11. toukokuuta 2013

Uutta haastetta vaiko relaten?

Kuvan lähde >

Olen kulkenut tänään ja eilen hermostuneen kärkäs virne päällä klikkaillen malttamattomana kännykän kautta sähköpostiin. Vähintään tunnin välein. Siis kokoajan. Ilmankos, sillä odotan ratkaisevan tärkeää postia. Juuri edellisessä postauksessa kerroin mikä elämänmuutos on juuri tapahtunut ja ehkä mielessäni sen kaiken hektisimmän hässäkän keskellä vannonut, että nyt tulen viettämään rauhallisemman jakson ilman sitoumuksia tai suurempia tavoitteita. Olen vain. Nautin. Keskityn perheeseen. Otan rennommin. Iisimmin. NOOOO, kaikki ketä mua vähänkään tuntee, tietää, ettei se ole käytännössä mahdollista. Että Tii ottaisi löysin rantein ;)

Eiköhän sitten käynyt niin, että lähetin sähköpostia. Varovaisen kyselyn kuvineen, olisiko minusta Bikini Fitness -kilpailijakandidaatiksi... ja pakko oli juuri äsken TAAS tarkistaa postit, eikä VIELÄKÄÄN vastausta. On se kumma kun ei posteihin vastata, olihan eilen sentään helatorstai ja tänään joku välipäivä kait, kun ei vastata :)

Myönnettäköön, kun taannoin parikympisenä kävin salilla, salaa haaveilin fitnesskilpailuun osallistumisesta. Joku siitä vinkkasikin. Mutta toteutus sitten jäi, tanssin painaessa päälle vahvemmin. Nyt, kun jään tietoisesti hetkeksi aktiivityöelämästä sivuun, tässä on ehkä ainoa rako haaveen toteuttamiseen. Tiedän KUN työ sitten taas vie pikkusormen, sen jälkeen fitnesselämästä ei enää haaveilla. Ikääkin alkaa olla. (Tai en minä tiedä minkä ikäisiä kilpailijat ovat, blogien perusteella vaikuttavat parikymppisiltä. Joku voisi sivistää minua?)

Samalla toisaalta pohdin, onko sittenkin fiksumpaa ottaa kaikkinensa höllemmin vähän aikaa - juuri melkoinen yrittäjäputki ja hässäkkä takana, perhekin kaipaa äitiä ja näiden myötä, ottaa uusi haaste vastaan vasta myöhemmin? Aavistan ja tiedostan fitnesskilpailuun tähtäämisen olevan kovaa työtä, että kestääkö kantti sellaista. STOP!! Äskeinen lause alkaa kuulostaa ihan entiseltä minulta. Keksin syitä, ettei minun tarvisi sitä eikä tätä. Jos en tee sitä nyt, milloin sitten?? Olenhan siitä haaveillut! Uskon, että kun pidän huolta itsestäni, olen myös parempi äiti ja vaimo. No Excuses!

Eli summa summarum, viestiä odottaessa. Jos tulee puoltava vastaus, messissä ollaan. Sitten lupaan laittaa tänne ensimmäisen kuvakollaasin itsestäni :) Kun tässä aletaan blogata ihan tosissaan, eikä enää omaksi huvikseen ;) Huomaa, kirjoitin: KUN (ei jos).

Jännittävää!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti