17. kesäkuuta 2013

Ruokaa + treeniä = motivaatio kohdillaan


Hei! Ensimmäinen viikko uuden ruokavalion ja toinen viikko uuden treenin suhteen on selätetty! Miltä ruokavalio sitten näyttää ja miten treeni kulkee? Tässäpä kuulumisia ja tuntemuksia + kuva viime tiistain ruoista:)

Uusi ruokavalio: 

- Viisi ateriaa päivässä, 3-4 tunnin välein.
- Ruokaainesluettelo jokaiselle ruokailulle, vaihtoehtoja runsaasti.
- Kullakin aterialla eritelty hiilarit, proteiinit ja rasvat, joista jokaisesta genrestä valitaan yksi aines ilmoitetun määrät verran (g, kpl, rkl)

Listalla on terveellisiä perusruokia, kuten raejuustoa, viiliä, rahkaa, perunaa, pastaa, ruisleipää, kanaa, kalaa sekä runsaasti kasviksia ja marjoja. Ei siis radikaalisti merkittävää muutosta aiempiin ruokailutottumuksiin. Nyt määrät ja ainekset on annettu täsmällisesti arpomisen välttämiseksi. Ja, koska ainekset eivät ole mitään hepreaa, koko perhe syö suurinpiirtein samaa pöperöä. Ensin ajattelin herkkujen puuttumisen muodostuvan kompastuskiveksi, mutta ei. Ruokaa on annoksissa jokaisella aterialla niin paljon, että ei edes tee mieli herkkuja. Ei edes mahtuisi. Jos mieli yhtään ajautuu suklaaosastolle, verkkokalvoille piirtyy hetkessä Anna Virmajoen pakarat - mieliteko häipyy mielestä alta aikayksikön!

Tänään tein herkkuani, pannukakkua. Johon tuli tietysti oikeaa voita ja kermaa. No okei-okei, vastapaistettuna ilmassa leijuva huumaavan herrrkullinen tuoksu toi veden kielelle, mutta nuuhkaisin vain, kuolasin (ja näin mielessäni ne pystypakarat) ja tarjoilin herkkua pokkana vain muille. Haa, olen NIIN vahva, muahhahaa! Houkutus päihitetty! Lapsilla (ja isillä) on edelleen herkkupäivä noin kerran viikossa, minullakin on kuulemma tulossa, jossain vaiheessa. Alkoholi ei tähän dieettiin kuulu ;)

Ruokavalion vaikutukset:
Uusi tilanne todella huvitti ajaessani torstaina Oulusta Kemiin valmennukseen. Ensimmäinen pysähdys oli jo Iissä, reilun puolentunnin ajomatkan jälkeen. "Ei oo mahollista", ajattelin hymynkare suupielellä. Oli pakko päästä vessaan! :) Aineenvaihdunta on siis nytkähtänyt liikkeelle. Tällä hetkellä seurataan onko evästä tarpeeksi, eli laskeeko/nouseeko paino ja onko nälkä vai sopiva olo. Jos alkaa kurnia mahassa, silloin saan soittaa puhelun: "Anna mulle lisää ruokaa" :) Mutta ei ole vielä tarvinnut. Kaikkein parasta ruokailussa on, kun tiedän, ettei minun tarvitse jännittää syömisiä; valmentaja on ne minulle etukäteen miettinyt ja huolehdin vain ohjeen noudattamisesta. Näin syntyy Tuloksia.

Uusi treeniohjelma: 

- Kuntosali 4 x viikossa
- Nelijakoinen ohjelma
- Toistot 3 x, sarjat 15-20
- Treenin alussa 10 min lämmittely
- Treenin lopussa 10-30 min verryttely
- Kerran viikossa koko kropan venyttely
- Lisäksi viikoittain posetreenit

Kaksi viikkoa uutta ohjelmaa takana, neljä edessä. Treeni kestää alusta loppuun n. kaksi tuntia kaikkineen. Suurin osa liikkeistä suoritetaan vapailla painoilla - tykkään! Koska sarjat ovat pitkiä (15-20 toistoa), tai no, pidempiä mihin olen tottunut, noin puolivälissä sarjaa tulee fiilis "eikö tää jo lopu".  STOP NAINEN. Typerä ajatus pois ja keskity olennaiseen! Välittömästi isommat painot kehiin, niin ei ajatus lähde karkailemaan!

Aah, ja tuo notkeutta ylläpitävä/lisäävä venyttelypäivä - nautin! Minusta ei ikinäkoskaanmilloinkaan tule tönkköä bodaria, (anteeksi yleistys) josta näkee kilometrin päähän liikkuvuusharjoittelun puuttumisen vaikuttavan jo normaaliin kävelyynkin.

Poseeraustreenit ovat ohjelmassa nyt jo siksi, jotta sitten sinä suurena päivänä, kun nousen ensimmäistä kertaa kisalavalle, koreografia tulee naps vaan suoraan selkäytimestä. Pam!

Treenin vaikutukset:
Isäntä nappasi eräs ilta takalistosta kiinni ja heitti leikkimielisen positiivisesti yllättyen: "Ohooo, tuntuuko täällä fitnesspeppu?". Ehkä arsen höttökoostumus on jo muuttanut muotoaan? Toiveajattelua, sovituskopissa peilatessa tuli vain paha mieli (mitäää, jo kaksi viikkoa treeniä takana ja vielä on muhkuroita??), mutta mieheni onkin niin rakas, kun se osaa tuon tsemppaamisen taidon :) Kahdessa viikossa ei siis tapahdu ihmeitä, mutta selkeän päämäärän vuoksi treenin tahtotila on aivan toinen! Rauta liikkuu!

Niin ruokailujen kuin treeninkin suhteen luotan 100% valmentajaan. Hän on tässä asiassa ammattilainen ja teen mitä treeniohjelmassa sanotaan. Muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta varmasti. Muutosta ei huomaa itse, siksi otan kuvat noin kerran kuussa, jotta muutos on kätevämmin vertailtavissa. Kuvia tulossa tännekin, joku päivä :) Sitten kun on esiteltävää :)

Uusi motivaatio: 

Luulin olevani niitä tyyppejä joille riittää motivaattoriksi pelkkä "yleisen hyvinvoinnin vuoksi". Lallatilaa ja piis mään. Paskat. Vaikka kokonaiskuva onkin juuri nimenomaan hyvän olon vuoksi, silti parin-kolmen kuukauden aktiivisen salitreenin jälkeen kaipasin lisäkimmoketta. Minkä ihmeen takia revin rautaa naama irvessä? Eikö vähempikin riitä normaalille ihmiselle? Minullahan on hyvä olo juuri tällaisena. Vai oliko? Ei riitä ja ei ollut. Erehdyin. Miksi en saman tein haastaisi itseäni, kun se on nyt ja tässä mahdollista. Mahdollisuudelle pitää antaa tsäänssi myös toteutua eikä jäädä oven avautumista vakan alle panttaamaan.

Sydäntä täytyy muistaa kuunnella, koska se johdattaa juuri oikeaan suuntaan. Ja tämä on juuri sitä! Tuntuu hyvältä, oikealta ja voin paremmin!

Tästä tulee hyvä päivä. Tänään olen jälleen lähempänä tavoitettani. Tänään elän täysillä. Näillä ajatuksilla alkavaan viikkoon, kohti uusia, rautaisia haasteita. Ihanaa juhannusviikkoa kaikille <3 Kuullaan taas!

Terkuin, Tii

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti