29. kesäkuuta 2013

Vatsani uusi muotoilu

Onko tässä häivähdys Linea Semilunarista :)


OMG! On ihan pakko laittaa todistusaineistoa tyrkylle, sen verran äimistynyttä naamaa eilisaamun peilikuvani sai aikaan. Katsokaa nyt! Tällaista muotoa ei tässä kropassa ole nähty VUOSIIN. Hämmentävää! Tiedättekö sen epäilevän tunteen: "Onko tuo todellakin MINUN vatsa?" Silmät eivät pysy kehityksessä perässä! Ruokavalio ja treeni alkavat todellakin tuottaa tulosta! Isomman luokan motivaatiobuustaus heti ensimmäiselle treenikuukaudelle tässä näin! Jee! :)

Raskauden kokenut nainen tietää hyvin mitä vatsan alueelle tapahtuu. Ympärysmitan kasvaessa lihakset ja sidekudokset venyvät ja paukkuvat. Ensimmäisessä raskaudessa ei ollut juuri mitään ihmeellistä. Vauva ulos ja tadaa, kuukauden kuluttua olin lähes normimitoissa. Sitten tämä tapaus numero kaksi. Uskoin palautuvani uomilleni parissa kuukaudessa, kuten ensimmäiselläkin kerralla. No, mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Mikä se löllyvä ja omaa elämäänsä elävä ylimääräinen pehmeä iho-osio keskivartalossa oikein oli? Pepussa oli myös leveyttä vaikka muille jakaa. Äitiyden onnen huumassa päähuomio ei todellakaan ollut kroppaan kuulumattomissa osissa, mutta muistan hyvin, ettei peiliin juuri huvittanut katsoa...

Ihminen on tyhmä, kun se kuvittelee asioiden muuttuvan itsestään jotenkin helposti naps tuosta noin vain. Ihan itse toimeen on tartuttava ja vatsalihakset uudelleen treenattava. Siis siinä tapauksessa jos se ylimääräisyys yhtään häiritsee.

Vatsalihakset Kuvan lähde >
Kahden raskauden vuoksi vatsanseutu on ollut pitkään kompastuskivenä, mutta loppuviimeksi olen selvinnyt kaikesta suhteellisen pienillä kolhuilla. Raskausarpia on jäänyt alavatsaan ja yläreisiin, mutta itseasiassa pidän ohuista hopeisista uomista niiden muistuttaessa maailman kauneimmista tapahtumista :) Sen sijaan navan alla olevan hötön kanssa on vielä paaaaaljon tekemistä ja siitä en tykkää. Edelleen olen skeptinen miten venyneen ihon saa muka kurottua timmiksi. Mutta näin kuulemma ajan myötä tulee tapahtumaan, sanovat, ja siihen on uskominen :)

Päivä päivältä siis kehitytään kohti tavoitetta ja välillä peilikuva säikäyttää näin positiivisesti :)

PS. Vatsalihaskuvaa etsiessä löysin todella mielenkiintoisen opinnäytetyön: Suorien vatsalihasten erkaantuma ja vatsalihasharjoitteet synnyttäneillä naisilla. Kannattaa lukea, mikäli vatsalihasten kuntouttaminen kiinnostaa.

Onkos siellä äityliä joka kamppailee vatsan kanssa? Vai oletko jo treenannut itsesi upeaan tikkiin? Kauanko sinulla meni? Laitathan kommenttia joko anonyyminä tai nimellä, kiitti, kuulen mielelläni!

Terkuin, Tii <3

6 kommenttia:

  1. Saa viestitellä, olitpa äiti tai et ;)

    VastaaPoista
  2. "miten venyneen ihon saa muka kurottua timmiksi." on hyvin kiinnostava aihe ei-äidillekin. Olen myös hyvin skeptinen mutta iän takia, voiko vatsanahka muka enää palautua.

    t: blogia mielenkiinnolla seuraava Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiva kun kirjoittelit! :) Niin, iän myötä iho ei ole enää niin kimmoisa ;) Mutta eihän se auta kuin katsoa!

      Jos jollakulla on poppakonsteja/kokemuksia palautumisen edesauttamiseksi (hieronta, rasvaus yms), niin vinkkejä otetaan vastaan. Tsemppiä treeneihisi Terhi! :)

      Poista
  3. Hei kaikki! Mää sain äsken NIIN mahtavan puhelun eräältä äipältä! On upeaa kuulla että mahanahkaongelmaa on liikenteessä. Tai siis ongelma ei sinänsä ole upeaa, vaan se, ettei ilmiön kanssa ole yksin. Jatkamme poppakonstien googlettamista ;)

    VastaaPoista
  4. Hih, olipa ikävä yllätys! Niin se peilikuva vaan joskus yllättää ja vaaditaanki välillä todisteita peilistä, että niitä lihaksia on. :)) Hienoa työtä, raskauden jälkeen on aikamoinen hatunnosto, kun pääsee uusiksi hyvään kuntoon. Hieno masu on :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marissa! Iiiihanaa kun kirjotit tänne :) Kiitti, töitähän tämä vaatii, mutta mitäpä ihminen ei hyvän olon vuoksi tekisi. Tiedät :) Aurinkoa kesääsi ja olemukseesi!

      Poista