26. kesäkuuta 2013

Lisää ruokaa (ja mielitekoja)


Treeni puree! Lähtöpainoni kolme viikkoa sitten ja kehitys:

ma 3.6. -> 57,8
ma 10.6. -> 58,1
ma 17.6. -> 56,8
ma 24.6. -> 56,6

Painon laskusuhdanne tarkoittaa sitä, että emännälle lisää ruokaa! Lihas ei kehity, jos se ei saa tarpeeksi polttoainetta.

Ruokavaliossa on nyt KUUSI ateriaa päivässä, kolmen tunnin välein. Syön enemmän kuin koskaan! Mutta en herkkuja tai höttöä, siis sokeria tai valkoista vehnäjauhoa. Enkä puputa tai napostele koko ajan jotain. Mässäilyn jäänteet poltetaan kropasta pois NYT.

Eräs kysyi, eikö tee mieli karkkia. Vielä kaksi viikkoa sitten tämä sokerihiiri pystyi sanomaan helposti ja pohtimatta ei. Mutta sittemmin on noita mielitekoja tullut. Voi luoja, kuule juhannuksena teki tiukkaa. Perhe ja ystävät mässäsi ja mässytti. Salmiakkiaaaa, siideriääää ja oli grilliherkkua moneen lähtöön. Kehtasivat siinä nenäni alla, törkimykset ;) Vaan pysyin tiukkana. Omat eväät oli mukana boksissa. Enpä muuten muista, milloin olisin viettänyt juhannuksen selvin päin.

Sitten eilen. Alkoi olla ruoka-aika. Jääkaapissa oli avattu suklaalevy, joka tuoksullaan houkutti tarttumaan. Herkun pinta pilkisti kutsuvasti sieltä foliokääreen välistä. Aah, olisi ollut niin helppo sortua. Mieheni tokaisi "Ota porkkana". Niinpä niin. Otan-otan.

Ei tee mieli. Eipä vissiin :)

Huomaan herkkumieliteon ja nälän yhteyden. Pahimmat mokat jotka olen tehnyt, ovat ilmiöt "nälkäisenä kauppaan" tai "väsyneenä + nälkäisenä työpäivän jälkeen kotiin". Seurauksena auttamattomasti hiilari- ja rasvaöverit. Kaupassa ostoskärryyn sujahtaa sipsi- ja karkkipussi jotka hotkaistaan nassuun jo marketin pihassa. Ja jos liian hektisen työpäivän aikana ruokailut on skipattu kahvilla ja suklaalla, niin sen kitisevän ja väsyneen jälkikasvun kanssa ajetaan hampurilaisbaarin take away-luukun kautta autuaallisena kotiin. Ja happy end. Näin se on mennyt. Meillä. Vaan ei mene enää.

Nämä viikon aikaiset mieliteot johtuvat takuulla nälästä. Vaikka varsinaista nälän tunnetta ei ole ollut kuin pari kertaa kesken treenin, uskon, että kroppa on huudellut kalorivajeestaan noin. Lisää sapuskaa siis!

Syön, jotta lihakset kasvavat. Syö, jotta jaksan. Syön, jotta voin hyvin.
Alkaakin olla sopivasti välipala-aika.

nams 

Jälkiuunileipää voisi puputtaa vaikka pussillisen putkeen. Nautin nyt joka suupalasta, kun tulevalla dieettikaudella ennen kisoja hiilarit, eli mitä luultavimmin myös tämä ruisleipäherkku poistetaan/vähennetään sallittujen listalta. Yhyy. Mutta pidetään päämäärä mielessä kirkkaana, niin loppuu kitinä :)

Onko sinulla mielitekoja? Annatko niille periksi löysin rantein, vai pystytkö kieltäytymään houkutuksesta syystä tai toisesta? Vai oletko kenties onnekkaasti löytänyt kultaisen keskitien? Annahan kuulua <3

3 kommenttia:

  1. NYT voit kommentoida suoraan tekstien alle, nimettömänä tai nimellä ;) Olenkin ihmetellyt kun ihanat viestinne tulevat muualle kuin tänne - On ollut täppä asetuksissa, väärässä kohdassa. Olisitte sanoneet! ;) Mutta hei, nyt näppäimistö sauhuamaan :)

    VastaaPoista
  2. Mielitekoja on! Joskus joku tuoksu, kuten jäätelö, on aivan taivaallinen! Sitte miettii että haluanko oikiasti jäätelöä vai haluanko vielä enemmän olla tikissä. Itsekuria pitää harjottaa miettimällä mitä haluaa hetkellä ja mitä haluaa eniten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Nanni! <3 Nyt löysin sut, vai löysikkö nää mut, näin oululaisittain ;) Kiva blogi sulla!

      Naulan kantaan: Itsekuria tämä herkuista kieltäytyminen kasvattaa jos mitä! Rautaista päivää :)

      Poista