26. marraskuuta 2012

10 viikon tulokset

Kuvan lähde >
Takana kuusi viikkoa Superdieetti Ekstraa! Alla oleva mittaus on suoritettu su 4.11.2012 (viikko 4) eli mittaushetkellä dieettiä on takana yhteensä 10 viikkoa (superdieetti + ekstra).

Mitat:
- Paino: 56,3 kg
- Rinnan alta: 75 cm
- Vyötärö: 68 cm
- Lantio: 95 cm

 Tulokset: 
- Paino tippunut -5,3 kiloa
- Vyötäröltä sulanut rasvaa -6 cm
- Pyllystä lähtenyt -7 cm

Eli senttejä katoaa ja olo kevenee. Vatsan yläosassa alkaa olla pieni varjostuma vatsalihaksesta. Uijjui! Peppu on pienentyny selvästi. Väli-Hyvä.

Mutta ei niin hyvä että tuulettaa sais. Hajoan henkisesti. Dieetin päätyttyä en edes mitannut kun olin niin suivaantunut ja totaalisen pettynyt itseeni.

Tässä ne tulevat. Ne syyt. Valtakunnalliset yrittäjäpäivät. Syyslomaa. Tukholman risteilyä. Kuumeilua. Firman virkistysreissua. Mitä vittua mää touhuan? Ollaan muka niin dieetillä ja sitten lepsuillaan on-offia. Jee-jee. Ei tämä homma etene näin! Säännöllisestä liikunnasta tai ruokavalion noudattamisesta ei tietoakaan.

Ensimmäinen jakso sujui kurissa ja nuhteessa, koska päätös oli vasta tehty ja nopean edistymisen pystyi todentamaan kuvista viikko viikolta. Selkeä parisuhteen rakastumisvaihe. Kaikki oli uutta ja ihanaa. Nyt kun puhutaan "enää" muutamista senteistä, tulokset eivät erotukaan joka viikko. Uutuudenviehätys on kadonnut. Ai tämmöistäkö tää nyt sitte "vaan" on. Ai pitkäjänteistä touhuako tää oliki? Eikö tulokset synnykään hetkessä? Motivaatiota on haastavaa pitää yllä. Ihminen on heikko.

Nyt itseäs niskasta kiinni, nainen! Mitä sinä haluat??

22. lokakuuta 2012

Remontin keinot


Kuvan lähde >
Takana on kuusi viikkoa Superdieettiä. Postaan hiukan tarkempaa raporttia tapahtuneesta. Tää rouva on hoikempi, kevyempi, hieman lihaksikkaampi ja elinvoimaisempi - kuin uusi! Ja vain kuudessa viikossa! Suurin tuiverrus on käynyt pääkopan sisällä.

 Ruokavalio  = paljon sapuskaa: Ensin ajattelin miten kukaan voi syödä niin järkyttävän paljon ruokaa! Hurraa. Ei nälkäkuuria ja kituutusta, vaan viisi, todella täyttävää annosta per päivä. Ensin oli ähky. Maha kuitenkin tottui pian. Kieltämättä systeemi, jossa ruoka-aineet ja tarkat grammamäärät on annettu valmiiksi, meinasi ensin tökkiä. Minusta parasta on, kun dieetillä on saanut heittää aivot narikkaan ja lukea annosohjeet jääkaapin ovesta. Tehdä ruokasetit valmiiksi pakkaseen ja ottaa aamulla töihin mukaan. Kätevää. Nopeaa. Hiilareita, protskua ja rasvoja sopivassa suhteessa. Alkoholi, pitsat, karkit ja pullat luonnollisesti kieltolistalla. Olen syönyt enemmän kuin aiemmin, ja silti laihtunut!? Ruoan laadulla ON merkitystä.

Huomhuom. Vatsavaivat ja turvotus ovat tipotiessään! Kyllä meitä pistetään halvalla. Jos syöt perusraaka-aineita, valmisruokia (ja lisäaineita) välttäen, et tarvitse lactobasilleja tai actimellia. Näin ainakin meidän osoitteessa.

 Ruoka-ajat  = säännöllisyys: Onhan tätä tuputettu naistenlehdissä aina. Syö säännöllisesti. Miksi sitä on niin helevetin vaikeaa noudattaa? Ihmisen perusluonne on laiska. Päivä etenee siten, että aamupalan jälkeen vedetään pannullinen kahvia ja seuraava oikea ruoka on illallinen, kotona, tuhannenkin pahalla tuulella ja kiukkuisena? Tuttua! Nyt on ruokaväli ollut noin kolme tuntia. Mieli ei ailahtele eikä tule heikotusta kesken kaiken. On virtaa touhuta! Olen huomattavasti siedettävämpi ihminen ;) Positiivinen seikka perhettä ajatellen, kun se on joutunut kärsimään mun tuittuilusta...

 Liikunta  = kolme-neljä kertaa viikossa: Uskomatonta miten pelkällä kotijumpalla (rääkillä) saa itsensä konttauskuntoon. Terve! Tuntee tehneensä! Toki lähtötilanne on ollut synnytyksen jälkeinen sohvaperuna-rapakunto, joten ei ihme, että paikat tutisivat. Kuntosali ei tässä elämäntilanteessa ollut mahdollinen, tai no, koin järjestelyt liian monimutkaisiksi lasten kanssa, joten valitsin suosiolla kodin treeniympäristöksi. Näin olen varmistanut etteivät treenit jää väliin ”muista johtuvista” syistä. Jumpat toteutui yleensä välillä klo 21-24 eli fiksusti ajateltuna aivan liian myöhään, mutta ei ollut muita vaihtoehtoja. Eli ei valiteta jos aamulla väsyttää. Pysytään tavoitteessa!

 Kumppanin tuki  = korvaamaton: Myös mieheni on ollut projektissa mukana. Olin äimistynyt ja on myönnettävä nolona etten olisi ikinäkuunapäivänä uskonut että hänkin tähän lähtee. Enemmän lähtöpainoa, enemmän tuloksia. Minä iloitsen reilusta neljästä kilosta läskiä, kun mieheltä on lähtenyt samoin metodein, samassa ajassa 13 kiloa!  Siis  k-o-l-m-e-t-o-i-s-t-a  kiloa!! Uskomatonta! Alkaa kuule hormoonit hyrräämään, kun näkee uroksensa samassa koossa kuin silloin kauan aikaa sitten tavatessamme. NAM J

 SummaSummarum:  Kun noudattaa ohjeita ja pysyy päätöksessä, syntyy tuloksia. Mutta tuloksia ei synny voiteista tai ihmepillereistä - laihtuminen vaatii ruokavalion ja liikuntatottumusten tsekkauksen - siis elämäntaparemontin. Aika mullistava kokemus. Ihan voi peiliin katsoa. Päivänselvä asia näin  jälkikäteen, mutta piti todeta itse. Lepsuilusta ei tule kuin morkkis ja paska fiilis. Jos jotain tehdään, tehdään kunnolla, positiivinen vire yllä ja tavoite kirkkaana!

Voin enemmän kuin lämpimästi suositella Superdieettiä kaikille. Hyvä ponnahduslauta kenelle tahansa. Dieetissä onnistuminen ja elämä dieetin jälkeen on vain itsestä kiinni.

Huoh, nyt on yksi etappi saavutettu. Nyt on niin voittajaolo, että tästä uudesta minästä pidetään huolta jatkossakin. HYVÄ MINÄ! Matka jatkuu kohti Superdieetti Ekstraa. Pari kiloa on vielä tiristettävänä :) Ou-jee!

21. lokakuuta 2012

Lähtötilanne ja tulokset


Kuvan lähde >
Ja eiku mittanauhaa käteen.

Lähtötilanne 31.8.2012:
-Paino 61,6 kg
-Rinnan alta 77,5 cm
-Vyötärö 74 cm
-Lantio 102 cm

Näiden kahden mittauksen väliin on mahtunut monenlaista; ruokaa, ruokaa ja valtavasti ruokaa, treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä, onnistumisen fiiliksiä, vajaan viikon flunssakin yllätti, mutta ei lannistanut.

Kuuden viikon Superdieetin jälkeen 12.10.2012 uudet mitat:

-Paino: 57,4 kg
-Rinnan alta: 76 cm
-Vyötärö: 70 cm
-Lantio: 95 cm

 Tulokset: 
-Kiloja: -4,2 kg
-Vyötärö kaventunut: -4 cm
-Lantiolta sulanut läskiä: -7 cm

Uujeaa-uujeaa! Lukuja ei voi uskoa todeksi! Tulokset ovat silmin nähtävissä! Oon täysin ja totaali kuin eri ihminen!!

Seuraavaan postaukseen kirjaan keinot... tulossa pian!

1. syyskuuta 2012

Toimi ennen kuin on liian myöhäistä

Kuvan lähde >>
Tässä töröttää kävelevä esimerkki siitä, että terveyden pitää alkaa reistailla ennen kuin ymmärtää tilanteen vakavuuden. Sydän alkoi lyödä ylikierroksilla elokuussa. Ihan tavallisissa arkiaskareissa ilman suurempia ponnisteluja yhtäkkiä havahtuu, että pumppu hakkaa kuin villihevonen.

Pelottavaa. Pysäyttävää. Perusterveellä ihmisellä on jokin pahasti pielessä.

Syytä ei tarvitse lähteä kovin kauaa etsimään. Mukavuudenhalu, laiskuus, väsymys, ajan puute, lievä ylipaino - mutta ku - mitä muita tekosyitä mulla vielä on? Paluu takaisin yrittäjän elämään on tapahtunut vasta äskettäin, joten arjen muutoskin lienee aiheuttanut kropassa kapinaa.

Stop nainen! Ei hemmetti. Näin ei voi enää jatkua. Tällä menolla kaivan itselleni kuoppaa. Kyllä ajattelin vielä tovin elää...

Mutta miten tästä eteenpäin? Mitä tehdä? Ratkaisuja kehiin. Jotenkin jumppa/kuntosali/lenkkipolku/tanssitunti yms vaihtoehdot eivät houkuttele. Liian monta kertaa harrastuksen aloittaminen on kaatunut lastenhoito-ongelmaan... Hmm, eikös tämä ole äitien arkipäivää? Käytännön järjestelyt ovat liian monimutkaisia ja jos lastenhoitajaa ei ole kätevästi saatavilla, jätetään mieluummin menemättä. Pitäis sitä ja pitäis tätä, jos ja jos ja jos.

Uskon vahvasti, että kun on päättänyt saavuttaa jotain, ratkaisu ja keinot tavoitteen toteutumiseksi löytyvät kyllä.

Tuossa nettisivuja plärätessä törmäsin Superdieettiin. Teeveekin siitä jauhaa. Tässä ei muuta tarvittu kuin tuttavan puoltava sana joka kertoi aloittaneensa kyseisen dieetin. Suitsuttaa ja hehkuttaa hyvää oloa sekä tuloksia. Sisällön tarkempi vilkaisu sai kiinnostuksen syttymään satasella, sillä dieetti sisältää täsmällisen ruokavalion ja kotona suoritettavat liikunnat ohjeineen. Miten huojentavaa etten olisi riippuvainen lastenhoitajista! Kesto kuusi viikkoa eikä hintakaan hirvitä. Mikä ettei?! Lähdetään kokeileen!

Visa vingutus verkkokaupassa ja tadam - mukana ollaan! Uu la laa - kesäkunto 2013 täältä tullaan! Odotan! <3

29. elokuuta 2012

NYTKU EIKÄ SITKU

Kuvan lähde >


Aloitan sitten maanantaina. Teen heti huomenna. Justiinsa joo. Ihminen on mestari keksimään tekosyitä. On menkat joten siksi turvottaa. Puntarin täytyy olla rikki. Peilikin vääristää. Kaikesta huolimatta sitä luulee näyttävänsä yhtä hyvältä kuin aina ennenkin. Minähän en ole lihonut! Enpä vissiin niin.

Näin pari viikkoa sitten jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää: itsestäni otetun valokuvan. Anna mun kaikki kestää. Suu loksahti auki. Silmät paisuivat päästä. Mitääää? Tuo en voinut olla minä! En ollut tunnistaa itseäni!

”En kehdannut sanoa, että sun maha on vähä iso”, vastasi tyttäreni hiljaa, kun kysyin miksei hän ollut sanonut mitään. Äidin rakas. Äitihän olisi saattanut suuttua. Todennäköisesti.

Havahtumisen jälkeen voin todella kertoa, että ihminen joka on aina käyttänyt koon 34-36 vaatteita ja nyt housut ovat räjähtäneet kokoon 40, tilanne ei naurata pätkän vertaa. Lisäksi olen alkanut saada pelottavia rytmihäiriöitä - sydän hakkaa ylikierroksilla.

Oon pukannut poikavauvan ulos 1,5 vuotta sitten. Toinen lapsi laatuaan. Kova paikka myöntää etten ole enää se nuori parikymppinen joka säntää lenkkipolulle suoraan sairaalasta heti kun tyttären napanuora on katkaistu. Kymmenen vuotta on tässä välissä hurahtanut ihan ykskaks. Oon 33 vuotias ja vaikka vauva-aika onkin ihanaa, niin kyllä äitiä ihan pikkasen väsyttää… Jokainen äiti tietää millaista on synnyttää lapsi, kaksi, (saati useampia), jonka jälkeen alkaa taistelu raskauskiloja sekä venynyttä vatsanahkaa vastaan. Kaiken sen perherumban ja väsymyksen keskelläkö pitäisi vielä jaksaa huolehtia ulkonäöstään? Paskat. Lenkille lähteminen on tasan viimeinen asia joka tulee mieleen. Ei paljon nappaa. Sohvaa tähän osoitteeseen, kiitos.

Olin pullantuoksuinen vaimo ja kodin hengetär. Nautin puuhastelusta, koska se oli maailman parasta vaihtelua yrittäjän arjelle. Oli aikaa värkätä. Ottaa iisisti ja relata. Meillä oli aina hyvää ruokaa ja herkkua tarjolla. Viiniä upposi lasi jos toinenkin. Raipati-rai-rai! Sohva oli tuttu kaveri ja mietinkin, että hoitovapaan aikana tv:n ääressä tuli löhöttyä enemmän kuin monena aiempana vuonna yhteensä. Oikeasti pidin huolta muista, mutta en itsestäni.

Niinpä niin. Ei tarvitse olla pitkän matikan ylioppilas ymmärtääkseen tuon yhtälön jälkeen mihin voi ja sokerit päätyivät. Mies luonnollisesti tykkää muodokkaista rinnoista, mutta ne reisiin ja vyötärölle kerääntyneet ihrat – hyi kuvotus. No, mies ei niitä ääneen ole uskaltanutkaan kommentoida, on taputellut rennosti pepulle vaan. Tytär sen sijaan on pitänyt äidin maan pinnalla tirskuen: ”Äiti sun pylly vähä löllyää”. Joo, kiitti vaan. (oot silti rakas)

Herää pahvi! Tekosyyt on syvältä. Mikä kuvittelet? Muutos ei tapahdu itsestään tai automaattisesti. Jos et itse tee päätöstä kohti muutosta, luuletko tosiaan, että joku muu sen tekee puolestasi? Haloo. Jos ei nyt, niin milloin sitten? Maanantaina? Huomenna? ”Sitten kun” ei tule koskaan.

Itseä siis tiukalla niska-perse-otteella kiinni ja tavoite kirkkaana syöksymään kohti elämäntaparemonttia. Mun mitta sit-kua on totaalisen täynnä. Oon niin valmis kohtaamaan uuden minän!