28. toukokuuta 2013

Sunnuntain leiriantia

Fitnessleirillä 26.5. Mari, minä ja Jaana.
Kävin viime torstaina juttelemassa bikinihaaveista oululaisella salilla, jossa tapasin huikean IFBB Pro:n Mari Päkkilän. Kerroin kiinnostuksesta jota olen pyöritellyt päässä, mutta tuskissani koen, että Oulusta on haasteellista löytää lisätietoa, valmentajaa tai porukkaa bikinifitnekseen. Mari vinkkasi sunnuntaina järjestettävästä Bikini- ja Body Fitness-leiristä Oulussa. Päivä olisi suunnattu fitneksestä kiinnostuneille, kisoihin valmistautuville ja jo kisaaville naisille. Miten sattuikaan! Olin ihan suu ammollaan ihmetyksestä mielessä vain ajatus "tämän on tarkoitettu etenevän juuri näin". Minkäs teet, vaikka tahto määrää elämän tahdit ja rytmit, silti uskon kohtaloon. Oli tarkoitettu minun törmäävän Mariin ennen bikinipäätöksen tekemistä! Juttelutuokio hänen kanssaan vahvisti ajatusta entisestään.

Ilmoittauduin saman tein leirille mukaan, osallistumismaksu maksettu ja leirille lomps. Leirin vetäjinä fitnessguru Jaana Kotkansalo ja Mari Päkkilä. Vinkkasin tulevasta häppeningistä myös ihanalle fitness-siskolle, eikä muuten tarvinnut kahdesti käskeä :)

Sunnuntaihin lähdettiin avoimen uteliain mielin. Meitä oli paikalla noin 25 naista. Eri-ikäisiä, eri taustaisia, eri tavoitteisia. Siis normi-ihmisiä ;) Alkuesittelyssä huomasin huokaisevani helpotuksesta: siis täällä on muitakin äitejä, ja osa on saman ikäisiä. Huh, en siis ollut kivikautisimmasta päästä enkä todellakaan ainoa äiti. Hymyilytti :) Viisituntinen päivä käsitti infopaketin mm. ruokavaliosta treeni- ja dieettikaudella, kisa-asuista ja parhaimpana antina, meillä oli kävely- ja asentotreenejä. Naiset pistivät parastaan ja adrenaliini virtasi. Herkkua! Minä mukana noviisina ja hämmentyneenä, oppimissensorit töröttivät tanassa ja ahmin informaatiota. Siistiä, kun sai kokea jotain ihan uutta!

Päivästä jäi todella vakuuttunut fiilis. Kiitos huippuvetäjien ja kivan porukan! Olo tuntui kotoisalta. Tätä haluan!

NYT tunnen projektin etenevän oikein ja oikeaan suuntaan. Koen saaneeni tarpeeksi taustatietoa jotta tiedän mistä on kyse, jolloin voin sitoutua projektiin täysillä. Siis kohti tavoitteellista valmennusta ja elämän ryhtiliikettä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Perästä kuuluu! JEE!

22. toukokuuta 2013

Bikinit saa odottaa - tovin

Kuvan lähde > 

Jalkapäivä. Ai että teki niin kutaa! Kuitenkin varovasti edeten flunssan jäljiltä. En uskaltanut täysillä revitellä ettei kostaudu.

Viime viikko tosiaan puskettiin oppilasnäytökset kasaan ja ne ovat nyt haikean onnellisesti takana. Kiitos ja aamen! Koska viikko oli työntäyteinen, flunssan potemiseen ei ollut aikaa. Kuumetta ei ollut, mutta nokka vuoti kuin seula, ääni ja veto poissa. Vielä yskittää, mutta toivottavasti nämä sairastelut oli nyt tässä.

Mulle-kaikki-heti-nyt-luonteelle meinasi olla kova pala, kun joutui odottamaan erästä sähköpostia kokonaista viisi päivää! Viime aikoina tällaista odottelua erinäisten tietojen kanssa on ollut liikkeellä useammankin tahon suunnalta joten voin kertoa, että tällainen toistuva venaaminen kasvattaa malttamattoman luonnetta!

Viime viikolla, tiistaina, sain sitten sen odotetun postin jossa annettiin olettaa että tästä tytöstä olisi Bikini Fitness -kilpailijaksi, tavoitteena kisat JO syksyllä 2014! Ajatella!! Kunnon selkeä tavoite ja asennetiimi taustalla vastaten treenistä ja ruokavaliosta. Jos sähköpostivastaus olisi tullut aiemmin, olisin luultavasti jo tehnyt diilin ja olisin suuna päänä suuntaamassa itseäni lavalle. Mutta oppilasnäytösten tuoma täpinä vei ajatukset muualle. Ehdin alkaa ajatella järkevästi :)

Ensinnäkin välimatka. Vaikka kokonaisuus ei sinänsä olekaan kallis, matkustamisen lisääminen Tampere-Helsinki-akselille nostaa kokonaishinnan pilviin. Ja toisekseen tuki. Kun mun PT on siellä hevon kuikassa, jota näkee harvoin, tuleeko paketti toimimaan sitten kuitenkaan? Vaikka uskonkin mielen vahvaan voimaan, jossa oma asenne on ratkaisevin tekijä, silti jokin alkoi kalvaa mieltä. Jouduin odottamaan sähköpostia viisi päivää... pidin tätä merkkinä. Näin on tarkoitettu tapahtuvan jotten tee hätiköityä päätöstä.

Selvitän siis vielä Oulun pään Bikini-mahdollisuuksia. Höllään hetken. Ja treenaan :)


14. toukokuuta 2013

Voihan tauti

Kuvan lähde > 
Kevätflunssa. Ei tämän vielä pitänyt tulla. Köh-köh. Niisk-niisk. Lapset on olleet viime viikon enemmän ja vähemmän kipuisina, joten heitä lääkinneenä sain kuin sainkin taudin. En voi jäädä kotiin makaamaan, kun viikonloppuna on edessä kevätkauden huipentuma eli oppilasnäytökset. Näytöksiä on siis valmisteltu voinnin mukaan ja muu aika on levätty. Näillä mennään!

Viime perjantaina PT päivitti jalkatreenin. Tilauksessa on pystypeppu, kiitos, joten sitä saa mitä tilaa. Herrajumala voin kertoa, että osui ja upposi. Normaalisti notkeasta varresta tuli treenin jälkeisenä päivänä jäykkä ja kirraava - treeni oli siis mennyt perille. Mahtava fiilis kun tuntee treenaavansa, mutta ehkä aavistus vähempikin tuska riittäisi. Vieläkin jumittaa! On ollut suht kiinteä olo alapäässä :) Tiistaina olisi ollut käsijumpan päivitys, mutta taudin vuoksi siirrettin. Ensi viikolla olisi kolmen kuukauden mittaus-punnitus, mutta nähtäväksi jää siirrämmekö (sitäkin) ajankohtaa flunssan vuoksi.

Selvästi huomaa, kun töitä on helekutisti, ajatukset ovat niin työkeskeiset, ettei yhtään edes ketuta treenien väliin jäämiset. Pääasia että saadaan näytökset purkkiin - sen jälkeen on aikaa treenata vaikka kaksi kertaa päivässä! Välikuulumisia ja parantavia ajatuksia :)

11. toukokuuta 2013

Uutta haastetta vaiko relaten?

Kuvan lähde >

Olen kulkenut tänään ja eilen hermostuneen kärkäs virne päällä klikkaillen malttamattomana kännykän kautta sähköpostiin. Vähintään tunnin välein. Siis kokoajan. Ilmankos, sillä odotan ratkaisevan tärkeää postia. Juuri edellisessä postauksessa kerroin mikä elämänmuutos on juuri tapahtunut ja ehkä mielessäni sen kaiken hektisimmän hässäkän keskellä vannonut, että nyt tulen viettämään rauhallisemman jakson ilman sitoumuksia tai suurempia tavoitteita. Olen vain. Nautin. Keskityn perheeseen. Otan rennommin. Iisimmin. NOOOO, kaikki ketä mua vähänkään tuntee, tietää, ettei se ole käytännössä mahdollista. Että Tii ottaisi löysin rantein ;)

Eiköhän sitten käynyt niin, että lähetin sähköpostia. Varovaisen kyselyn kuvineen, olisiko minusta Bikini Fitness -kilpailijakandidaatiksi... ja pakko oli juuri äsken TAAS tarkistaa postit, eikä VIELÄKÄÄN vastausta. On se kumma kun ei posteihin vastata, olihan eilen sentään helatorstai ja tänään joku välipäivä kait, kun ei vastata :)

Myönnettäköön, kun taannoin parikympisenä kävin salilla, salaa haaveilin fitnesskilpailuun osallistumisesta. Joku siitä vinkkasikin. Mutta toteutus sitten jäi, tanssin painaessa päälle vahvemmin. Nyt, kun jään tietoisesti hetkeksi aktiivityöelämästä sivuun, tässä on ehkä ainoa rako haaveen toteuttamiseen. Tiedän KUN työ sitten taas vie pikkusormen, sen jälkeen fitnesselämästä ei enää haaveilla. Ikääkin alkaa olla. (Tai en minä tiedä minkä ikäisiä kilpailijat ovat, blogien perusteella vaikuttavat parikymppisiltä. Joku voisi sivistää minua?)

Samalla toisaalta pohdin, onko sittenkin fiksumpaa ottaa kaikkinensa höllemmin vähän aikaa - juuri melkoinen yrittäjäputki ja hässäkkä takana, perhekin kaipaa äitiä ja näiden myötä, ottaa uusi haaste vastaan vasta myöhemmin? Aavistan ja tiedostan fitnesskilpailuun tähtäämisen olevan kovaa työtä, että kestääkö kantti sellaista. STOP!! Äskeinen lause alkaa kuulostaa ihan entiseltä minulta. Keksin syitä, ettei minun tarvisi sitä eikä tätä. Jos en tee sitä nyt, milloin sitten?? Olenhan siitä haaveillut! Uskon, että kun pidän huolta itsestäni, olen myös parempi äiti ja vaimo. No Excuses!

Eli summa summarum, viestiä odottaessa. Jos tulee puoltava vastaus, messissä ollaan. Sitten lupaan laittaa tänne ensimmäisen kuvakollaasin itsestäni :) Kun tässä aletaan blogata ihan tosissaan, eikä enää omaksi huvikseen ;) Huomaa, kirjoitin: KUN (ei jos).

Jännittävää!!

7. toukokuuta 2013

Mitä onni on?

Reipas kuukausi sitten mainitsin blogissa hankkeesta jonka kerroin nytkähtäneen reippaasti eteenpäin. Tänään avasin asiaa facebookissa ja liitän tekstin myös tänne, koska muutos on olennainen käännekohta elämäntapaprojektissani.

"Kun aloitin tanssialan yrittäjänä vuonna 2006, olin onneni kukkuloilla. Tanssikoulutoiminta laajeni tarmokkaan ja päämääräisen työpanoksen ansiosta vuosi vuodelta. Tavoittelin superlatiiveja. Oli Oulun (ellei koko Suomen) upeimmat toimitilat. Oli Suomen suurin tankotanssisali. Loin työpaikkoja ja uusia harrastusmahdollisuuksia. Opetin isoilla massatanssikursseilla, ympäri Suomen. Kalenteri oli täpötäynnä työtä, olihan trendikästäkin olla kiireinen. Elin unelmaa. Sekö oli onnea? Oli se silloin.

Toisen lapsen syntymä kaksi vuotta sitten havahdutti vaaleanpunaisesta pilvestä. Äitiyslomalla ymmärsin, ettei uraputki kodin ulkopuolella tuntunut hyvältä. Koska onnellisuus ei tipahda automaationa taivaalta, tilanteeseen oli puututtava. Havahtumista seurasi kokonaisvaltaisen elämäntapamuutoksen projekti.

Tanssikoulun onnistunut liiketoimintakauppa oli merkittävä askel kohti muutosta. Monet ovat kyselleet, mitä nyt sitten. Hyppään oravanpyörästä määrittelemättömäksi ajaksi. Keskityn elämässä kaikkein tärkeimpään eli perheeseen ja läheisiin. Teen töitä ja tanssin projektiluontoisesti. Kuuntelen sydäntäni ja antaudun uusille mahdollisuuksille avoimin mielin. Tavoitteeni on olla onnellinen myös matkan aikana, ei vain päämäärässä <3."



Unelmiin täytyy uskoa! Jälkeenpäin tuntuu, että juuri näin tämän on ollut tarkoituskin edetä. Muutos tuntuu luonnolliselta. Silti on uskomaton, epätodellinen fiilis. Mutta mikä parasta, VIHDOIN on aikaa rakkaille, läheisille ja - itselle :) Pitäkää huolta toisistanne!