29. kesäkuuta 2013

Vatsani uusi muotoilu

Onko tässä häivähdys Linea Semilunarista :)


OMG! On ihan pakko laittaa todistusaineistoa tyrkylle, sen verran äimistynyttä naamaa eilisaamun peilikuvani sai aikaan. Katsokaa nyt! Tällaista muotoa ei tässä kropassa ole nähty VUOSIIN. Hämmentävää! Tiedättekö sen epäilevän tunteen: "Onko tuo todellakin MINUN vatsa?" Silmät eivät pysy kehityksessä perässä! Ruokavalio ja treeni alkavat todellakin tuottaa tulosta! Isomman luokan motivaatiobuustaus heti ensimmäiselle treenikuukaudelle tässä näin! Jee! :)

Raskauden kokenut nainen tietää hyvin mitä vatsan alueelle tapahtuu. Ympärysmitan kasvaessa lihakset ja sidekudokset venyvät ja paukkuvat. Ensimmäisessä raskaudessa ei ollut juuri mitään ihmeellistä. Vauva ulos ja tadaa, kuukauden kuluttua olin lähes normimitoissa. Sitten tämä tapaus numero kaksi. Uskoin palautuvani uomilleni parissa kuukaudessa, kuten ensimmäiselläkin kerralla. No, mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Mikä se löllyvä ja omaa elämäänsä elävä ylimääräinen pehmeä iho-osio keskivartalossa oikein oli? Pepussa oli myös leveyttä vaikka muille jakaa. Äitiyden onnen huumassa päähuomio ei todellakaan ollut kroppaan kuulumattomissa osissa, mutta muistan hyvin, ettei peiliin juuri huvittanut katsoa...

Ihminen on tyhmä, kun se kuvittelee asioiden muuttuvan itsestään jotenkin helposti naps tuosta noin vain. Ihan itse toimeen on tartuttava ja vatsalihakset uudelleen treenattava. Siis siinä tapauksessa jos se ylimääräisyys yhtään häiritsee.

Vatsalihakset Kuvan lähde >
Kahden raskauden vuoksi vatsanseutu on ollut pitkään kompastuskivenä, mutta loppuviimeksi olen selvinnyt kaikesta suhteellisen pienillä kolhuilla. Raskausarpia on jäänyt alavatsaan ja yläreisiin, mutta itseasiassa pidän ohuista hopeisista uomista niiden muistuttaessa maailman kauneimmista tapahtumista :) Sen sijaan navan alla olevan hötön kanssa on vielä paaaaaljon tekemistä ja siitä en tykkää. Edelleen olen skeptinen miten venyneen ihon saa muka kurottua timmiksi. Mutta näin kuulemma ajan myötä tulee tapahtumaan, sanovat, ja siihen on uskominen :)

Päivä päivältä siis kehitytään kohti tavoitetta ja välillä peilikuva säikäyttää näin positiivisesti :)

PS. Vatsalihaskuvaa etsiessä löysin todella mielenkiintoisen opinnäytetyön: Suorien vatsalihasten erkaantuma ja vatsalihasharjoitteet synnyttäneillä naisilla. Kannattaa lukea, mikäli vatsalihasten kuntouttaminen kiinnostaa.

Onkos siellä äityliä joka kamppailee vatsan kanssa? Vai oletko jo treenannut itsesi upeaan tikkiin? Kauanko sinulla meni? Laitathan kommenttia joko anonyyminä tai nimellä, kiitti, kuulen mielelläni!

Terkuin, Tii <3

26. kesäkuuta 2013

Lisää ruokaa (ja mielitekoja)


Treeni puree! Lähtöpainoni kolme viikkoa sitten ja kehitys:

ma 3.6. -> 57,8
ma 10.6. -> 58,1
ma 17.6. -> 56,8
ma 24.6. -> 56,6

Painon laskusuhdanne tarkoittaa sitä, että emännälle lisää ruokaa! Lihas ei kehity, jos se ei saa tarpeeksi polttoainetta.

Ruokavaliossa on nyt KUUSI ateriaa päivässä, kolmen tunnin välein. Syön enemmän kuin koskaan! Mutta en herkkuja tai höttöä, siis sokeria tai valkoista vehnäjauhoa. Enkä puputa tai napostele koko ajan jotain. Mässäilyn jäänteet poltetaan kropasta pois NYT.

Eräs kysyi, eikö tee mieli karkkia. Vielä kaksi viikkoa sitten tämä sokerihiiri pystyi sanomaan helposti ja pohtimatta ei. Mutta sittemmin on noita mielitekoja tullut. Voi luoja, kuule juhannuksena teki tiukkaa. Perhe ja ystävät mässäsi ja mässytti. Salmiakkiaaaa, siideriääää ja oli grilliherkkua moneen lähtöön. Kehtasivat siinä nenäni alla, törkimykset ;) Vaan pysyin tiukkana. Omat eväät oli mukana boksissa. Enpä muuten muista, milloin olisin viettänyt juhannuksen selvin päin.

Sitten eilen. Alkoi olla ruoka-aika. Jääkaapissa oli avattu suklaalevy, joka tuoksullaan houkutti tarttumaan. Herkun pinta pilkisti kutsuvasti sieltä foliokääreen välistä. Aah, olisi ollut niin helppo sortua. Mieheni tokaisi "Ota porkkana". Niinpä niin. Otan-otan.

Ei tee mieli. Eipä vissiin :)

Huomaan herkkumieliteon ja nälän yhteyden. Pahimmat mokat jotka olen tehnyt, ovat ilmiöt "nälkäisenä kauppaan" tai "väsyneenä + nälkäisenä työpäivän jälkeen kotiin". Seurauksena auttamattomasti hiilari- ja rasvaöverit. Kaupassa ostoskärryyn sujahtaa sipsi- ja karkkipussi jotka hotkaistaan nassuun jo marketin pihassa. Ja jos liian hektisen työpäivän aikana ruokailut on skipattu kahvilla ja suklaalla, niin sen kitisevän ja väsyneen jälkikasvun kanssa ajetaan hampurilaisbaarin take away-luukun kautta autuaallisena kotiin. Ja happy end. Näin se on mennyt. Meillä. Vaan ei mene enää.

Nämä viikon aikaiset mieliteot johtuvat takuulla nälästä. Vaikka varsinaista nälän tunnetta ei ole ollut kuin pari kertaa kesken treenin, uskon, että kroppa on huudellut kalorivajeestaan noin. Lisää sapuskaa siis!

Syön, jotta lihakset kasvavat. Syö, jotta jaksan. Syön, jotta voin hyvin.
Alkaakin olla sopivasti välipala-aika.

nams 

Jälkiuunileipää voisi puputtaa vaikka pussillisen putkeen. Nautin nyt joka suupalasta, kun tulevalla dieettikaudella ennen kisoja hiilarit, eli mitä luultavimmin myös tämä ruisleipäherkku poistetaan/vähennetään sallittujen listalta. Yhyy. Mutta pidetään päämäärä mielessä kirkkaana, niin loppuu kitinä :)

Onko sinulla mielitekoja? Annatko niille periksi löysin rantein, vai pystytkö kieltäytymään houkutuksesta syystä tai toisesta? Vai oletko kenties onnekkaasti löytänyt kultaisen keskitien? Annahan kuulua <3

23. kesäkuuta 2013

Treeneissä todellisuudessa näin


Meillä oli tyttöjen kesken jälleen posetreenit.

Mrs Bikini Fitness Itsevarmuus stagella :) 

Helloou Tuomaristoo, kattokaa mua ;)

Vaan kuinkas sitten kävikään. Kävely vasempaan laitaan unohtui kokonaan ja oikeassa ...

eikääkuuu mitensemeniiiiii??? 

Olin niin totaalisen hämmentynyt, kun ihanat kanssatreenarit kannustivat "tuoltako mahasta tullut kaksi vauvaa", jolloin päässä pimeni täysin.

naurunremakkaa ja asennot kohillaan ;) 

Kroppa ei toimi automaattisesti. 
Kierrä, ojenna, jännitä... häh, mikä tähän kohtaa pitikään tehdä?
Tsot-tsot, keskittyminen ei saa herpaantua!

Mutta, vaikka päämäärä on kova, pidetään mielessä tärkein:
Matkan pitää olla mielekästä ja ennen kaikkea hauskaa, vaikka teettäisikin pirusti töitä.
Eikö? ;)

20. kesäkuuta 2013

Myydään Pleaserit

Liian isot Pleaserit 

Voi, miten ihminen voi tulla onnelliseksi kengistä. Kyllähän te naiset tiedätte SEN hykerryttävän tunteen :) 

Nämä haaveilemani kisakengät olivat loppuneet varastosta ja ne piti ensin tilata "toist-puolt-jokkee". Odotin niiden saapumista aivan järkyttävän pitkän ajan: siis yli kaksi viikkoa. Kun paketin saapumisesta tuli ilmoitus, mikään elämässä ei ollut niin tärkeää kuin noutaa paketti R-kioskilta. Pakkaus revittiin auki tietysti heti autossa. Poikani takapenkiltä huudahti silmät suurina "Waaauuuuu!", toki ensin tarkistaen äidin ilmeen miten tuhkimokenkien esittelyyn pitäisi reagoida. Oikein vastattu :)

Volvo kiisi kotipihaan ja kotona ruokakassit lensivät nurkkaan, kun unelmaiset sujahtivat samantein jalkaan. Mutta voi ja ei ja pettymys. Ne olivat kokoa liian isot. "Ei mulle voi käydä näin!" Siis pahempi takaisku ihmismuistiin...

Siksipä, kerran sisätiloissa käytetyt Pleaserit etsivät uutta omistajaa:
- Hinta 40 € (ovh 49.95 € + postituskulut)
- Koko 38
- Korko n. 12 cm

Kuka onnekas nämä haluaa? Jalat näyttää näissä SAIRAAN hyviltä. Syötävän hyviltä!! Otahan yhteyttä :)

PS: Saan tilata uudet! :) JEE!
PS2: Aurinkoista keskikesän juhlahumua kaikille!


17. kesäkuuta 2013

Ruokaa + treeniä = motivaatio kohdillaan


Hei! Ensimmäinen viikko uuden ruokavalion ja toinen viikko uuden treenin suhteen on selätetty! Miltä ruokavalio sitten näyttää ja miten treeni kulkee? Tässäpä kuulumisia ja tuntemuksia + kuva viime tiistain ruoista:)

Uusi ruokavalio: 

- Viisi ateriaa päivässä, 3-4 tunnin välein.
- Ruokaainesluettelo jokaiselle ruokailulle, vaihtoehtoja runsaasti.
- Kullakin aterialla eritelty hiilarit, proteiinit ja rasvat, joista jokaisesta genrestä valitaan yksi aines ilmoitetun määrät verran (g, kpl, rkl)

Listalla on terveellisiä perusruokia, kuten raejuustoa, viiliä, rahkaa, perunaa, pastaa, ruisleipää, kanaa, kalaa sekä runsaasti kasviksia ja marjoja. Ei siis radikaalisti merkittävää muutosta aiempiin ruokailutottumuksiin. Nyt määrät ja ainekset on annettu täsmällisesti arpomisen välttämiseksi. Ja, koska ainekset eivät ole mitään hepreaa, koko perhe syö suurinpiirtein samaa pöperöä. Ensin ajattelin herkkujen puuttumisen muodostuvan kompastuskiveksi, mutta ei. Ruokaa on annoksissa jokaisella aterialla niin paljon, että ei edes tee mieli herkkuja. Ei edes mahtuisi. Jos mieli yhtään ajautuu suklaaosastolle, verkkokalvoille piirtyy hetkessä Anna Virmajoen pakarat - mieliteko häipyy mielestä alta aikayksikön!

Tänään tein herkkuani, pannukakkua. Johon tuli tietysti oikeaa voita ja kermaa. No okei-okei, vastapaistettuna ilmassa leijuva huumaavan herrrkullinen tuoksu toi veden kielelle, mutta nuuhkaisin vain, kuolasin (ja näin mielessäni ne pystypakarat) ja tarjoilin herkkua pokkana vain muille. Haa, olen NIIN vahva, muahhahaa! Houkutus päihitetty! Lapsilla (ja isillä) on edelleen herkkupäivä noin kerran viikossa, minullakin on kuulemma tulossa, jossain vaiheessa. Alkoholi ei tähän dieettiin kuulu ;)

Ruokavalion vaikutukset:
Uusi tilanne todella huvitti ajaessani torstaina Oulusta Kemiin valmennukseen. Ensimmäinen pysähdys oli jo Iissä, reilun puolentunnin ajomatkan jälkeen. "Ei oo mahollista", ajattelin hymynkare suupielellä. Oli pakko päästä vessaan! :) Aineenvaihdunta on siis nytkähtänyt liikkeelle. Tällä hetkellä seurataan onko evästä tarpeeksi, eli laskeeko/nouseeko paino ja onko nälkä vai sopiva olo. Jos alkaa kurnia mahassa, silloin saan soittaa puhelun: "Anna mulle lisää ruokaa" :) Mutta ei ole vielä tarvinnut. Kaikkein parasta ruokailussa on, kun tiedän, ettei minun tarvitse jännittää syömisiä; valmentaja on ne minulle etukäteen miettinyt ja huolehdin vain ohjeen noudattamisesta. Näin syntyy Tuloksia.

Uusi treeniohjelma: 

- Kuntosali 4 x viikossa
- Nelijakoinen ohjelma
- Toistot 3 x, sarjat 15-20
- Treenin alussa 10 min lämmittely
- Treenin lopussa 10-30 min verryttely
- Kerran viikossa koko kropan venyttely
- Lisäksi viikoittain posetreenit

Kaksi viikkoa uutta ohjelmaa takana, neljä edessä. Treeni kestää alusta loppuun n. kaksi tuntia kaikkineen. Suurin osa liikkeistä suoritetaan vapailla painoilla - tykkään! Koska sarjat ovat pitkiä (15-20 toistoa), tai no, pidempiä mihin olen tottunut, noin puolivälissä sarjaa tulee fiilis "eikö tää jo lopu".  STOP NAINEN. Typerä ajatus pois ja keskity olennaiseen! Välittömästi isommat painot kehiin, niin ei ajatus lähde karkailemaan!

Aah, ja tuo notkeutta ylläpitävä/lisäävä venyttelypäivä - nautin! Minusta ei ikinäkoskaanmilloinkaan tule tönkköä bodaria, (anteeksi yleistys) josta näkee kilometrin päähän liikkuvuusharjoittelun puuttumisen vaikuttavan jo normaaliin kävelyynkin.

Poseeraustreenit ovat ohjelmassa nyt jo siksi, jotta sitten sinä suurena päivänä, kun nousen ensimmäistä kertaa kisalavalle, koreografia tulee naps vaan suoraan selkäytimestä. Pam!

Treenin vaikutukset:
Isäntä nappasi eräs ilta takalistosta kiinni ja heitti leikkimielisen positiivisesti yllättyen: "Ohooo, tuntuuko täällä fitnesspeppu?". Ehkä arsen höttökoostumus on jo muuttanut muotoaan? Toiveajattelua, sovituskopissa peilatessa tuli vain paha mieli (mitäää, jo kaksi viikkoa treeniä takana ja vielä on muhkuroita??), mutta mieheni onkin niin rakas, kun se osaa tuon tsemppaamisen taidon :) Kahdessa viikossa ei siis tapahdu ihmeitä, mutta selkeän päämäärän vuoksi treenin tahtotila on aivan toinen! Rauta liikkuu!

Niin ruokailujen kuin treeninkin suhteen luotan 100% valmentajaan. Hän on tässä asiassa ammattilainen ja teen mitä treeniohjelmassa sanotaan. Muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta varmasti. Muutosta ei huomaa itse, siksi otan kuvat noin kerran kuussa, jotta muutos on kätevämmin vertailtavissa. Kuvia tulossa tännekin, joku päivä :) Sitten kun on esiteltävää :)

Uusi motivaatio: 

Luulin olevani niitä tyyppejä joille riittää motivaattoriksi pelkkä "yleisen hyvinvoinnin vuoksi". Lallatilaa ja piis mään. Paskat. Vaikka kokonaiskuva onkin juuri nimenomaan hyvän olon vuoksi, silti parin-kolmen kuukauden aktiivisen salitreenin jälkeen kaipasin lisäkimmoketta. Minkä ihmeen takia revin rautaa naama irvessä? Eikö vähempikin riitä normaalille ihmiselle? Minullahan on hyvä olo juuri tällaisena. Vai oliko? Ei riitä ja ei ollut. Erehdyin. Miksi en saman tein haastaisi itseäni, kun se on nyt ja tässä mahdollista. Mahdollisuudelle pitää antaa tsäänssi myös toteutua eikä jäädä oven avautumista vakan alle panttaamaan.

Sydäntä täytyy muistaa kuunnella, koska se johdattaa juuri oikeaan suuntaan. Ja tämä on juuri sitä! Tuntuu hyvältä, oikealta ja voin paremmin!

Tästä tulee hyvä päivä. Tänään olen jälleen lähempänä tavoitettani. Tänään elän täysillä. Näillä ajatuksilla alkavaan viikkoon, kohti uusia, rautaisia haasteita. Ihanaa juhannusviikkoa kaikille <3 Kuullaan taas!

Terkuin, Tii

12. kesäkuuta 2013

Poseeraustreenejä!

Mitääää - mulla näkyy haukkariii! Kuva: Mari
Ah, ihanuus ja elämys! Meillä oli eilen neljän upean fitnesspimun kesken ihka ensimmäiset pose- ja kävelytreenit. Ai niin, että mitkäkö? Valaisen hieman, koska siellä lienee uusia lukijoita, joille laji ei ole vielä tuttu :) Bikini Fitness kilpailun yksi arviointiosioista on poseeraukset eli esitellään vartalon rakenne ja kurvit edestä, sivuilta ja takaa. Tässä Anna Virmajoen malliesimerkit IFBB:n sivuilta. Lavakävely- ja liikkuminen ovat myös osa arvostelua. Esikarsinnassa ja finaalissa kävelyjen koreografiat ovat erilaiset. Treenasimme kävelyt luonnollisesti loppuun saakka, koska finaalipaikkoja tavoitellaan, tietysti!

On erinomaisen opettavaista seurata toisten liikkumista ja asentoja. Olemme kaikki samalla viivalla, kun kellään ei ole vielä kisakokemusta hankittuna ja kropan työstäminen on alkutaipaleella. Treeneissä olimme siis yhtä öö aapisen laidalla, mutta silti löytyi jo silmää sille, mikä toimii ja mikä ei. Yhdessä jaoimme toisillemme kuumat hothot-vinkit. "Tuo olkapäätä eteen". "Kierrä lantiota". "Pyrstöä pystöön"... Pitää ahmia lisää maailman huippujen esimerkkejä youtubesta, jotta voi kehittyä paremmaksi ja varmemmaksi. Vielä liikkeet hakevat ja horjuvat, mutta hei come on miss malttamaton, nämä olivat sinun ensimmäiset varsinaiset posetreenisi :) Tästä se lähtee! Oli ennen kaikkea älyttömän hauskaa, hyvässä hengessä! Näitä lisää! Thank you girls!

Pyrin pitämään posetreenit osana viikko-ohjelmaa salin ja venyttelyjen lisäksi. Ei tarvitse sitten panikoida kisa-ajankohdan lähestyessä. Tai, no, paniikki tulee joka tapauksessa, mutta ei ainakaan sen vuoksi, ettei olisi aloittanut treenejä ajoissa :) Tähän panostetaan satasella!

Seuraavaan postaukseen kirjoitan muutoksista joita uuden haasteen myötä on tullut, niin treeniin kuin ruokavalioon. Kroppa on kirjaimellisesti käynnistynyt :) Palataan - moi! <3

5. kesäkuuta 2013

Kiitos

Pari poimintaa lahjoista. Kiitos muistamisesta kaikille!
Lauantaina oli tanssikoulun päättäjäisjuhlat Club Backstagella. "Mitä sinulle pitää sanoa?" usea seisahtui hämmentyneen kysymysmerkin muotoisena bäkkärille tullessaan. "Nyt saa onnitella!", vastasin hymyssä suin kaulaan kapsahtaen. Olin päättänyt jo aiemmin, että jos ja kun kaupat sujuvat toivotusti, vanhan elämän loppumista ja uuden elämän alkua juhlitaan ja juhlistetaan sitten kunnolla. Iloisen pirskahtelevat bileet, nauravia kasvoja, ihania ystäviä, herkkuruokaa sekä yllätysesiintyjinä Scandinavian Hunksit ja Ilpo Kaikkonen. Viitisen-kuutisenkymmentä vierasta tekivät mieleenpainuvan juhlan. Osalla tanssijalkaa pakotti jatkoille saakka ;)

Juhlissa pyörähti myös pitkän huiskea nuoripari, joka käänsi katseet ;) Nimittäin Kuntokeskus Liikun  hurmaavat Johanna ja Heikki. Toivat minulle uuden treenikassin (koska minulla ei ole vielä yhtään laukkua...). Nyt alkaa olla vihkoa, vyötä, hanskaa, juomapulloa, kenkää ja muuta vermettä mukana treeneissä niin, ettei edellisen pussukan tilavuus riitä. Kassi, mallia Adidas, tulikin kuin tilauksesta! Kiitokset! Liikku on ehdoton suosikkitreenipaikkani, jossa on huippulaitteiden lisäksi avaruutta ja ilmaa hengittää sekä mukavan rentoa saliporukkaa :) Suosittelen!

Tuon vaaleanpunaisen pilkullisen kylmälaukun sain Fitness-siskoltani :) Mikä ihana ele ja värikin kohdillaan! Kiitos <3 Nyt, kun pörräämme fitness-tapahtumissa tiukoissa pöksyissä, samanlaiset laukut olkapäällä iloisesti keikkuen, tulemme olemaan niin unelmaisen ihquuuu näky! :) Yllättävän tilava boksi tuli todella tarpeeseen, varsinkin, kun helleaalto on yllättänyt Suomen. Olemme saaneet nauttia jo pari viikkoa trooppisesta ilmastosta ja on hädin tuskin kesäkuu! No, lämmin tai ei, tästä eteenpäin sukujuhliin marssitaan omin eväin riippuen miten tiukka valkkuni tulee olemaan :) Muut vetää kakkua ja minä ahmin rahkaa...jäähdytysjärjestelmää siis tarvitaan.

Kiitos vielä ikimuistoisista juhlista kaikille! Oliko teillä hauskaa vielä sunnuntai-aamunakin - herätessänne? ;)


1. kesäkuuta 2013

Blogin tarkoitus muuttuu, koska...

Hyvät blogin lukijat! Tähän saakka postailuni on ollut päiväkirjatyyppistä omaksi iloksi raapustelua ja tuhertelua = toiminut erinomaisena motivaattorina ajatusten selkeyttämiseksi. Jos olet aiemmin eksynyt juttujani lukemaan, kiitos siitä, mutta nyt haluan jakaa tämän tunteen, tarmon ja tavoitteen avoimemmin kaikille. No miksi? No siksi, koska:

Tähtäimessä on Bikini Fitness kisalava 1,5-2 vuoden kuluttua! Valmentajani toimii best of the best eli Jaana Kotkansalo, IFBB ry:n Pohjois-Suomen napakka ja tsäpäkkä valmennusvastaava. Saan kai tuulettaa!?!? :)

Valmentajani :) Kuvan lähde > 
Odotan innosta soikeana tulevia päiviä, kuukausia ja vuotta. Kuukausien kuluessa kisa-ajankohta tarkentuu, kun nähdään miten treeni alkaa tarttumaan. Jännittävää!

Jaana näki rakenteeni sunnuntain leirillä, jonka pohjalta suunnittelee ensimmäisen saliohjelman, jolla prokkis pistetään alulle. Pääprojektina rakennetaan näyttävät pakarat ja reidet. Uu-mama-dilicious! Kyykyt, here I come! Jaana sanoi ihanasti minun olevan sopivan ikäinen Bikini Fitnekseen: "Sulla pysyy pää kasassa". Tuo ikäkriisiseikka jota eniten epäilin, kääntyykin yllättäen vahvuudeksi. Kappas vaan! Ja tämä tyttö on sen vuoksi tietysti yhtä hymyä :)

Kuluva viikko pidetään ruokapäiväkirjaa jonka lähetän "tuomittavaksi". Sitten viilataan sapuska tukemaan treeniä, jotta saadaan tavoiteltavia tuloksia. Näkyviä tuloksia!

Olen tehnyt melkoisen taustyön prokkiksen eteen; lukenut, tutkinut, kysellyt ja vertaillut. Huokaus. Mitä enemmän olen asiaan syventynyt, sitä enemmän olen kiinnostunut. Viime aikoina olen metsästänyt valmentajaa ja VIHDOIN lykästi! En silti voi sanoa tietäväni millaista haastetta olen sarvista kiinni ottanut, mutta tässähän se matkan aikana kirkastuu! Erittäin päättäväisesti, satakymmennen lasissa, ja luottavaisin mielin ammattilaisen käsiin itseni annan. Mutta, jottei alkaisi tuulla liikaa, ja kuten olen luvannut, perhe tulee tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ja se saa vedellä minua pitkin korvia, mikäli päällä on yhtään taipumusta kohota kohti pilviä. Kun jotain tehdään, se tehdään kunnolla.

Mitäs sinä ajattelet tästä uudesta suunnasta? Saa kommentoida - tiedän, että siellä on lukijoita! ;)