätöksen suuntaan viime toukokuussa. Leiriltä saat tietoa elämäntavasta, vastauksia askarruttaviin kysymyksiin, pääset kokeilemaan kävelyjä ja poseerausta sekä parhaimpana, näet muita kisaajia ja fitneksestä kiinnostuneita. Rohkeasti ilmoittautumaan mukaan :) Leirillä nähdään, jee!

Terkuin, Tii <3

20. elokuuta 2013

Kumppaniesittely - Kuntokeskus Liikku


Jälleen on tullut aika esitellä yksi huipuista yhteistyökumppaneista. Vink-vink: kannattaa lukea loppuun saakka, jotta pääset osalliseksi yrityksen tarjoamasta edusta!

Tutustuin Kuntokeskus Liikun tehokaksikkoon ja valloittavaan yrittäjäpariskuntaan Johanna ja Heikki Riihijärveen vuosien varrella, kun toimimme naapureina pyörittäessani Tanssikoulu Sulavaa. En tainnut koskaan saada heitä tanssitunneille mukaan (yrittäjän kiireitäkö lienee ollut), mutta en ole vielä toivoani menettänyt ;) Hih!


Jossu ja Hessu <3 

Kun päätin, että vuorokaudesta löytyy tunti omaa aikaa hyvinvoinnille, ei ollut epäilystäkään minkä kuntosalin valitsisin. Naapurista löytyi kaikki tarvittava. Halusin raskausmakkaroista eroon!

Kaakkurin Liikku hämärtyvässä kesäillassa  

Käyn Liikussa, koska:
- avoinna aamustavarhaisesta "yöhön" eli klo 6-23
- avoinna joka päivä
- monipuoliset ja laadukkaat lämmittely- ja salilaitteet
- vapaita painoja
- on tilaa treenata ja ähistä :)
- ilmanvaihto toimii
- ei jonotusta laitteisiin (aikoina jolloin käyn)
- rentoa porukkaa ja mukava henki, kävijöissä kaiken ikäisiä sekä perusreiskoja että useamman vuoden rautaa vääntäneitä.


Kulkukorttia vilauttamalla sisään tästä 

Liikku on kaupungin reiluin kuntokeskus, jossa on:
- Kuntosali. Klikkaa laitelista
- Lämmittelylaitteet (juoksumatot, crosstrainerit, kuntopyörät, soutulaitteet)
- Virtuaalispinning. Klikkaa esittely
- Siistit pukuhuoneet ja suihkut


Pukkareissa lukolliset säilytyslokerot, avot!


Lisäedut:
Jos et ole koskaan käynyt kuntosalilla, etkä tiedä miten päin laitteeseen mennään istumaan, niin nou hätä, Liikku tarjoaa myös aloittelijan Starttipaketteja.

Ja voin enemmän kuin lämpimästi suositella Liikun Personal Training-palvelua! Se ei ole hifistelyä, vaan mahdollisuus tehdä harjoittelusta tehokasta, turvallista ja tuloksekasta. Tuloksiahan me kaikki haluamme, eikö! PS. Entinen personal trainerini ja nykyinen kehonkoostumusmittaaja Sami Alalauri toimii PT:nä Liikussa :)


Paikat lämpimiksi! Löytyy pyörää, crosstraineria ja juoksumattoa. Soutulaitteet tuonnempana. 

Näkymä salin puolelle. Laitteita ja tilaa on :) 

Ja tässä vapaapainopuoli Kuva täältä > 

Kahvakuulia ja tosinaisten painoja ;) 


 Löytyy myös säkkiä, niin ei tartte miestään hakata... Kuva täältä > 


Kun aloitin kuntoilun pitkän tauon jälkeen, alussa pelkästään lähteminen tuntui uskomattoman vaikealta. Mukavuudenhaluisena ihmisenä sohva veti magneetin lailla puoleensa. Mutta, kun mieli ja kroppa tottuu toistamaan rutiinia, huomaamattaan jää koukkuun liikkumisen tuottamaan hyvän olon tunteeseen, jolloin treeneihin tulee oikein ikävä! Salin jälkeen on älyttömän energinen olo ja hyvä tsemppi päällä. Lisäksi, kuntoilulla, yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon, saa järisyttävän nopeita tuloksia aikaan jo muutamassa kuukaudessa. Tärkeintä on, että lähtee!


Mun treenejä vahtii Haisuli ... 


Hyödynnä etusi! 

Liikkuun pääsee tutustumaan joka viikko MA-TO klo 16-19. Treenikamat mukaan ja vaikka kaverikin! Tutustuminen ei maksa mitään; ei tietenkään tarvitse ostaa sikaa säkissä.

Ja kun päätät tutustumisen jälkeen aivan hurmoksessa valita Liikun kuntoilupaikaksesi, maksat siitä VAIN 29 euroa kuukaudessa. Aika reilu hinta!

Liikun toimipaikat: 

* Limingantullissa, Alasintie 3-7 (Joutsensillan alla)
* Kaakkurissa, Metsokankaantie 3 (Citymarketin naapurissa)

Yhteydet: 

Tarkemmat infot kotisivuilta: www.liikku.fi
Sähköposti: info(at)liikku.fi
Liikku facebookissa


Liikkuminen on hauskaa. Hyvä Heikki! :) 

Olipa oma tavoite sitten kiinteytyä, kasvattaa lihaksia tai ottaa hetki omaa aikaa arkeen, Liikusta löytyy ratkaisu ja vieläpä edullisesti. Ainahan voit ensin kokeilla maksutta, et menetä mitään. Laita ylle joustavat liikkumiseen soveltuvat vaatteet, mukaan hikipyyhe, juomapullo, lenkkarit ja eikun menoksi. Miksi et aloittaisi heti? Tule sinäkin ja voit hyvin!

Iso ja lämmin Kiitos Johanna ja Heikki yhteistyöstä, kun saan treenata Liikussa! <3 Siitä on tullut minulle kuin toinen koti :)

Onkos täällä blogin lukijoissa muuten Liikkulaisia? Salilla nähdään!

Terkuin, Tii <3

Hyvin kulki tänäänkin, raudalle laitettiin tosissaan kampoihin :)