27. maaliskuuta 2013

Salia ja ruisleipää

Kuvan lähde >
Mahtava fiilis! Ja au, yhtäaikaa sattuu. Kuulemma tähän tottuu.

Sain PT:ltä treeniohjelman ensimmäiselle 8 viikolle. Kroppa on jaettu kolmeen osaan noin karkeasti: rinta, jalat ja selkä. Eli salille kolme kertaa viikossa + yhtenä päivänä tunnin reipas lenkki. Lisäksi joka toinen viikko on voimakkaasti sykettä nostava yhteistreeni.

Saliohjelmat on käyty läpi yhdessä trainerin kanssa ja katsottu sopivat vastukset. Taivas varjele olen ylittänyt itseni yhteistreeneissä joka kerta! Huvittaa näin jälkikäteen oma säälittävä räpistely painojen kanssa. Ti-hi-hii. Totaalista itsensä aliarviointia. Lienee tuttua aloittelevalle salitreenarille ettei yksin uskalla ladata kunnon settiä painoja. Samalla vilkuilee naapuria että pitääkö nämä liikkeet tehdä näin... Olen saanut varmuuden liikeratoihin ja lisäksi on huojentavaa, kun piiskuri on vieressä tukena, kannustamassa, tsemppaamassa, että jos viimeinen penkkipunnerrus ei enää nousekaan, on hän pelastamassa tangon alta tukehtumiselta.

Mikä endorfiinilataus ja loistava olo, kun tuntee tehneensä täysillä! Kroppa on ollut kovien päivien jälkeen shokissa. Olen sipannut sohvalle pikkukakkosen ajaksi. Ei ole tarvinnut kahdesti käskeä ;) (meillä on itseasiassa katsottu viime aikoina paljon lastenohjelmia...) Tämäkin kuulemma menee ohi, kun tottuu.

Proggiksen alussa pidin tiukkaa ruokapäiväkirjaa kahden viikon ajan. Oiva väline. Pari ensimmäistä viikkoa aiemmat ruokatottumukset yhdistettynä uuteen treeniohjelmaan sujuivat ongelmitta. Kolmannella viikolla huomasin olevani todella huonoa seuraa, pinna paloi sekunnissa, suomeksi sanottuna v***n ärsyttävä ihminen (anteeksi kotiväki), eikä enää jaksanut viedä treenejä loppuun, pyörrytti. Ruokapäiväkirja kertoi totuuden: söin treenipäivinä 300-400 kaloria liian vähän. Proteiineja ja rasvoja tarpeeksi, mutta hiilareita reippaasti alakanttiin. Pitäisi syödä kulutusta enemmän, jotta lihakset kasvaa. Joo-joo, niinhän minulle sanottiin jo heti alussa, mutta TAASKAAN tämä kova pää ei usko ennen kuin tilanne sattuu omalle kohdalle. Dieettielämän aikana hiilarit oli vedetty kropasta minimiin joten eipä ihme, että polttoaine alkoi loppua.

Sapuskaa siis lisää! Proteiinipainotteiseen ruokavalioon on nyt lisätty aamupuuro ja ruokien yhteyteen RUISLEIPÄÄ. AAAH! Nam, mikä nautinto ja herkku! En enää punnitse ruokia, joten ruokailut sujuvat rennommin kuin aiemmin. Treenit kulkee ja pates kasvaa ;) Mikäs tässä ollessa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti