27. huhtikuuta 2013

Ensin treeni, sitten työ

Kuvan lähde > 
Eilen, hakiessani lasta päivähoidosta, tapahtui jotain odottamatonta. Sen sijaan, että olisin tavalliseen tapaani napannut pojan auton kyytiin ja kaasuttanut sata lasissa äkkiä kotiin tekemään ruokaa ehtiäkseni viemään tyttöä harrastuksiin, istahdinkin lunkisti puiston penkille juttelemaan hoitajan kanssa. Yllättäen ei ollutkaan kiire mihinkään. Nautin keväisestä auringonpaisteesta, säteiden leikistä ja kuulumisten vaihdosta. Sillä aikaa poika seikkaili ympäri leikkipaikan pihaa, sopivalla etäisyydellä tarkkaillen, aivan kuin aistien äidin tarvitsevan tämän aikuisten-kesken-hetken. Hetki oli lyhyt, mutta terapeuttinen.

Elämä on valintoja. Valintoja mm. ajankäytön suhteen. Olen alkanut käydä salilla useimmiten keskellä työpäivää. Treeniin käytetty aika on 1,5 tuntia pois työajasta jolloin en ehkä ehdi vastata niin moneen sähköpostiin, mutta onko tosiaan niin, että jos asiakkaan postiin vastaaminen lykkääntyy vuorokaudella, sillä on viimekädessä merkitystä? Nykypäivää vaivaa kärsimättömyys. Kaikki pitäisi saada heti, välittömästi ja nyt. Tunnistan ongelman myös itsessäni. Mutta yritän päivä päivältä oppia siitä pois. Haluan ensisijaisesti todellakin huolehtia terveydestäni ja työ tulee vasta tärkeimpien asioiden jälkeen.

Kun asiat prorisoi, tärkeysjärjestyksessä ylimmäisille seikoille löytyy aina aikaa. Minäkin luulin, ettei salia voisi sijoittaa näin, mutta niinpä näyttää luonnistuvan. Olen työpäivän aikana huomattavasti tehokkaampi, kuin ennen; turha pyörittely, facebookkailu tai puhelimessa jaarittelu on jäänyt. Pöydällä on tehtävälista, listaa hoidetaan näpsäkästi työaikana ja töiden ulkopuolella tehdään muuta. Ja jos (ja kun) listaa ei ehdi hoitaa loppuun, se ei ole katastrofi eikä luettelo tule enää uniin.

Työntekoon voi helposti kuolla. On tainnut minullakin mennä yrittäjäelämästä suurin osa kelloa tuijottaessa ja kirotessa, kun ei vuorokaudessa tunnit riitä. Vaikka työ sinänsä on ollut mielekästä ja palkitsevaa, koko ajan vallalla on ollut riittämättömyyden tunne. Eilinen kokemus hoitopaikan pihalla oli herättävä, outo ja tuntui oikealta, helpottavalta. Ajattelin mielessäni, että tältäkö se tuntuu, kun päästää hetkeksi irti ;) Elämäntapamuutos alkaa selvästi toimia. Elämässä siis ON muutakin kuin työ :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti