22. huhtikuuta 2013

Makunystyrät koetuksella

Kuvan lähde> 
Paha tilanne. Mies kantoi lauantaina kotiin pänikän valkoviiniä ja kysyi otatko. No otinhan minä, mutta huom, vain yhden lasillisen. Ja siihen se jäi. Ei edes tehnyt mieli toista.

Noo, se oli lauantai. Sunnuntaina oli tyttären syntymäpäivät. Synttärivalmistelut leipomuksineen venyivät, hoidin siinä lasten ohessa vasemmalla kädellä työasioita ja miehellä oli tulipalokiire töissä, joten viikonlopun treenailut jäivät kokonaan. Syömiset meni miten sattuu eli kakkua ja kermaa sekä tietysti tyttären toivomia mokkapaloja tuplasuklaalla. Kun ilta koitti, edessä oli pahin heikkouteni ja kiusaustilanne eli jos tiedän kaapissa olevan hyvää, tietysti syön. Rouva Alasimi, saisiko olla lasillinen viiniä? Oi, kyllä kiitos. Mutta hei ja haa, ei edelleenkään tehnyt mieli toista annosta! Sitä jää ihan ihmettelemään miten suu ei nappassutkaan enää!

En ole ihan varma oliko viini edes hyvää vai pitikö sitä ottaa vain tavan vuoksi...

Tänään päivällä sitten tempaisin jalat reippaiden hiilariövereiden voimin. Ihan voittajafiilis, kun sai lisätä melkein jokaiseen liikkeeseen lisää painoja! Lisäksi treenissä alkaa olla tehot kohdillaan, kun hommasta suoriutuu kotiin reilussa tunnissa. Pari kertaa olen käynyt menettämässä hermoni ilta-aikaan, jolloin salilla ovat ähkimässä kaikki muutkin. Nyt treenit pusketaan alta pois joko heti aikaisin aamusta, keskipäivällä tai myöhään illasta. Kun liikunnat sujuvat tehokkaasti alusta loppuun hyvällä sykkeellä, treenistä jää erittäin onnistunut tuntuma. Kulkee!

Takana loistavasti alkanut viikko ja huomenna nousee lisää rautaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti